2006

Harjoittelussa vuoteen 2006 oli uutta se, että lähdin kauteen tekemään kovaa tulosta ja harjoittelu oli selkeästi kovempaa kuin ennen. Halusin hieman tahmean ensimmäisen yleisen sarjan vuoteni jälkeen päästä Suomen kärkeen. Tavoite oli kova ja Tapsa Torinoon t-paitojakin painettiin. Vuonna 2006 kisat eivät kuitenkaan auenneet aivan toivotulla tavalla ja vedinpä jopa ensimmäistä kertaa itseni vähän ylikin vuoden 2005 joulukuussa. Vuoden 2006 kesällä koin myös kovia, kun jalka meni poikki. Siihen nähden nousu talveen oli onnistuneen harjoittelun tulosta. Siihen auttoi varmasti myös edellisen vuoden kova työ ja silloiset korkean paikan leirit.

Jutut etenevät vuoden 2006 lopusta alkuun päin. 

Vuoden 2006 viimeiset kisat 30.-31.12.2006

Vuokattiin siirrettiin kansalliset kisat Hämeenlinnasta, joista lauantain kisa toimi ainakin liiton sivujen mukaan tarkkailuna seuraaviin Maailman Cupeihin ja muihin kansainvälisiin edustustehtäviin.
Matkustuksen vaikutukset omaan kroppaan olen tiedostanut tällä kaudella paremmin kuin ennen ja sen takia lähdin jo keskiviikkona Loimaalta takaisin Joensuuhun, jotta olisin varmasti palautunut lauantaiksi. Torstaina tehty hieman kovempi harjoitus oli odotetun väsynyttä, mutta sen vaikutus tulikin esiin perjantaina, jolloin olo oli jo paljon parempi.
Perjantaiaamuna tein pitkästä aikaa salilla terävän harjoituksen ja iltapäivällä ajoimme Vuokattiin isän kanssa.

Lauantai

Lauantaina kisattiin pikakisa ja keli oli oikein hyvä, noin 5 astetta pakkasta ja tyyntä. Oma olo oli edellisen viikon joulu– ja matkustuskiireiden kannalta hieman odottava. Kisa alkoi hiihdon osalta takkuillen, kun rentoa rytmiä ei tahtonut löytyä. Samalla kuitenkin vältin pakottamasta itseäni hiihtämään kovempaa vaan luotin, että homma alkaisi luistaa paremmin jatkossa. Makuulta ammuin sitten nollat ja olin samassa vauhdissa kisan kärjen kanssa, jolla oli alla yksi sakko.

Toisella hiihtolenkillä meno alkoi maistua jo paremmin ja sain työnneltyä menemään ihan hyvää vauhtia. Pystypaikalle tullessa kurvasin aluksi vahingossa varatulle paikalle, mutta onneksi tajusin sen heti. Pieni siirto yksi matto eteenpäin ei paljon aikaa vienyt. Samoin keskittyminen pysyi hyvin kasassa ja onnistuin ampumaan rennot nollat. Tämä lisäsi jonkin verran yritystä viimeiselle hiihtolenkille, jossa kuulin olevan tiukkaa sekuntitaistelua. Väliaikojen perusteella olin toisena ja sama tilanne kestikin maaliin asti. Mika Kaljunen otti yhdellä sakolla toisen voittonsa karsinnoissa ja minä tulin nolla-ammunnalla toiseksi niin kuin viikkoa aikaisemminkin. Nyt eroa oli paljon vähemmän, 11sekuntia. Kolmanneksi tuli Jarkko Kauppinen 9 sekuntia minusta.

Kisaan täytyi olla tyytyväinen, kun ammuin ensimmäistä kertaa urallani kaksi kisaa peräkkäin nollille. Samoin hiihto oli lauantaina ihan ok tuntuista.

Sunnuntain takaa-ajo

Keli muuttui nollaan ja vettä alkoi sataa kisan aikana kun takaa-ajon paremmuutta ratkottiin. Kisassa oikeastaan kaikki meni yhtä pykälää huonommin kuin lauantaina. Hiihto oli jostain syystä vähän heikompaa, suksen luisto ei ihan riittänyt ja ammunnassakin keskittyminen hieman herpaantui. Tästä seurasi tiukassa väännössä sijoituksen putoaminen viidenneksi.

Kisa oli kuitenkin ihan kohtalainen. Hieman hommasta puuttui viimeinen lataus, jolla sen sähkön kaikkeen toimintaan olisi saanut. Tämmöistä tämä on aina välillä. Tämä oli joulukuun kisoista minulle huonoin ja sijoitus oli viides. Eli oma taso on selvästi viime vuodesta noussut. Se ei ole hullumpaa.

