2005

 

Vuonna 2005 Elina oli vielä mukana Buck's Teamissä ja lunasti paikkansa Kontiolahden nuorten MM-kisoihin. Omassa vuodessani oli paljon muutosta. Olin muuttanut asumaan Joensuuhun parempien harjoitusmahdollisuuksien ja yliopisto-opiskelun takia. Sainkin paljon uusia virikkeitä, mutta myös ylilyöntejä tapahtui. Opin ainakin sen, että kaikkea ei kannata yrittää tehdä kerralla ja kevensinkin seuraaviin vuosiin opiskelurytmiäni tai ainakin luennoilla viettämääni aikaa.

Tänä vuonna harjoittelin ensimmäisiä kertoja Tarmo Naparin ohjeilla, mutta Tarmo aloitti harjoitusteni tarkemman ohjelmoinnin vasta vähän myöhemmin. Samoin alkoi yhteistyö Päivi Malisen kanssa( nyk. Granholm). Nämä yhteistyökuviot ovat vaikuttaneet suuresti siihen, että kehitykseni urheilijana on jatkunut juniorivuosien jälkeen.

 

 

 

Kontiolahden normaalikisa 18.12.

Edellisten kisojen jälkeen olin tullut vähän kipeäksi ja tiistaina oli pientä lämpoä. Viikko menikin täysin palautellessa ja ensimmäisen kerran pääsin varovasti suksille perjantaina. Tämä myös varmisti sen, etten matkustanut Kangasniemelle kisaamaan, vaan matkustimme suoraan Kontiolahdelle. Siellä tein päätöksen hiihtää sunnuntaina.

Kisa oli normaalikisa, jossa hiihtomatka oli n.16km, koska se toimi samalla myös nuorten MM-katsastuksena. Aloitin kisan vahvasti ampumalla kahdet nollat ja hiihtokin oli kohtalaista. Sitten toisella makuupaikalla tuli yksi sakko ja samalla alkoivat myös vaikeudet hiihdossa. Minulle tuli pieni pistos, joka vaikeutti vähän hiihtoa. Matka kuitenkin taittui ja viimeiselle pystylle tullessa olin hyvissä asemissa. Ammunnassa piippu alkoi kuitenkin täristä turhan paljon rasituksesta ja onnistuin saamaan vain kolme taulua alas.

Viimeisellä hiihtolenkillä koitin tehdä kaikkeni pysyäkseni Mika Hakalan peesissä, mutta jouduin taipumaan viimeisessä mäessä. Mika oli myös päivän paras ampuja, joten hän oli selvä voittaja. Minä tulin kuitenkin toiseksi, kun en katkennut hiihdossa pahemmin.

Kisa oli positiivinen siinäkin mielessä, että tauti mikä oli viikolla vaivannut tuntui olevan voitettu.
Hiihtoon odottelenkin vielä selvästi lisää potkua Joulutauon jälkeen!

tapio / 26.12.05


Takaa-ajo väliaikalähdöllä

Vähälumisuuden takia takaa-ajossa ei sunnuntaina lähdettykään lauantain tulosten perusteella, vaan kisat kisattiin väliaikalähdöllä ja 20 sekunnin aikasakolla. Kisassa ammuttiin neljä ammuntaa.

Lauantain kisan jälkeen polveni oli kipeytynyt ja tummentunut ikävästi. Ilta menikin sitä parannellessa erilaisin kylmähoidoin. Onneksi polvi alkoi olla parempi jo illalla ja sunnuntaina pääsin hiihtämään jo lähes normaalisti ilman kipuja. Kisassa pieni jomotus hävisi heti, kun startti tapahtui. Ikävä kyllä lihaksisto ei ollut palautunut yhtä hyvään kuntoon ja hiihto olikin melko jäykkää. Suksien luisto heikkeni myös samalla kun lunta alkoi sataa kisan aikana, joten hiihtovauhti oli sunnuntaina suurin pettymys. Tosin paras asia hiihdossa oli se, että en missään vaiheessa täysin katkennut, vaan onnistuin pitämään vauhdin tasaisena. Viime kauden rajut sippaukset tuntuvatkin nyt olevan poissa.

Ammunnassa onnistuin lähes yhtä hyvin kuin lauantaina, vaikka makuupaikoilta tuli molemmilta yksi ohilaukaus. Ensimmäinen pysty sen sijaan oli todella hyvä ja rento nolla-ammunta. Toinenkin pysty oli jo menossa samanlaisesti, kun neljännessä laukauksessa innostuin ja se meni ohi. Koko kisassa tuli siis kolme pummia, mikä on ihan hyvin.

Oloksen kisat olivat tasoltaan kovat, kun paikalla olleiden maajoukkueiden osanotto oli vahvaa. Erot kärkeen olivat kuitenkin vastoinkäymiset huomioon ottaen kohtuullisia. Viime vuoteen nähden olen mennyt eteenpäin hiihdossa ja myös ammunta vaikutti todella hyvältä. Kisat olivat siis hyvä näyttö siitä, että kaiken onnistuessa olen valmis taistelemaan paikasta Suomen viiden joukossa.
Kisoja voi kuitenkin pitää osaltani epäonnistuneina, koska tavoitteeni siellä oli antaa näyttöjä joulukuun Maailman Cuppeja varten. Se ei kuitenkaan onnistunut, mutta nyt tiedän suurin piirtein sen tason mille tulee päästä, että paikka aukeaa.

Nyt seuraavat kolme-neljä viikkoa tulevat olemaan kunnon kannalta ratkaisevat, koska seuraavat ampumahiihdot ovat vasta joulukuun puolivälissä. Koitankin saada hyvällä harjoittelulla itsestäni vielä lisää irti.
Olosuhteet ovat nyt Joensuussa melko märät, mutta toivottavasti ne paranevat pian. Mutta tärkeintä on, että olosuhteet eivät vaikuta harjoittelun määrään ja laatuun. Täytyy muistaa, että sateessakin voi treenata ja hiihtomahdollisuuksia löytyy aina jostain, vaikka sitten putkesta.

Kisojen tuloksia löytyy enemmän täältä: http://www.muonio.fi/liikunta/ ja sieltä ampumahiihtokisat.

Terveisin Tapio


tapio / 18.11.05


Muonion viikko ja pikakisa

Lähdimme turhan lämpimästä Joensuusta 30.10. kohti pohjoista. Muoniossa olosuhteet treenaamiseen olivat kohtalaiset ja lämpimistä keleistä huolimatta treenaamaan pääsi. Ehdin tehdä siellä muutaman hyvän lajitreenin, jotka antoivat viitteitä melko hyvästä alkukauden kunnosta.

Lauantaina 12.11. kilpailtiin Oloksella pikamatkalla, joka poikkesi olosuhteiden takia jonkin verran normaalista. Lunta oli ampumapaikalla niin vähän, että sakkolenkkiä ei pystytty tekemään ja sen sijaan miesten sarjassa ohilaukauksesta seurasi 20 sekunnin aikasakko. Olosuhteet olivat muuten hyvät, mutta laskut olivat melko jäisiä.

