Hei, 

Tämän vuoden ensimmäiset Ibu-cupit käytiin Saksan Altenbergissa ja viikko sen jälkeen Tsekin Nove Mestossa. Saksasta viime vuonna oli tuomisina kauden parhaat sijoitukset ja suoritukset. Tänä vuonna meno oli todella tahmeaa, kun kroppa ei vain pyörinyt. Suomessa jo liiankin tutuksi tullut jumivaihde oli päällä ja kisassaei päässyt kunnon vauhtiin. Lisäksi Altenbergin kuuluisa "normal wind" eli Suomessa jo lähempänä myrskylukemia puhallellut tuuli vaikeutti ammuntaa. Eli pikakisa oli kaikinpuolin vaikea ja putosinkin suoraan takaa-ajon ulkopuolelle. Ei hyvä. 

 Tsekkiin siirryttiin sitten seuraavan viikon tiistaina. Sain pari päivää hyvää pk-treeniä alle vielä Saksan puolella ja kroppa alkoikin tuntua paremmalta Nove Mestossa. Harjoitukset menivät mukavasti ja normaalikisaan pääsin luottavaisin mielin. Itse kisa alkoi todella hyvin, kun kaksi ensimmäistä paikkaa sujui nollille. Sitten seuraavalta makuulta lipesi yksi ohi ja samalla hiihto alkoi painaa. Viimeiselle pystylle tulin jo melkoisen väsyneenä ja se näkyi sitten tuloksessa. Ammuin kaksi ohi viimeiseltä paikalta ja samalla putosin tuloksissa kovasti. Maalissa sijoitus oli 40. toiseksi parhaana suomalaisena. 

Lauantaina vuorossa oli pikamatka ja siinä hiihto kulki myös hyvin ainakin alkukauteen nähden. Samalla makuulta tuli nollat ja kisa oli osaltani hyvässä vauhdissa. Pystyllä kuitenkin kosahti, kun jostain syystä ensimmäiset laukaukset kolahtivat sermiin.Onneksi sain ammunnan loput laukaukset kohdilleen, niin katastrofi ei levinnyt. Kaksi sakkoa oli kuitenkin näissä kisoissa minulle aivan liikaa ja lopputuloksissa olinkin 42. Ilahduttavaa oli, että hiihtovauhdissa ero nopeimpaan hiihtäjään supistui alle kahteen minuuttiin, jossa sen ehdottomasti pitääkin olla. Suomalaisten keskinäisessä kisassa jäin niukasti kolmanneksi, kun Markon ja Mikan sijoitukset olivat 40. ja 41.  

Viimeisin etappi reissulla oli matkapäivä. Jo aiemmilla siirtymillä pienet navigointivaikeudet olivat vaivanneet, joten varasimme reissuun reilummin aikaa. Yöllä tuiskuttanut lumi oli tukkinut teitä ja jouduimmekin heti matkan alussa jumiin keskelle tsekkiläistä peltoa. Onni oli onneksi mukana onnettomuudessa ja saimme paikallisilta vetoapua kohtalaisen nopeasti. Näin meillä oli vielä hyvä mahdollisuus ehtiä koneeseen. Moottoritie Prahaan oli myös huonossa kunnossa, mutta selvitimme ruuhkat hyvällä tuurilla ja ennätimme kentälle noin kaksi tuntia ennen koneen lähtöä. Tsekkiläisen passipoliisin viivytysyrityksistä huolimatta ennätimme koneeseen juuri  ennen sen lähtöä ja epäilyistä huolimatta näin kävi myös matkatavaroillemme. Pääsimme siis ilmaan ja lopulta Suomeen. 

Nyt onkin ollut helppo puhallella pari päivää ja tehdä kevyttä harjoittelua ennen ensi viikon Kauhajoen SM-kisoja. Eiköhän ne akut taas lataudu! 

Matkaterveisin, 

Tapio 

Ps. Kuvia tulee lisää pian