Nyt ensi viikolla lähdemme kohti Italiaa ja Torinoa kisaamaan ensin Eurooppa Cupissa ja sen jälkeen Universiadeissa. Siellä pyrin tekemään asiat omalla tasollani ja uskon, että hiihtovauhti nousee vielä pykälällä. Ammunnassa tason pitäminen tuntuu tällä hetkellä riittävän, mutta täytyy muistaa, että senkin eteen pitää koko ajan tehdä töitä!



tapio / 01.01.07


Kontiolahti 23.12.

Kansallinen pikakisa siirrettiin lumenpuutteen vuoksi aatonaattoon ja juuri ennen kisoja koittanut pakkasjakso mahdollisti myös startit. Kiitos siitä kuuluu kyllä Kontiolahden talkooväelle, joka onnistui järjestelyissä mainiosti. Vaikka olosuhteet ja ajankohta olivatkin hieman ongelmalliset, oli kisapäivä hieno.

Itse kilpailu oli siis pikakisa ja se lähti omalta kohdaltani käyntiin mukavasti kun ensimmäiseltä paikalta nappasin nollat. Seuraavaksi hiihdettiinkin pitempi n. 5km lenkki ennen pystyä. Sen aikana alkoi tuntua siltä, miltä kovan harjoitusjakson jälkeen yleensäkin tuntuu - väsyneeltä. Hiihdosta parhain terä puuttui, mutta matkavauhti kesti kuitenkin kohtalaisena. Pystyn nolla-ammunta nosti osakkeita taas hyvin ja viimeisellä kierroksella koitin lyödä vauhtia sen minkä pystyin. Ikävä kyllä jalat eivät ihan toimineet toivotulla tavalla ja viimeinen kilometri oli melkoista tuskaa. Maalissa olin kuitenkin toinen Kaljusen Mikan jälkeen ja sijoitukseen voi olla tyytyväinen.

Pienistä ongelmista huolimatta kisa oli oikein positiivinen, kun ammunta loksahti kohdalleen. Samoin hiihdossa vauhti oli muihin nähden kohtuullista ja kunnon lihashuollolla uskon vauhdin vielä nousevan reippaastikin. Salosen Martti lupasikin katsoa paikat kuntoon vielä Tapaninpäivän iltana!

Tämän vuoden katsastuksista paras sijoitus tuli siis nyt ja vielä tämän vuoden puolella kisailen Vuokatissa 30. ja 31.12. Nyt Joulua vietän Loimaalla ja otan rennosti. Sitten on taas energiaa kiertää kisoja. Hyvää Joulun jatkoa kaikille!



tapio / 25.12.06


Ampumahiihtoelämää


Kirjoitan nyt vähän myöhässä kuulumisia itsenäisyyspäivän jälkeen. Nimittäin silloin Joensuusta loppuivat lumet ja piti koittaa keksiä jotain. Onneksi kouluhommat pitivät sen verran kiireisenä, että ehdin sitten miettiä vaihtoehdot hyvin selviksi. Perjantaina olleen tentin jälkeen lähdimmekin Muonioon oikein porukalla, kun Laitisen Ville hyppäsi kyytiin ja Toivosen Ville oli tullut paikalle Vuokatista. Muoniossa majoituimme Antilan Timon mökille, josta suuri kiitos isännälle! Oli oikein hieno paikka ja hyvä hiihtäjän hiihdellä.
Myös ampumahiihtoliitto oli tehnyt saman päätöksen lähteä Olokselle harjoittelemaan ja se auttoi myös meitä ryhmän ulkopuolisia, kun harjoituspaikat olivat kunnossa ja putken takana valmentajat tarkkailemassa tilannetta.

Harjoittelussa pysyin kuitenkin omalla linjalla, koska aikaisemmasta kovasta harjoittelusta oli aikaa niin vähän, että pääpaino oli minulla elimistön ala-alueiden (eli Peruskuntoharjoittelua ja rasva-aineenvaihdunnan herättelemistä) kehittämisessä. Sen lisäksi tein pari vauhdikkaampaa harjoitusta ja osallistuin myös viimeiseen leirikisaan. Se menikin ihan kohtalaisesti, vaikka kroppa ei vielä ihan kiertänytkään toivotulla tavalla, kylmä ilma (-17) pitkästä aikaa varmasti vaikutti asiaan. Ainakin ammunta oli vaikeaa, kun kädet olivat aluksi jäässä. Mutta tähän pitää vaan tottua. Kisassa olin lopulta kolmas, kun muillakin tuntui olevan ammunnan kanssa ongelmia.