Kisapäivään olin valmistautunut hyvin ja olo tuntui startissa rauhalliselta. Pian lähdön jälkeen tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta, kun ensimmäisessä pahassa laskussa sukseni otti luultavasti kiinni kiveen ja menin pahasti nurin. Kaatumisessa liu'uin miltei ulos radalta ja törmäsin vielä kaiken lisäksi latutolppaan. Onneksi välineet eivät menneet rikki, mutta polvi sai kovimman kolhun.

Onnistuin kuitenkin jatkamaan matkaa ja sain myös mieleni rauhoitettua melko nopeasti. Kaatuminen sotki kuitenkin hiihdosta rytmin ja terävyyden.
Ensimmäisen kierroksen jälkeen onnistuin kuitenkin ampumaan hyvin makuulta nollat, kun tähtäimet eivät olleet siirtyneet.

Seuraavalla kierroksella jaksoin hiihtää kohtalaisen hyvin, vaikka jouduinkin aika koville. Pystylle tullessa tiesin, että nyt pitää ampua hyvin. Onnistuin kuitenkin rentouttamaan mieleni ja ammuin hyvällä rytmillä nollat. Viimeiselle kierroksella laitoinkin kaikki peliin ja koitin saada itsestäni kaikki irti. Jotenkin tuntui että meno oli vielä liian tasapaksua, joka varmasti osaltaan johtui kaatumisesta.
Maalissa olin 33. ja suomalaisista 7., joka oli olosuhteisiin nähden hyvä suoritus.

tapio / 15.11.05


Treenit onnistuneet hyvin

Korkealta tulon jälkeen palautuminen kesti aikansa. Nyt kuitenkin harjoittelu on sujunut hyvin ja olen päässyt myös hiihtämään suunnitelmien mukaan. Kontiolahden jäähdytetty latu on mahdollistanut kovempienkin ampumahiihtoharjoitusten teon, vaikka kelit ovatkin olleet turhan lämpimiä.

Jäähdytetyn ladun sivuilta löytyy myös pari kuvaa,jossa olen treenaamassa:

http://www.jaahdytettylatu.fi/galleria/AH_2005_DSC_5634.JPG
ja
http://www.jaahdytettylatu.fi/galleria/AH_2005_DSC_9824.JPG

tapio / 05.11.05


Korkean leiri ohi - hyvin kulki loppuun asti

Tiistaina päättyi korkean paikan leirini Saksan Ruhpoldingiin, jossa olin ollut viimeiset viisi päivää. Ruhpoldingissa harjoitteluni oli kovinta, mitä olen tänä syksynä pystynyt tekemään. Vauhdikkaalla rullaradalla oli hyvä tehdä harjoituksia ja samaan aikaan siellä harjoittelivat myös osa Saksan ja Ruotsin maajoukkueista. Tasoa treeneissä ja treenikavereissa siis oli.

Ennen Ruhpoldingia olimme viikon Itävallan puolella Obertilliachissa. Myös siellä harjoituspaikat olivat hyvät, ainoana haittana oli kylmä sade, jota jatkui miltei putkeen 5 päivää. Luntakin tuli yhtenä päivänä, joka hämmensi jopa paikallisia asukkaita.

Harjoittelu onnistui kuitenkin niissäkin olosuhteissa. Hyvin menneet kesätreenit tuntuivat auttavan siinä, että toisenkin viikon jaksoi harjoitella hyvin.
Obertilliachissa harjoittelin melko peruskestävyyspainotteisesti. Yhtenä kovana poikkeuksena oli osallistuminen Slovenian nuorten leirikisaan. Siinä huomasi selvimmin, että todella oltiin korkeassa ilmanalassa. Kisa meni kuitenkin kokonaisuutena mukavasti ja voitto tuli.

Viimeisiä harjoituksia lähdimme siis tekemään Ruhpoldingiin, jossa jo kesän kokemuksien mukaan tiesimme olevan hyvät olosuhteet. Ruhpolding oli myös jo selvästi matalammalla kuin aikaisemmat paikat. Se auttoi jaksamaan pitkän leirin viimeiset päivät paremmin. Ennen Ruhpoldingia pidin myös kaksi kevyempää päivää, jotta tehokas leirin loppu olisi mahdollinen.

Kotimatkan jälkeen harjoittelu on nyt ollut todella kevyttä. Uskonkin, että onnistuneen leirin tulokset tulevat näkyviin parhaiten hyvän palautumisen kautta.

Leiriterveisin,


tapio / 17.10.05


1. viikko korkealla

Matka kohti Anterselvaa

Viime tiistaina 20.9. lähdimme matkustamaan kohti Anterselvaa asuntoautolla isäni kanssa. Matka sujui hyvin ensin Ruotsin läpi ja sitten Tanskan kautta Saksaan. Ajoimme Saksasta Itävaltaan ja sieltä lopulta Italiaan. Matka kesti tiistaiaamusta torstaihin, joten etenimme jopa hieman suunniteltua nopeammin. Päävastuun ajamisessa otti Jouko ja minä ajoin aina välillä. Asuntoautolla matkustaessa tuli myös tehtyä pieniä treenejä taukopaikoilla, jotka pitivät mielen ja kehonkin hyvässä toimintakunnossa. Torstaina olimme jo Italiassa, tutussa Bruneckin kaupungissa, jossa tein jo voimaharjoituksen. Perjantaiaamulla ajoin sieltä pyörällä Anterselvaan ja siitä alkoikin leiri siellä.

Nyt on takana kolme hyvää treenipäivää Anterselvan maastoissa. Treenit ovat kulkeneet todella hyvin ja tuntuu, että meno on huomattavasti kevyempää kuin heinäkuussa. Nyt tänään pidän kevyemmän päivän ja huomenna on tarkoitus lähteä vaeltamaan vuorille.

Kelit täällä ovat suosineet harjoittelua ja päivällä lämpö on noussut jopa yli 20 asteen. Aamulla tosin on ollut kylmää. Anterselvan ah-stadionia remontoidaan nyt ja siellä ei pääse hiihtämään kesän tapaan rullilla. Lajinomaisia harjoituksia varten lähdemmekin keskiviikkona tai torstaina Itävallan puolelle harjoittelemaan ja myös asumaan.


tapio / 26.09.05


Rulla-ampumahiihdon SM-kisat, Kontiolahti 17.9.

Rulla-ampumahiihto on ehkä lajinomaisin ampumahiihdon kesäharjoittelumuoto. Rullilla tehdyt harjoitukset ovat muodostaneet minulla pääosan kesän kovista harjoituksista. Kontiolahden maastoissa rullakisat ovat jo tuttuja ja vaativat maastot palvelevat hyvin kisoja. Rullilla hiihto on aavistuksen normaalia hiihtoa nopeampaa, joten kova maasto tasapainottaa rasistusta talveen nähden.

