Terve! 

Viime viikon kisailut alkoivat keskiviikkona Raisiosta. Oma olo oli terävöitynyt Oripään kisan jälkeen, joten ihan luottavaisin mielin pääsi kisaamaan. Raisiossa Jankolla oli kaksi joukkuetta ja tällä kertaa jäsenten välisissä oli vastassa Keijo ja Lauri. Kilpeläisen Mikan kanssa oltiin sitten toinen joukkue.

Kisan alku lähti kuitenkin Raision ja Perniön komennossa ja muut joukkueet tultiin sitten perässä. Itse olin ankkurina ja ensimmäisen osuuden ryntäsin aika lailla täyttä höyryä muita porukoita kiinni. Siitä sitten alkoikin leikki koveta, kun joka osuudella oltiin Laurin kanssa yhtä matkaa liikenteessä taistelemassa kolmannesta sijasta. Kun Keijo ja Mika olivat tulleet omat neljännet osuudet yhtä matkaa vaihtoon, jäi ratkaisu viimeisestä mitalisijasta meidän ankkureiden varaan. Tällä kertaa loppukiri kääntyi minulle ja kun kotona asiaa mietin, niin taisi olla kohdallani ensimmäinen hiihdon piirinmestaruusmitali, mikä voitettiin. 

Tuusulassa kisattiin sitten keskitalven ÄSKOTT-cupin huipentuma. Pika-ja yhteislähtökisat ohjelmassa ja todella talvisen viileät olosuhteet. Pikakisassa lähdin rennosti liikkeelle ja vauhti pysyi koko matkan hiihdossa hyvän tuntuisena. Ammunnassa aloitukset kestivät eri syistä turhan kauan, mutta onneksi tulos oli hyvää. Makuulta nollat ja pystystä yksi sakko. Tällä kertaa sekuntipeli oli todella tiukkaa ja vaikka uskoin loppukirini olleen kova, ei se tällä kertaa riittänyt voittoon. Eli Simolan Ville voitti ja minä olin toinen 0,4sekkaa perässä. Cupin tilanne kesti myös tiukkana, kun Matti jäi minulle vain reilu kolme sekuntia. Mies oli myös heilunut todella kovaa ladulla ja oli siis kolmas kolmella sakolla. 

Cupin finaali huipentui siis kylmässä -17 asteen "lämmössä" käytyyn yhteislähtökisaan. Alkumatkassa Matin vetovuorolla porukka hajosi ja itse olin kohtuullisen hyvävoimaisena mukana. Ensimmäinen makuu oli yllätyksellinen, kun aamuaurinko olikin noussut paistelemaan suoraan kohti. Tähtäinkuvan erottaminen oli haasteellista ja itsekin rykäisin makuupaikalta heti kaksi sakkoa. Olin kuitenkin kisan kärjessä ammunnan jälkeen ja pääsin hiihtelemään omaan vauhtia välilenkit. Toisesta makuusta selvisin yhdellä sakolla ja silloin olisi jo pitänyt tajuta pyytää huoltoporukalta jotain häikäisysuojaa. Ei tullut pyydettyä ja pystypaikalla johtoasemasta todella kytäten neljä sakkoa. Se kirpaisi sen verran, että kiertämisen jälkeen olin neljäntenä ja Matti johti noin sakkokierroksen verran eli myös koko kuppia! Olin siis selkä seinää vasten viimeiselle paikalle tullessa. Siihen tullessa sain jonkun otteluohjelman häikäisysuojaksi ja se todella auttoi. Sain puristettua nollat ja pääsin suunnilleen Kärmeniemen Tommin kanssa yhtäaikaa viimeiselle kirikierrokselle. Tommi pääsi kuitenkin karkuun ylämäessä ja vaikka pääsin iskuetäisyydelle stadionille tullessa, niin voittoon ei tällä kertaa yltänyt. 0,6sekuntia tällä kertaa tappiota, joten kaikki viikon kisat päätyivät kiritaisteluun. Kiripisteitä ei nyt oikein irronnut, kun 1-2 voitot muille. 

Tiukoista väännöistä paras eli eniten hehkutettu, oli cup-kiertueen voitto. Matilla ei ammunta kiertueella aina natsannut ja sunnuntaina se ratkaisi kisan. Vakavasti puhuen Suomen ampumahiihto kaipaisi kotimaista cup-kiertuetta myös yleiseen sarjaan, jotta porukka motivoituisi haastamaan toisiaan myös joulukuun jälkeen Suomessa. Ainakin itsestä tuntui, että kolmeen viikkoon tulleet kuusi kisaa palauttivat hyvän tuntuman ampumiseen ja myös hiihdossa oli jo pirteämpiä merkkejä verrattuna vuodenvaihteeseen.