Viikon leireilyn jälkeen pakkasimme tavarat kasaan ja ajoimme jo etelämmäs Vuokattiin. Siellä osa porukasta osallistui Scandinavia Cupin osakilpailuun. Itse en siihen osallistunut, kun siihen olisi pitänyt ilmoittautua jo todella paljon aikaisemmin, enkä ainakaan vielä omista edes hiihtolisenssiä  .
Vuokatissa ilmestyimme Topin ja Laitisen Villen kanssa Pikkumaijan oven taakse ja saimme onneksi majoittua sinne. Mahtoi Maijalla olla kestämistä  Suurkiitos kuitenkin majoituksesta!

18.12. maanantaina Vuokatissa kilpailtiin taas ja nyt vuorossa oli ihan ampumahiihtoa. Siinä kilpailtiin yhteislähtö n. 13km matkalla. Kroppa oli sillä matkalla jo paremmin hereillä ja alkumatkasta ei ollutkaan mitään ongelmia. Myös ammunta kulki mukavasti kolmella ensimmäisellä paikalla ja pysyin koko ajan sijoilla 2-4. Viimeinen pysty pisti homman jännäksi, kun minulle tuli kaksi sakkoa. Onnekseni muutkin joutuivat sakoille ja viimeiselle kierrokselle lähdettiin suunnilleen samoissa asetelmissa. Loppukirikamppailukin saatiin viimeisellä kierroksella aikaan, kun iskin viimeisellä kilometrillä irti Kauppisen Kallesta, jonka kanssa olimme hiihtäneet melkein koko matkan. Samaan letkaan päässyt Jouni kuitenkin tuli vielä ohi ja me hiihdimme peräkkäin maaliin. Jouni voitti taistelun kolmannesta sijasta lopulta suksen mitalla ja Kalle jäi muutaman sekunnin päähän taakse. Yhteislähtö oli siis tapahtumia täynnä ja lopputulos oli ihan tyydyttävä. Koko kisan voitti Timo Antila ja toinen oli Jarkko Kauppinen. Koko tulokset www.biathlon.fi.

Kisojen jälkeen jäimme vielä Vuokattiin Topin kanssa harjoittelemaan lumella. Se tuntuikin olevan hyvä ratkaisu, kun Joensuussa ei vielä silloin ollut lunta. Torstaina eli eilen palasin takaisin Joensuuhun, jossa kisaillaan vielä lauantaina. Kohta lähdenkin testailemaan suksia AH-stadionille.

Näiden leirikisojen ansiosta minut on valittu ainakin Universiadeihin kilpailemaan Suomen joukkueessa opiskelijoiden välisestä paremmuudesta Torinoon Italiaan. Tammikuussa pääsee siis mittaamaan tasoa muiden maiden urheilijoihin. Toivottavasti onnistumme myös yhdistämään yhden Eurooppa Cup-viikonlopun samaan reissuun, mutta se on vielä vasta suunnitteilla.

Eipä muuta kun oikein Hyvää Joulua kaikille sivuilla vieraileville! Kiitokset perheelle ja tukijoille kuluneesta vuodesta ja menestyksekästä Uutta Vuotta 2007!

T:Tapio


tapio / 22.12.06


...Ja puru tuli takaisin.


Ei tullut vielä talvi, täytyy sanoa. Eilen heräsin vesisateeseen, kun olin harjoittelemassa viikonlopun Vuokatissa. Mutta eipä siinä auta voivottelu kun treenit on tehtävä! Ja mikäs siellä oli harjoitellessa, kun lenkkiä riitti muutama kilometri ja ampumapaikka oli hyvässä kunnossa. Sainkin kovan harjoitusjakson päätökseen aivan suunnitelmien mukaan ja kotiin lähtiessä takki oli jo aika tyhjä, mutta mieli tyytyväinen. Toivottavasti pian keli kylmenee tai saa taas alkaa etsiä itselleen uusia harjoituspaikkoja ja lenkkityylejä.

Nyt on menossa itselleni tärkeimmät harjoitusviikot, jolloin tehdään se työ, jolla lopputalven vauhteja mitataan. Tavoitteena on ottaa vielä kympin ajasta reilusti pois ja uskonkin sen onnistumiseen. Myös ammuntaharjoittelu on ollut onnistunutta ja uskon oman ammuntatasoni pian tulevan esiin myös kilpailuissa. Ainakin harjoitussuunnitelma on pitänyt Otepään sairastelujen jälkeen melko hyvin, joten nyt vaan odotellaan miten kaikki lähtee sujumaan.