Lauantaina kisattiin pikakisa, joka kulki osaltani melko odotetusti. Tein normaalia suoritusta alusta asti. Viikolla vaivannut flunssa ja siihen yhdistetty harjoittelu olivat vieneet hiihdosta viimeisen rentouden, mutta vauhti oli kuitenkin melko hyvää ja ensimmäisessä ammunnassa onnistuin kohtuullisesti. Yhden sakon turvin johdin kisaa ennen pystyammuntaa. Siellä tullut yksi sakko pisti peliä jännäksi,kun kovaa hiihtänyt Janne Kantanen oli n. 17-18sekunnin päässä toisena. Viimeisellä kierroksella en tiennyt tilanteesta muuta kuin, että tiukkaa on. Sekuntipeliksi tilanne kiristyikin ja maalissa eroa oli kaksi sekuntia minun hyväkseni. Ensimmäinen yleisen mitali oli siis heti kultainen.

Jo ennen kisaa oli selvää, etten hiihtäisi enää sunnuntaina normaalikisaa, vaan lähtisin kotiin valmistautumaan korkealle lähtöä varten. Leirille lähden jo maanantai-iltana tai tiistaiaamuna ja pois tulen vasta lokakuun puolivälissä. Tavoitteena on saada tehtyä kovia harjoituksia hyvissä olosuhteissa. Takaisin tullessa on ainakin Kontiolahden jäädytetyllä ladulla lunta, joten hiihtotuntumaakin on silloin saatavilla.



tapio / 18.09.05


MM-Muonio

Ensimmäiset yleisen sarjan MM-kisani on nyt kilpailtu. Melko viileässä lappilaisessa syysilmassa pidetyt MM-kilpailut toivat paljon kokemusta, mutta menestys jäi vielä odottamaan. Kisaviikko maanantaista perjantaihin oli raskas niin fyysisesti kuin henkisesti.

Olin kisoissa oppimatkalla tunnustelemassa kansainvälistä ilmapiiriä ja saamassa kokemusta kovemmista kisoista. Tulostavoitetta minulla ei kisoihin tullessa ollut, mutta tavoitteeni oli tehdä mahdollisimman ehjät suoritukset joka kisassa. Pakko myöntää, että odotukseni kasvoivat ennen kisoja turhan korkealle, vaikka olinkin tietoinen niiden kovasta tasosta. Miehestä ei tässä lajissa tule mestaria pelkän uskon voimalla.
Pikakisassa hyvin menneen makuun jälkeen kaikki oli vielä hyvin hallussa. Loppumatkalla tulikin sitten vaikeuksia niin vauhdinpidossa kuin myös ammunnassa.

Muista kisoista takaa-ajo oli kaikkein ehjin kilpailu 4sakolla neljältä paikalta. Torstainen yhteislähtö oli kisojen katastrofi, kun ammunta epäonnistui täydellisesti.
Kisat lopettanut viesti oli jo paljon parempi. Pystypaikan nollien ja Slovenian ohittamisen ansiosta olen siihen tyytyväinen. Se antoi myös kuvaa siitä, mihin parhaimmillani pystyn myös kansainvälisellä tasolla. Arktiset +3 astetta lämmintä ja vesisade pitivät huolen siitä, että juoksu ei kisassa ollut kovin lennokasta.

Usein ennen arvokisoja nuoret urheilijat sanovat lähtevänsä oppimatkalle. Kovin harvoin kisan jälkeen heitä enää haastatellaan aiheesta – mitä kisoista opittiin?

Minä opin näistä kisoista paljon, joten Muonion matka oli hyvinkin käymisen arvoinen. Kesän kenraaliharjoitukset ovat nyt ohi ja harjoitusjaksoa varten kisat antoivat hyviä vinkkejä. Varsinkin talven karsintoja ja kovia kisoja varten kisat muistuttivat muutamasta perusasiasta:
1. Muiden suorituksilla ei ole mitään väliä, vain oma suoritus on se mihin voi vaikuttaa.
2. Rentous ja hauskuus eivät ole kiellettyjä asioita kisapaikalla
3. Osuminen kannattaa aina
4. Lisävauhti juoksussa ei olisi pahitteeksi.

Pointit ovat jokainen totta ja positiivista on, että uskon pystyväni syksyn aikana parantamaan niitä kaikkia. Näihinkin kisoihin valmiudet olivat parempaan, mutta alkupään kohtien jääminen puutteelliseksi, pilasi myös loppupään.

Nyt alan kuitenkin valmistautua lähtöön toiselle ulkomaan leirille ensi viikolla. Sitä ennen kisataan kuitenkin Kontiolahdella Ampumarullahiihdon SM-mitaleista. Itse kilpailen siellä lauantaina pikamatkalla, jos vain nuha antaa myöten.


Kiitos Suomen joukkueelle ja järjestäjille mukavista kisoista!

Tulokset löytyvät osoitteesta: www.biathlonworld.com

Tapio


tapio / 13.09.05


SM-Kontiolahti 26.-28.8.

Viides ja kahdeksas sija ensimmäisissä yleisen sarjan ampumajuoksuissani SM-tasolla olisivat tyydyttäneet vielä kesän alussa. Nyt kun MM-paikka oli jo varmistunut ja kunto kova, olivat sijoitukset lievä pettymys.
Kontiolahti tarjosi todella tiukkoja kamppailuja niin voitosta kuin muistakin sijoituksista. Monilla urheilijoilla oli mahdollisuus voittoon molempina päivinä ja minä olin myös yksi heistä. Alisuorittaminen ratkaisevissa ammunnoissa piti minut kuitenkin vielä tällä kertaa poissa mitaleilta. Kisat olivat kuitenkin todella hyvä kenraaliharjoitus ensi viikolla alkavia MM-kisoja varten. Ja niin kuin teatteri-ihmiset sanovat: huono kenraaliharjoitus lupaa erinomaista ensi-iltaa!

Tässä pieni selostus jokaisesta kisasta näin jälkikäteen ajateltuna:

Perjantain pikakisa

Perjantaina kilpailtiin illalla, joka sopi minulle hyvin. Ehdin aamupäivällä tehdä vielä aukaisut juosten ja sitten keskittyä illan kilpailuun. Keskittyminen onnistuikin hyvin ja olin todella tiukasti latautunut tekemään hyvän suorituksen itse kisassa. Kisan alku menikin todella hyvin, juoksu kulki ja makuuammunta meni nollille lataushäiriöstä ja uudelleen latauksesta huolimatta.
Pystypaikalle tullessa olin hyvissä asemissa ja valmiina ampumaan oman suorituksen. Toinen ja kolmas laukaus menivät kuitenkin ohi. Viimeinen kierros oli tiukkaa taistelua sijoituksista koska tiesin, että minulla oli vielä mahdollisuuksia. Jouduin kuitenkin taipumaan jonkin verran ja pronssi jäi 10 sekunnin päähän. Lopulta sijoitukseni oli viides ja kärkeen oli eroa 24sekuntia.

