Himanka 2009 

Joka keväiseen tapaan suuntasin Himangalle kansallisiin. Kun Vancouverin maailmancupiin ei Suomesta lähtenyt joukkuetta, oli taso Himangalla kova. Mukana olivat SM-kisojen kärkimiehiä, lukuunottamatta samaan aikaan IBU-cupissa Italiassa kilpailevia. 

Himangalla kisattiin lauantaina pikamatka. Keli oli hieman plussan puolella ja latu liukkaalla liipalla. Oma kisani sujui mukavasti, tosin makuulla pummasin yhden laukauksen. Hiihto oli kuitenkin kohtalaisen jaksavaa ja pystypaikan nolla-ammunnan ansiosta olin mukana taistelemassa sijoista 2.-5. Loppumatkan rutistus riitti tällä kertaa neljänteen sijaan. Paavo Puurunen voitti ylivoimaisesti nolla-ammunnalla, mutta meidän muiden erot olivat jo paljon pienemmät. Linkki tuloksiin tässä. 

Olin omaan kisaani kohtalaisen tyytyväinen, koska hiihto oli vähintään samalla tasolla kuin Kontiolahden kisoissa kaksi viikkoa aiemmin. Ammunnan onnistuminen oli myös henkisesti tärkeää, kun aiemmissa kisoissa oli ollut sen verran haparointia. 

Sunnuntai 

Sunnuntain normaalimatkan kisa on Himangalla se kuningasmatka. Sen palkintopöytä on varmasti Suomen paras, joka myös takaa kovan kilpailun.Oman kisani kanssa kävi sunnuntaina köpelösti. Luin keliä huonosti ja suksitestin paras pari ei enää ollutkaan kilpailukykyinen kelin lämmetessä. Ikävää hommasta teki se, että ero oli todella suuri kisan kilpailukykyisiin suksiin. Podiumhaaveet jäivät sitten siihen. Huollossa ei tällä kertaa ollut allekirjoittaneen lisäksi muita, joten seuraavaan kertaan tuli taas opiksi otettavaa.  

Kisassa pystyin alkujärkytyksen jälkeen (tajusin että suksi on huono, kun Puurunen laski kiinni 2km hiihdon jälkeen) kasaamaan suorituksen olosuhteisiin nähden normaaliksi. Koitin hiihtää mahdollisimman tasaisesti ja kiihdyttää niissä maaston kohdissa, missä imu ei ollut niin kovaa. Ammunnat onnistuivat lauantain tapaan hyvin ja toiminta oli varmaa. Siksi harmittamaan jäikin kisan kaksi ohilaukausta, 1+0+0+1. Sunnuntain kisan tulokset tässä. Huomattavaa on, että sukset aiheuttivat harmaita hiuksia muillekin, mikä näkyy isoina eroina. Toki kärkimiehet hiihtivät myös kovaa.

Viikonlopun suoritukset olivat siis sellaisia, että olin taas tyytyväinen, että Pohjanmaalle tuli lähdettyä.  Kisajärjestelyt pelasivat hyvin ja kisapaikalla oli rento tunnelma. Nyt seuraavaan ampumahiihtokisaan onkin melkein kolme viikkoa. Se aika menee harjoitellessa ja uskon, että kuntoa saadaan vain paremmin esiin näin kevään koittaessa. 

Tapio/16.03.09