Yhteistyöstä

Yhteistyön yksinkertaisin muoto on pyytää kaveria auttamaan jossain, mitä molempien tarvitsee tehdä. On valmiina yhteinen tavoite ja molempien mukanaolo auttaa toista.

Urheilumaailmassa joukkueet tekevät yhteistyötä itse pelissä. Pelaajilla on sama tavoite ja yhteiset säännöt toiminnalle. Valmentaja auttaa tavoitteiden toteuttamisessa ohjaamalla pelaajia haluttuun suuntaan. Kuitenkin pelin sisällä yhteistyön on tapahduttava automaattisesti – on luotettava siihen, että toisesta on apua.

Yksilölajeissa yhteistyö tapahtuu useimmiten valmennustilanteissa. Harjoituksissa kaverista on apua, kun haetaan lisää haasteita.Suurin yhteistyö on kuitenkin urheilijan ja valmentajan välillä. Valmentaja on urheilijan luotettu. Jollei ole uskoa valmentajaan, ei valmennustilanteesta ole hyötyä. Luottamus on kaiken ydin. Jos luottamus häviää, eikä sitä saada nopeasti takaisin, on valmennus turhaa. Henkilökemioiden eteen on tehtävä töitä.

Meillä järjestöissä yhteistyö tapahtuu useimmiten seurojen ja liiton välillä. Samoin pyrimme toimimaan yhteistyössä toisten liittojen kanssa. Oleellista on luottamuksen saavuttaminen. Jos me toimimme seuran kanssa, joka ei koe hyötyvänsä yhteistyöstä meidän kanssamme, on tilanne kuin valmentajan ja urheilijan välinen. Meillä pitää olla yhteinen tavoite, ja hyväksytyt keinot niiden saavuttamiseksi.

Usein ajatellaan, että tämä on tässä. Meillä on urheilulaji, jonka sisällä pyritään yhteistyöhön. Sitten saavutetaan tuloksia, jotka ovat lajin lippulaivoja. Joko menestystä saavutetaan tai sitten ei ja liikunnan harrastajien määrä lajissa joko lisääntyy, pysyy samana tai vähenee.

Tällä hetkellä olemme pisteessä, jossa liikunnan määrän lisääminen lapsista aikuisiin tulee olla kaikkien liikuntatoimijoiden tavoite. Yhteistyön tuleekin alkaa toimijoiden ylätasoilla, kuten liikuntajärjestöjen yhtenäistäminen osoittaa. Mutta mitä isommat toimijat tekevät yhteistyötä, sitä vaikeampi on saada konkreettisia muutoksia kentälle. Samat ihmiset eivät ole enää päättämässä ja tuottamassa palveluja.

Mitä kovemmat tavoitteet me asetamme yhteistyölle, sitä tarkempi pitää olla kentälle viennissä ja viestinnässä. Mielestäni tässä meidän pitää parantaa. Parantamista on niin minulla kuin varmasti niilläkin, jotka asettivat Suomen tavoitteeksi olla maailman liikkuvin kansa 2020.

Minulla on projektissa tavoitteet ja seuranta sisäisesti. Mutta miten nämä tavoitteet ja niiden viesti saadaan vaikuttamaan harrastusmääriin ja lasten liikuntataitoihin? Vaikutusta varmasti on, mutta viestintä, vuorovaikutus ja yhteistyö ratkaisevat todellisen onnistumisen nuorten parissa.

Haluaisin, että olisimme suora jatkumo liikkuvin kansa- strategiaa, mutta tällä hetkellä tuntuu, että viivat meidän toimintojen välille pitää piirtää itse ja jokaisessa seurassa erikseen. Haluaisin luottaa siihen, että lapsemme tulevat näiden linjausten myötä liikkumaan tarpeeksi viimeistään vuonna 2020. Toivottavasti yhteistyö ja sen rakenne saadaan esiin ylätasoilta paikallistasoille, jolloin muutokset tapahtuvat samoihin tavoitteisiin nojaten ja vaikutukset ovat ne mitä me kaikki haluamme.