Yhteislähtö

Yhteislähtö oli tasainen kisa kuten aina. Juoksu ei lauantaina tuntunut yhtä helpolta kuin perjantaina, mutta pääjoukon vauhti oli ihan sopivaa. Ensimmäisessä ammunnassa tuli yksi sakko ja olin joukon kuudentena. Toinen makuu meinasi koitua kohtalokseni, kun ilmeisesti asento muuttui ja ammuin kolme ohi. Putosin kolmanneksitoista ja tilanne oli vähän huolestuttava. Seuraavalla kierroksella sain kuitenkin juoksun kulkemaan ja ammunnassa pudottelin rennot nollat. Sillä ammunnalla nousin kymmenen sijaa jo kolmanneksi. Kaikki näytti todella hyvältä viimeiselle paikalle tultaessa. Pystyssä ammunta karkasi kuitenkin hieman käsistä. Kaikki laukaukset olivat hieman ylävoittoisia ja kolme meni ohi. Se pudotti minut seitsemänneksi ja mitalit karkasivat ulottumattomiin. Lopussa vielä putosin yhden sijan kovasta taistelusta huolimatta.

Viesti

Loimaan Jankolla oli ainoana seurana asettaa viestiin kaksi joukkuetta. Tällä kertaa kuitenkin jouduimme peränpitäjiksi, kun ammunnassa oli molemmilla joukkueilla suuria vaikeuksia. Itse olin ykkösjoukkueen ankkuri ja lähdin osuudelleni kuudentena. Lähdin vielä koittamaan mahdollisuuksia mitaleille, vaikka olimmekin pudonneet jo melko kauas kärjestä. Minunkin takaa-ajolleni kävi huonosti, kun oikutellut makuuasento petti ja sain lippaalta vain yhden alas. Varapatruunoilla onnistuin osumaan, mutta tuloksena oli silti yksi sakkokierros. Seuraavalle lenkille sainkin itselleni varjon Oulun Jouni Kinnusesta, jota yritin pudottaa pitämällä lenkillä melko kovaa vauhtia. Ajatukseni oli yrittää saada kiinni edellä menevää joukkuetta, joka oli noin minuutin päässä edellä. Ampumapaikalle tullessa olimme Jounin kanssa aivan peräkkäin. Ammunnassa koitin turhaan ampua pienellä riskillä ja kolmen osuman jälkeen tuli kaksi hutia peräkkäin. Varoilla sain osumat suoraan, mutta niin sai Jounikin ja olimme taas peräkkäin radalla. Puoli kilometriä ennen maalia Jouni onnistui tekemään rytminmuutoksen, johon en pystynyt vastaamaan ja toinkin Jankon maaliin seitsemäntenä.

Tarkat tulokset löytyvät osoitteesta www.biathlon.fi

tapio / 30.08.05


MM-kisoihin!

Tänään sain varmistuksen, että pääsen Suomen joukkueeseen ampumajuoksun MM-kisoihin Muonioon. Ne ovat ensimmäiset yleisen sarjan MM-kilpailuni ja tuovat varmasti mukanaan hyvää kokemusta kovista kilpailuista.

Ensimmäinen kisapäivä on 5.9. ja startteja on viiden päivän aikana neljä. Lisää tietoa löytyy osoitteesta www.biathlon.fi ja sieltä Muonion kisat.

tapio / 17.08.05


Kärkölä 14.8.

MM-kisatarkkailut jatkuivat Kärkölässä pikakisalla. Minulla oli alla hyvä kisa Kangasniemeltä, jonka jälkeen olin kuitenkin jatkanut kovaa harjoittelua. Sen takia Kärkölään palautuminen oli pieni arvoitus. Lauantai-iltana olo oli kuitenkin hyvin varma.

Sama olo jatkui myös sunnuntaina läpi kohdistuksen ja lähtöpaikalle. Kisa sujuikin suunnitelmien mukaan, eli hyvin. Ensimmäinen ammunta meni nollille ja juoksukin sujui rennosti. Myös toinen ammunta meni hyvin, mutta yksi ohilaukaus tuli kuitenkin ammuttua. Viimeisellä kierroksella rutistin sen, mitä miehestä irtosi, mutta takaa tultiin vielä kovempaa. Lopulta sijoitukseni oli viides yhdessä urani tiukimmissa sekuntitaisteluissa. Voittaja Mika Hakalaan eroa tuli 24sekuntia ja siinä välissä oli vielä kolme miestä.
Kisa antoi kuitenkin hyvän näytön Muoniotakin ajatellen ja oli oma ehjä suoritus. Pienellä virittelyllä juoksuvauhtiakin tulee vielä varmasti lisää, kun nilkkakaan ei enää vaivannut!



tapio / 14.08.05


Leirikuulumiset

Olin keski-Euroopassa leirillä heinäkuussa ja tässä olisi kuulumisia sieltä.

Italian leiri

Terveisiä Keski-Euroopasta!
Kävimme harjoittelukauden ensimmäisellä korkean paikan leirillä, jonka pääpaikkana oli Anterselva, Italia. Leirille matkustimme asuntoautolla yhdessä vanhempien kanssa. Matkaa yhteen suuntaan kertyi reilut kaksi tuhatta kilometriä.

Anterselva sijaitsee aivan Pohjois-Italiassa lähellä Itävallan rajaa. Siellä pidetään talvella maailman cup-kisoja ja puitteet ovatkin hienot. Anterselvassa harjoitellaan tavallisesti n.1400-1600m korkeudella merenpinnasta, joten ohut ilma vaikuttaa harjoitteluun.

Totuttelun jälkeen treenit alkoivat kulkea hyvin jo 5 päivän oleskelun jälkeen. Sitten sattui kuitenkin onnettomuus, kun vaelluksella nyrjäytin nilkkani niin, että seuraavat pari päivää menivät kokonaan toipuessa. Sen jälkeen pystyin vain hiihtämään rullilla ja tekemään voimaharjoituksia. Niitä tulikin sitten tehtyä suunniteltua paljon enemmän. Onneksi nilkassa ei ollut mennyt mitään enemmän rikki, vaan se oli vain turvonnut ja kipeä.

Harjoittelun jatkuessa melko lajinomaisena päätimme kahden viikon Anterselvassa olon jälkeen lähteä katsomaan muita harjoittelupaikkoja, joista olimme kuulleet. Ensin suuntasimme Obertilliachiin, jossa oli parempi rullarata. Siellä olimme pari päivää ja sain apua nilkkaani Itävallan maajoukkueen fysioterapeutilta. Hän teippasi jalan hyvin ja sen jälkeen lenkitkin alkoivat sujua paremmin.

