Hei!

Viime viikonloppu oli yksi kauden päätavoitteistani, SM-kilpailut Kontiolahdella. Vuodenvaihteessa kuntoni ei ollut siinä, missä olin toivonut, joten siirsin tavoitteeni kevääseen. Viimeisen kuukauden aikana kunto ja hiihtotuntuma ovat parantunut harjoituksissa, samoin kuin myös osumat. Pääsinkin lähtemään kauden viimeiseen kisaviikonloppuun hyvillä mielin.

Viikonlopun ja koko kauden paras suoritus tulikin sunnuntaina 3.4. yhteislähdössä. Olin koko kisan ajan taistelemassa mitaleista tasaisen hiihdon ja ammunnan onnistumisten kautta. Tilanteet vaihtelivat ympärillä jonkin verran, mutta omasta taktiikasta ei tarvinnut luopua kertaakaan kisan aikana. Varmuus ampumapenkalla jatkui loppuun asti, vaikka viimeisellä ampumapaikalla fyysinen jaksaminen oli kaikkein kovimmilla rankan kelin ja hiihtolenkin takia. Onneksi laikat kuitenkin kaatuivat ja pääsin jopa ensimmäisenä viimeiselle kirikierrokselle. Pari kilometriä ennnen maalia Puurusen tullessa ohi, ei minulla ollut enää paukkuja seurata. Hiihto kuitenkin kesti tasaisena ja maalissa sain tuulettaa itselleni todella tärkeää SM-hopeaa kisan ainoana nolla-ampujana.

Viikonloppu oli muutoinkin hyvä, koska jo pikakisassa mitali oli lähellä. Puoli minuuttia oli eroa hopeaan ja itselleni lipsahti yksi sakko pystypaikalta. Lopputuloksissa olin seitsemäs. 

Viestissä hyvä taistelumme ei riittänyt tällä kertaa kahdeksatta sijaa korkeammalle, kun kaikilla oli pieniä ongelmia osuuksillaan. Itse mm. jouduin ammunnoissa sakoille pystystä. Onneksi tämä epävarmuus kuitenkin haihtui seuraaviksi päiviksi.

Näin kauden lopussa olen todella tyytyväinen viikonloppuun. Samalla olen myös fyysisesti todella väsynyt kolmen kovan kisapäivän jäljiltä. Nyt kun suoritukset onnistuivat ja tulos oli mitä parhain, on olokin tyytyväisen tyhjä. Onneksi nyt on aikaa huilata urheilun puolella ennen seuraavia koitoksia. 

T: Tapio

Kuvat:  Jouko Pukki