Tervehdys!

Heti aluksi suuret onnittelut Kaisa Mäkäräiselle! Tämä talvi on ollut hänen osaltaan huikea ja onkin hienoa, että kova työmäärä on tällä kaudella tuottanut aiempaa kovempaa tulosta.

Omasta mielestäni Kaisan menestystä voisi verrata Ruotsin Magdalena Forsbergin menestykseen, joka alkoi myös maastohiihtopohjalta. Ruotsin sen aikainen ampumahiihdon maajoukkuetoiminta oli käsittääkseni pientä ja muut maajoukkueurheilijat eivät pärjänneet maailmalla samalla tasolla. Huipulla kisa- ja mediapaineiden keskellä oltiin siis yksin. Ehkä kova paineensieto kehittyi tästä, koska Forsberg voitti kaikkiaan kuusi peräkkäistä maailmancup-yhteiskisaa hienojen ammuntojen ja kovan fysiikan ansiosta. Myös MM-mitaleja hän voitti yli kymmenen ja uran kruunasi vielä puuttuneet olympiamitalit Salt Lake Citystä 2002. Olen käsittänyt, että huippuvuosien aikana Magdalenan omaan tiimiin kuului suksihuolto ja valmennus maajoukkuetoiminnan ulkopuolella. Samoin leiritys oli osittain irrallista Ruotsin maajoukkueesta. Tänä vuonna Suomen maajoukkueen toiminnan jäädyttäminen kesäksi pakotti myös Kaisan tähän omaan leiritykseen. Sen takia monellakaan urheilun seuraajalla ei ollut käsitystä siitä, missä Suomen joukkueen sisällä mennään. Kesäkisoissa selvisi, että miesten puolella tulee olemaan talvellakin pienet erot kärkimiesten sisällä, mutta naisissa monikaan ei kilpaillut kesällä Suomessa.

Vasta marraskuun alussa tuli seuraajille ja kilpakumppaneille ensimmäinen myrskyvaroitus siitä, että Kaisa on todella kovassa kunnossa. Itse muistan Vuokatin karsintakisan sekä Kontiolahden GP:n, jossa varsinkin hiihtoerot muihin olivat Kaisan kannalta todella hyvät. Siitä lähtikin liikkeelle todella huikea maailmancupkausi.

Mielestäni Kaisan tämän kauden menestys perustuu vuosien määrätietoiseen työhön, jonka jalostaminen huippusuorituksiksi oli onnistunut jo ennenkin. Tänä vuonna näitä huippusuorituksia tuli enemmän ja tasaisemmin kuin aiemmin, joka mahdollisti myös MM-kullan sekä maailmancupvoiton. Kesän haastavista lähtökohdista katsoen talven menestys on miltei uskomatonta, varsinkin muiden maiden huoltosatsauksiin nähden. Tällä kertaa yksilö voitti suuret systeemit, mutta täytyy toivoa Suomen järjestelmän nyt kehittyvän urheilijan tietä huipulle paremmin tukevaksi.

Harva varmaan muistaa, että Forsberg oli ampumahiihtouransa alussa kahdesti maailmancupin kokonaiskisan viides. Kun hän ensimmäisen kerran voitti kokonaiskisan, oli hänellä edessään huikean menestyksekkäät kuusi vuotta. En usko enteisiin, mutta uskon kuitenkin siihen, että Kaisan uran menestys ei ollut vielä tässä. Niin lahjakkaasta ja kovasta harjoittelijasta on tässä Suomen ampumahiihdon keulakuvassa kysymys. Samoin toivon, että Suomen järjestelmä kehittyy lähemmäs Ruotsin nykyistä joukkuemenestystä nopeammin kuin mitä siellä tapahtui Magdalena Forsbergin menestyksen mukana.

Mukavaa kevättä kaikille,

Tapio