Obertilliachista ajoimme Ramsauhun, jossa tein myös yhteensä neljä treeniä. Rullarataan tuli tutustuttua ja ikävä kyllä myös sen ulkopuolelle. Onneksi ei käynyt itselle pahemmin, sauva sai suurimman iskun… Ramsausta lähdimme ajamaan jo kohti Saksaa ja Ruhpoldingia. Siellä rullarata oli myös todellinen elämys, kun vauhdit kiihtyivät perusrullilla vielä huomattavasti kovemmiksi kuin Kontiolahdella. Rata oli hienosti tehty ja hyvin vaihteleva. Eri tekniikoita sai käytettyä hyvin ja koko ajan olisi tehnyt mieli iskeä. Viimeisenä päivänä teinkin siellä hyvän tehoharjoituksen.

Kolmen viikon harjoitteluputken jälkeen lähdimme taas ajamaan. Nyt jo pitemmälle kohti Oberhofia, jonne oli matkaa miltei 500 km. Siellä vain yövyimme ja jatkoimme matkaa Saksan läpi kohti kotia.

Leiri onnistui kokonaisuudessaan hyvin, kun nilkan aiheuttaman vaivan pystyi kiertämään muilla harjoitteilla. Laadukkaita harjoituksia tuli paljon, koska maastot itsessään ovat jo niin vaativat. Yleisesti myös korkealla harjoittelusta tuli hyviä kokemuksia ja mieli tekee takaisin todella hienoihin vuoristomaisemiin syksyksi.


tapio / 17.08.05


Kangasniemi 7.8.2005

Kangasniemen kisat 7.8.2005

Reilun viikon Suomessa harjoittelun jälkeen lähdin kilpailemaan MM-tarkkailuihin Kangasniemelle. Olo oli vielä hyvin tukkoinen, kun juoksutuntuma on nilkan nyrjähtämisen jälkeen ollut haussa. Vielä lauantaina hölkätessä jalat tuntuivat raskailta, mutta illan venyttelyn jälkeen alkoi tuntua paremmalta.

Kisassa asiat alkoivat loksahtaa paikoilleen. Jalat tuntuivat pitkästä aikaa reagoivan rytminmuutoksiin ja olo oli varma. Tämä näkyi kisassa tasaisen hyvänä suorituksena. Ammunta kulki kovan juoksun päälle normaalisti, eli osumia tuli. Ensimmäiseltä paikalta tuli yksi pummi ja sitten kahdet nollat. Viimeinen sarja alkoi ohilaukauksella, mutta rytmi säilyi ja loput taulut kaatuivat. Kaiken kaikkiaan hyvä suoritus.

Juoksussa pyrin etenemään tasaisesti mahdollisimman kovaa. Vauhdinjako toimi hyvin ja pystyin nostamaan vauhtia viime viikon Halikon kisasta selvästi. Vielä kuitenkin jaloista puuttuu se viimeinen herkkyys, mutta suunta on nyt oikea.

Kisassa sijoituin toiseksi, kun voiton vei hyvin juossut Timo Antila. Hänellä sakkoja oli 5 ja eroa maalissa oli 12 sekuntia. Sakkohan on ampumajuoksussa vain 30sekuntia talven minuutin sijasta.

Seuraava ja samalla viimeinen tarkkailukilpailu on ensi viikonloppuna Kärkölässä. Siellä valitaan joukkue Muoniossa pidettäviin ampumajuoksun MM-kilpailuihin. Kärkölässa pääsee siis kilpailemaan seuraavan kerran ja tämä viikko meneekin nopeasti harjoittelun merkeissä.



tapio / 08.08.05


Katsaus kauteen 2004-2005

Kesäharjoittelu kauteen sujui kesäkuusta elokuun loppuun todella hyvin. Treenit kulkivat ja kunto oli hyvässä nousussa. Syyskuussa alkoi ensimmäinen yliopistovuoteni ja se aiheutti jonkin verran häiriöitä harjoitteluun, uuden omaksuminen ja opiskelurytmiin pääseminen ottivat aikaa. Lisäksi kärsin samaan aikaan jalan rasitusvammasta. Nämä asiat yhdessä pakottivat keventämään harjoittelua, joka näkyi alkukauden kilpailuissa.

Alkukaudella hiihto ei kulkenut odotetulla tavalla ja tuntuikin, että käsijarru olisi hiihdossa päällä. Ammunnassa olin kuitenkin hyvässä vedossa ja lunastin paikkani opiskelijoiden Universiadeihin. Siellä suoritukset olivat vielä jonkin verran tukkoisia, mutta meno parani koko kisojen ajan. Itävallan tiukkojen kisojen aikana kroppa alkoi toimimaan paremmin ja viimeinen kisa viestissä oli jo todella hyvä suoritus.

Suomeen tullessa meno alkoi tuntua paremmalta ja Keuruun SM-kisoissa tuli 8. sija. Siihen olen vieläkin tyytyväinen. Viesti sujui myös hyvin ja osuusaikani oli aivan parhaiden joukossa.

Loppukausi sujui melko tasaisesti, liika yritys tahtoi vain pilata kisoja. Pahiten kaudella petyin Kontiolahden SM-kisoihin, joissa arviokykyni petti ja hiihdossa sippasin täydellisesti. Niiden kisojen jälkeen vaihdoin taktiikkaa ja loppukauden kisat sujuivatkin paremmin.

Kauden lopuissa kansallisissa onnistuin hiihtämään tasaisia suorituksia ja ampumaan myös varmasti. Sijoitukset olivat myös kisoissa parempia kuin alkukaudella, joten vähän rauhallisempi taktiikka toimi. Kisojen ainoana harmina olivat sakot. Ammunta oli hyvän tuntuista, mutta kisoihin eksyi silti huteja. Kaksikin ohilaukausta pikakisassa on jo yleisessä sarjassa liikaa, jos tahtoo voittaa. Parhaana kisana pidän loppukaudelta Himangan kansallisia, jossa olin pikamatkalla toinen.

Kausi opetti minulle paljon. Yleinen sarja eroaa nuorten sarjoista tason laajuutena, mutta ei kovin paljon. Suomen kärkeen olen testannut tasoani jo aikaisempina vuosina ja eron kaventuminen olikin selvä huomio tältä kaudelta. Kisoissa pärjäämiseen vaaditaan kuitenkin kovaa itseluottamusta tehdä omia tasaisia suorituksia.

Yleisessä sarjassa kärkeen nouseminen vaatii kuitenkin ehjemmän harjoituskauden kuin viime vuonna. Ensi kauteen näyttääkin olevan mahdollista harjoitella toukokuusta syyskuuhun neljä kuukautta täysin ammattimaisesti ja opiskelujen alkaessakin on tehtävä enemmän asioita urheilun ehdoilla. Onneksi yliopisto-opiskeluissa itsenäinen työ on avainasemassa, joka helpottaa leireille ja kisamatkoille lähtöä.
Nyt kun ensimmäinen vuosi yliopistossa ja miesten sarjassa on ohi, on niistä molemmista hyvä ottaa oppia. Mitään ei saa ilmaiseksi, mutta menestyminen ei todellakaan ole mahdotonta!

Tapio

elina / 14.08.05


Kausi 2004-2005 Elinan silmin

Kesän harjoittelut lähtivät kulkemaan vauhdilla. Motivaatio oli korkealla aikaisemman talven mentyä sairastellessa. Syksyn lähestyessä harjoitteluinto hiukan latistui ylioppilaskirjoitusten ollessa käynnissä, mutta niistä selvittyäni alkoi onnistunut ensilumen leirijakso Kontiolahdella. Jäähdytetty latu loi ihanteelliset olosuhteet tehdä lajinomaisia treenejä ulkona jo lokakuusta lähtien.

Kisakauden todellinen avaus oli Ähtärissä 12.12.2004. Siellä makuuammunnassa oli vielä pahoja ongelmia, eikä hiihtokaan oikein kulkenut. Meno alkoi kuitenkin maistua paremmin pikkuhiljaa ja ammunta kovalta sykkeeltäkin tuli varmemmaksi niin, että Kotkan SM-kisojen normaalimatkalla meno oli molemmilla osa-alueilla jo kohtalaista. Tuloksena 5. sija, joka oli tyydyttävä suoritus. Pääsin aloittamaan seuraavan päivän viestikisan, ja suoritus siinä olikin ihan eri luokkaa. Selvisin vain yhdellä varapatruunalla ja toin Oripään Urheilijat kärjessä vaihtoon yli kahden minuutin erolla seuraaviin joukkueisiin. Kärkisija säilyi maaliin asti vaikka ero muihin tasoittui muiden osuuksien aikana.

Ensimmäiset nuorten MM-kisojen tarkkailut järjestettiin Kontiolahdella aikuisten SM-kisoissa. Omat suoritukseni olivat kohtalaisia, kun olin pikakisassa 24. ja takaa-ajossa nousin 16. Kisoihin pyrkivistä tytöistä olin lauantaina 4. ja sunnuntaina 3.

Seuraavan viikonlopun nuorten SM-kisoissa Hämeenlinnassa kulki taas paremmin kuin aikaisempana viikonloppuna. Lauantain pikakisassa olin 3. ja sunnuntain takaa-ajossa ammuin ensimmäistä kertaa neljältä paikalta nollat, joka taisi vakuuttaa myös valmennusjohdon, sillä valinta nuorten MM-kisoihin varmistui! Kisaviikonloppu oli onnistunut ja kotiin viemisinä oli kaksi SM-pronssia!

Ennen ”isoja kisoja” kävin hakemassa Oripään kisoista vielä vähän vauhtia ja tuntumaa Kontiolahden koviin maastoihin. 13. päivä maaliskuuta matkustin Joensuuhun ja ensimmäinen startti oli muutamaa päivää myöhemmin 15.3, jolloin kilpailtiin normaalimatkoilla. Välipäivän jälkeen sain startata vielä pika- ja takaa-ajossa, joista jälkimmäisestä tuli kisojen paras sijoitukseni (44.) ja tasapainoisin suoritukseni vaikeista tuulioloista huolimatta.

Aikaisempiin kausiin verrattuna tämä erosi eniten siinä, että pääsin ylioppilaaksi joulukuussa, eikä leireilyitä ja harjoitteluita häirinnyt nämä tekijät. Lisäksi siirryin N21 sarjaan ja sain 2 SM-pronssia, sekä edustuspaikan ja uuden kansainvälisen kisakokemuksen nuorten MM-kisoista. Kesän teen töitä ja koitan saada opiskelupaikan ensi syksyksi.

elina / 12.07.05


Nuorten MM, Kontiolahti 13.-20.3.2005

Maaliskuun lopulla järjestettiin Kontiolahdella nuorten MM-kilpailut. Lunastin paikkani kisajoukkueeseen Hämeenlinnan SM-kilpailuissa, joista sain varmoilla suorituksilla kaksi SM-pronssia. Kontiolahdelle syntyi kansainvälinen tunnelma, kun Pohjois-Karjalaan oli matkustanut kisajoukkueita 30 maasta.

Jokainen pääsi virittäytymään kisatunnelmaan viimeistään sunnuntaina järjestetyissä avajaisissa, joissa joukkueet marssivat isojen kisojen tyyliin yleisön aplodien tahdissa areenalle. Urheilijat olivat mukavan rennolla mielellä mukana ohjelmassa ja tutustumassa uusiin ihmisiin.
Ensimmäinen kisa 21-vuotiailla oli tiistaina, johon lähdin ensimmäisenä suomalaisena numerolla 2. Normaalimatkalla (12,5km), oli vaativa reitti, joka vaikutti ainakin omaan ammuntaani. Sakkoja kertyi neljältä ampumapaikalta kolme ja sijoitukseni oli 46. Olosuhteet kisan aikana olivat ihanteelliset lukuun ottamatta -15°C pakkasta auringon paistaessa ja tuulen ollessa lähes tyyni.

Vaikka oman kisani avaus ei sujunutkaan parhaalla mahdollisella tavalla, oli maalialueella syytä juhlaan, kun Suomen Mervi Markkanen voitti MM-pronssia!

Seuraava startti oli pikakisassa, joka kilpailtiin välipäivän jälkeen torstaina. Ammunta ei mennyt ollenkaan suunnitelmien mukaan ja sakkoja tuli 3+1, joka oli aivan liikaa nopeatempoisessa ja kovatasoisessa kilpailussa. Sijoitus oli 50. ja ero kärkeen seuraavan päivän takaa-ajoa ajatellen oli mahdottoman suuri.

Perjantain takaa-ajoon lähdin 15 muun tytön kanssa niin kutsutussa aallossa. Siinä lähtevät kaikki ne, joilla on pikakisan jälkeen tullut eroa voittajaan yli 5 minuuttia. Kisapäivän olosuhteet olivat haastavimmat, joissa muistan koskaan kilpailleeni. Lämpötila oli kohonnut alle -10°C, mutta tuuli oli välillä niin myrskyisä, että suksitelineitä ja muita lenteli ympäriinsä. Tämä vaikeutti ensimmäistä ammuntaa, jossa epäonnistuin ja ammuin 4 sakkokierrosta. Onnekseni myös muilla oli suuria vaikeuksia, joten pysyin asemissa. Loput kolme ampumapaikkaa menivät paremmin ja sakkoja koko 10km:n kisassa tuli 7 (4+1+1+1). Hiihto kulki parhaiten näiden kisojen aikana ja sijoitus nousi niin, että olin 44..

Sunnuntaina vietettiin päättäjäisiä, missä palkittiin valmentajia ja ahkeria talkoolaisia sekä vaihdettiin viimeiset kuulumiset ja yhteystiedot kisojen aikana tutuksi tulleiden ulkomaan ystävien kanssa. Tunnelma oli iloinen, mutta ehkä vähän haikea. Mervin MM-pronssi, muut hyvät sijoitukset, uudet ystävät ympäri maailmaa sekä Suomen joukkueen välillä ollut loistava yhteishenki tekivät kisoista ikimuistoiset!

tapio / 12.07.05


SM-kisat Keuruulla

Tammikuun viimeisenä viikonloppuna kisattiin ampumahiihdon Suomen mestaruuksista normaalimatkalla ja viestissä. Melko rankan Universiadi-matkan jälkeen olin hieman epätietoinen omasta kunnosta, koska viikko oli mennyt lähes palautellessa. Lauantaiaamuna tuntui kuitenkin jo siltä, että tänään voisi hiihtää taas tosissaan kilpaa.

Keuruun maastot ovat yhdet Suomen vaativimmista ja kisamatkana oli vielä 20km. Niinpä päätin lähteä kisaan tunnustellen ja hiihto onnistuikin vauhdinjaollisesti hyvin. Kiersimme kisassa neljän kilometrin lenkkiä ja ammuimme neljä kertaa. Kolme ensimmäistä ammuntaa menivät erinomaisesti ja ammuin kaikki taulut alas. Ennen viimeistä ampumapaikkaa pitikin koittaa hillitä lisääntyvää jännitystä.

Ammunnassa kaikki sujuikin normaalisti, mutta kolmas laukaus ei ollut tarpeeksi hyvä ja tuloksena viimeiseltä paikalta oli yksi sakko. Ammunta sivusi kuitenkin ennätystäni neljän ampumapaikan kisoissa, joten hyvä, että se tuli myös SM-kisoissa. Hiihtovauhdissa jouduin antamaan jonkin verran periksi kokeneelle kärjelle ja maalissa olin kahdeksas. Sijoitus on urani paras yleisessä sarjassa ja se antaakin lisää intoa kauden myöhempiin kisoihin!

1. Ville Kotikumpu
2. Tero Kosunen
3. Mika Hakala
…
8. Tapio Pukki

Viestit

Sunnuntaina kilpailtiin viestit ensimmäistä kertaa kolmen osuuden mittaisena miesten sarjassa. Jankon joukkueessa olivat lisäkseni aloittajana Keijo Mäkeläinen ja toisella osuudella Jarmo Heikkinen. Viestissä sijoitukset vaihtelivat melko paljon ja kärkikin vaihtui useasti. Syynä tähän olivat melko vaikeat tuuliolot, jotka sotkivat ammuntaa jonkin verran. Keijon aloitusosuus oli varmaa työtä nolla-ammunnalla ja vaihdoimmekin neljäntenä. Jarmolla oli kuitenkin suuria ongelmia makuuammunnan kanssa, joka veikin sakkokierroksille.

Hyvällä pystyllä Jarmo sai kuitenkin jonkin verran edellä olleita kiinni. Ankkurina minun oli yritettävä saavuttaa edellä meneviä niin hiihdossa ja ammunnassa. Osuuteni onnistuikin lähes täydellisesti, kun ammunta sujui molemmilla paikoilla ilman varapatruunoita. Onnistumiseni auttoikin pitämään Oulun kovan ankkurin Jouni Kinnusen takanani, vaikka Jounikin onnistui ammunnassa yhtä hyvin. Mitalijoukkueetkaan eivät olleet loppujen lopuksi hirveästi edellä, mikä antaakin uskoa ensi vuoteen. Nyt sijoituksemme oli viides.

1. Lahden Hiihtoseura
2. Kontiolahden Urheilijat
3. Kauhajoen Karhu
4. Ahveniston Ampumahiihtäjät
5. Loimaan Jankko


Universiadit

Tammikuun 12.-22.päivä pidettiin Itävallassa Universiadit. Universiadit ovat kansainväliset opiskelijoiden Olympialaiset ja niiden pääpaikkana toimi Innsbruck. Ampumahiihtäjät kilpailivat kuitenkin Hochfilzenissä, samassa paikassa, jossa pidetään tänä vuonna myös lajin MM-kisat.

Ampumahiihto oli yksi kisojen kovatasoisimmista lajeista, koska Itä-Euroopan maat, kuten Venäjä ja Ukraina olivat mukana Maailman-Cupissakin pärjänneillä urheilijoilla. Meno kisapaikalla ei juurikaan eronnut esimerkiksi nuorten MM-kisojen tunnelmasta, vaikka yleisöä ei alueelle juuri saapunutkaan.

Normaalikisa oli osaltani todella vaikea, kun hiihdossa sippasin täydellisesti. Hyvän ammunnan ansiosta jaksoin maaliin ja lopputuloksissa olin 31.

Pikakisa oli onneksi jo parempi, kun voimat olivat yhden välipäivän aikana palautuneet. Kylmässä ja nihkeässä kelissä ammuin makuun nollille ja pystystä kaksi sakkoa. Hiihto kulki melko mukavasti ja olin 26. toiseksi parhaana suomalaisena.

Takaa-ajo kulki melko lailla samaa rataa. Ammunta kulki kohtalaisesti (3 sakkoa) ja hiihto oli tasaista. Edellä menevä porukka, jossa taisteltiin sijoituksista 18.-24. oli kuitenkin liian kaukana ja oma kisani päättyi sijalle 27.

Päätin takaa-ajon jälkeen jättää yhteislähdön väliin ja keskittyä viestiin. Se kannattikin, koska viestissä tein reissun parhaan kisani. Olin kolmannella osuudella ja lähdin matkaan seitsemäntenä. Hiihto kulki ja ensimmäisellä kierroksella ohitin Tsekin viestinviejän. Ammunta sujui kisassa nopeasti lippaalta molemmilla paikoilla. Viestin osuusaikani oli hyvä ottaen huomioon aikaisemmat kisani ja myös muut maat. Lopulta sijoituksemme oli viestissä 7., mutta kisojen päätöksestä jäi hyvä mieli.

Universidi-reissu oli ainakin itselleni hyvin hyödyllinen, koska kansainvälistä kisakokemusta tuli todella paljon lisää. Matka oli myös rankka, koska kisojen aikataulu oli niin tiukka ja kelit ja radat olivat raskaat. Kokonaisuudessaan matkasta jäi hyvät muistot ja toivottavasti tälle kokemukselle on käyttöä myös kauden seuraavissa kisoissa.

tapio / 12.07.05


Nolla-ammunta Ähtärissä – Itävaltaan kisoihin

Ähtärissä pidettiin kansalliset pika-ampumahiihdot 12.12.. Kisat olivat kauden kolmannet ampumahiihtoni Kontiolahden avauksen jälkeen. Ähtärin kisojen arvoa nosti myös se, että ne olivat katsastuskilpailut opiskelijoiden olympialaisiin, Universiadeihin, joihin minullakin on nyt osallistumisoikeus.

Kisaa ennen olin palannut Loimaalta Elinan lakkiaisista Joensuuhun, jossa kelit olivat hyvät. Valmistautumista kisoihin haittasi pieni sairastelu, joka vei alkuviikosta voimia.

Kisat

Ennen kisoja olin hieman hermostunut, koska omat voiteluyritykseni olivat menneet vähän heikosti. Onneksi isä pystyi parantamaan suksien luistoa ja kisassa ne pelasivat hyvin. Taktiikkana kisaan lähdössä oli, että hyvällä ammunnalla voisin tasoittaa sairastelun jälkeen epävarmaa hiihtoa. Asennoituminen olikin hyvästä, koska hiihto oli vielä melko tahmeaa. Perusvauhdista rytmin muuttaminen ja kovimman vaihteen löytyminen eivät onnistuneet. Ammunta sen sijaan oli mukavan tuntuista. Makuulla sain ammuttua todella rennon sarjan ja tuntui, että taulut eivät voi olla kaatumatta. Pystystä ammuin myös hyvän sarjan vaikka hiihtolenkillä jouduinkin jo aika tiukoille. Kauden ensimmäiset nollat tulivat siis todella hyvään paikkaan. Maaliin tullessa pidin jonkin aikaa kärkipaikkaa, mutta sitten tulikin Vesa Hietalahti ja vei sen reilun minuutin erolla. Lopulta edelleni jäi neljä miestä, mutta opiskelijoista vain Kauppisen Jarkko. Paikka Universiadeihin siis varmistui.

Kisat jättivät hyvän mielen, koska ammunnan saaminen kuntoon jo kauden tässä vaiheessa oli todella hyvä uutinen. Tosin ampumahiihdossa pitää olla nöyränä nollien jälkeenkin, koska tilanne seuraavassa kisassa voi olla jo aivan toinen. Hiihtovauhdin parantamiseen on onneksi vielä aikaa ja tilanne senkin suhteen on toiveikas. Harjoittelukausi meni kuitenkin niin hyvin, että on vain ajan kysymys milloin vauhti alkaa kiihtyä. Toivottavasti pian…

tapio / 12.07.05


SM-Iisvesi 21.-22.8.2004

Iisvedellä juostiin kesän ensimmäiset ampumajuoksun SM-kilpailut. Matkat olivat pika ja takaa-ajo eli lauantaina ammuttiin kaksi kertaa ja sunnuntaina neljästi.
Ampumajuoksukisat eivät ole olleet minulle parhaat kisat, koska juoksua on ollut ohjelmassa melko vähän. Siksi niissä onnistuminen ja hyvät sijoitukset olivat mukava yllätys.

Lauantai

Pikakisani lähti kulkemaan juoksun osalta hyvin. Ampumapaikalla pieni hätäily kuitenkin aiheutti 2 sakkokierrosta, jotka pudottivat sijoitusta. Pystypaikalle tullessani olin hyvin mitalitaistossa kiinni, mutta sieltä lähdettäessä tilanne oli taas tukalampi. Kaksi sakkoa tuli myös pystystä ja vaikka juoksu kulki loppulenkinkin kohtalaisesti, oli sijoitukseni neljäs, 6 sekuntia pronssista. Kisan voitti Heikki Räisänen kahdella sakolla ja Heikille jäin 1.10.

1. Heikki Räisänen
2. Ville Toivonen
3. Matti Hakala
4. Tapio Pukki

Sunnuntai

Takaa-ajoon lähdettäessä oloni oli rauhallinen. Tiesin, että tekemällä oman normaalisuoritukseni, mahdollisuudet nousta vaikka voittoon olivat olemassa. Kisa lähtikin hyvin liikkeelle, kun ajoin edellä lähteneen Matti Hakalan kiinni jo ennen makuuammuntaa. Makuulta ammuin yhden sakon ja pääsinkin juoksulenkille jo toisena, koska Ville Toivonen ei lähtenyt kisaan ja Matti joutui kiertämään enemmän lenkkejä.
Seuraavat kaksi paikkaa ammuin myös yhdellä sakolla ja otin johtavaa Heikkiä koko ajan kiinni. Viimeiselle ampumapaikalle tulimmekin jo n. 10 sekunnin erolla ja ammunta ratkaisisi voiton.

Heikki ampui ensin kolme sakkoa ja itse ammuin kaksi. Näin peli ei vielä täysin ratkennutkaan, vaan sakkolenkkien jälkeen alkoi viimeinen juoksukilpailu maaliin. Minä johdin lenkille lähdettäessä n. 5sekuntia ja Heikki tuntui lähestyvän. Reitillä olleessa pitkässä ylämäessä pystyin kuitenkin ratkaisuun ja sain eron kasvamaan hieman. Stadionille laskettaessa en uskaltanut vilkaista edes taakse, vaan keskityin ainoastaan juoksuun. Se riittikin onneksi ja loppusuoralla ei tarvinnut enää puristaa.

Maalissa iloa riitti vielä siitä, että seurakaveri Keijo onnistui hyvän ammunnan ja loistavan loppukirin ansiosta nousemaan pronssille. Keijolle mitali oli ensimmäinen henkilökohtainen SM-kilpailuissa ja tuli hienolla suorituksella. Onnea!

tapio / 12.07.05


Kesä 2004 – muutokset mahdollistavat kehityksen

Alkukesän merkittävin tapahtuma oli armeijan loppuminen. Reserviin astuikin tyytyväinen vänrikki, jolla oli selvät suunnitelmat kesän suhteen. Suunnitelmiin kuului opiskelupaikan hankkiminen Joensuusta, sponsoriasioiden kuntoon hoitaminen ja tiukka harjoitustahti. Kesän ollessa näin lopussa täytyy sanoa, että tavoitteet täyttyivät joka osa-alueella!
Pääsin Joensuun yliopistoon opiskelemaan yhteiskuntatieteitä Suomen parhaiden ampumahiihtomahdollisuuksien keskelle. Kaupungissa on ainakin näin ennalta ajateltuna kaikki mahdollisuudet harjoittaa monipuolisesti päätä ja kehoa.

Sponsoriasioiden hoito onnistui mukavasti alkukesän tapaamisella, joka myös johti sopimusten uusimisiin. Porukkaan tuli vähän muutoksia ja haluankin vielä kiittää uusia ja vanhoja kumppaneita innostuneesta mukana olosta. Tukenne merkitsee paljon, ja muutenkin kuin vain taloudellisesti!

Harjoittelu on tänä kesänä sujunut todella hyvin. Olen pitänyt matalaa profiilia ja kilpaillut pelkästään piirin kisoissa. Testien ja oman tuntemuksen mukaan olen kuitenkin selvästi edellä viime vuosia. Kesän kilpailut jatkuvatkin osaltani matalalla profiililla ja otan ne vain hyvinä harjoituksina. Kun talvi on tavoitteena, on turha revitellä vielä tässä vaiheessa kautta!

tapio / 12.07.05