Pidän nyt tämän viikon alun yllä vain kevyttä harjoittelua ja katselen kelien vaihtumista. Jos näyttää siltä, että Joensuusta ei loppuviikosta hiihtopaikkaa löydy, lähden sitä etsimään muualta. Nyt levätään ja kuunnellaan kun kunto nousee!


Tapio


tapio / 27.11.06


Kontiolahden GP

Kauden eka startti on nyt takana. Kovan harjoitusjakson keskellä olevat kisat ovat aina arvoituksia ja minulla on juuri päällä syksyn ja alkutalven ehkä kuluttavin ja samalla myös toivottavasti kehittävin harjoitusrupeama. Sen takia kisojen kulku oli etukäteen todella suuri arvoitus.

Tänä vuonna oma kauden avaukseni osui kuitenkin melko isoihin kisoihin, kun Kontiolahdella oli avoinna myös paikkoja maailman cuppiin. Sen takia paikalla olivatkin lähes kaikki Suomen parhaat.
Keli oli aika syksyinen, kun vettä tuli molempina päivinä melko reilusti. Latu säilyi kuitenkin ihmeellisen hyvänä lämpimästä kelistä huolimatta.

Lauantain pikakisa oli ihan hyvä perussuoritus ja etenkin hiihtovauhtiin suhteessa muihin olen tyytyväinen. Muuten kisasuorituksessa onkin paljon hiottavaa. Hiihdon taloudellisuus ja sen kisapuristuksen ylläpitäminen olivat vielä puutteellisia. Samoin ammunnassa sakko per paikka on kohtalainen suoritus, mutta kuitenkin liikaa. Sijoitus tiukassa kisassa oli kymmenes ja kärkeen eroa 1.29min. No siitä oli kuitenkin hyvä jatkaa!

Paljon kuitenkin muuttui sunnuntaina. Rentous suorituksesta oli melko pahasti kateissa ja sakkoja ropisi(yhteensä kuusi). Melko hyvä lähtöpaikka ei parantunut kisan aikana, vaikka hiihtolenkit sujuivat helpomman tuntuisesti kuin lauantaina. Ammunnan huonous laitetaan tällä kertaa vaikka yliyrityksen piikkiin, kun kiirekin tuntui olevan. Sijoitus säilyi kisassa samana, mutta eroa kärkeen tuli lisää melko reilusti. Eipä siinä paljon selittelyjä tarvitse antaa. Lisäharjoittelu toivottavasti parantaa tilannetta!

Kiitokset kuitenkin vielä Vauhdin voitelutiimille ja isälle avusta kisapaikalla!

Tulokset löytyvät osoitteesta:www.biathlon-kontiolahti.fi
Tarkempi osoite:
http://www.biathlon-kontiolahti.fi/data/fi/competition/index.php


tapio / 19.11.06


Kun lumi valtasi purun

Harjoitusohjelmaan merkityt rullahiihto- ja sauvarinneharjoitukset muuttuivat n. kaksi viikkoa sitten hiihtoharjoituksiksi täällä joensuussa tai siis tarkemmin Kontiolahdella. Kontiolahdelle saatiin ajettua myös lisälenkki jäähdytetyn ladun lisäksi, joten kovatkin harjoitukset onnistuvat nyt siellä.

Kovia harjoituksia ja harjoitusjaksoja tarvitsenkin vielä ennen kuin olen valmis todella kisakauteen. Sen takia jäinkin harjoittelemaan perinteisen lapin leiri–ajanjakson ajaksi Joensuuhun. Täällä onkin ollut hyvä tehdä monipuolista harjoittelua ja olen päässyt paikkaamaan esim. voimapuolella puutteita, joita kesän loukkaantuminen jätti.

Alkavan talven merkki oli myös voidesponsorini Vauhdin leiri täällä Joensuun seudulla. En päässyt omien ohjelmieni takia osallistumaan täysin leirille, mutta pääsin kuitenkin näkemään kauden uutuustuotteet ja kuulumaan viimeiset kuulumiset voiderintamalta. Lisäksi leirillä oli puhumassa kaksi todellista hiihtoasiantuntijaa, Jarmo Punkkinen ja Juha Mieto, joiden mietteitä oli hyödyllistä kuulla.
Samalla leirikeskuksessa Kopravaarassa käydessäni päätin, että tänne haluan tulla harjoittelemaan tänä talvena. Sen verran houkuttelevalta ylös kohti Kolia lähtevä reitti näytti. Edellisen kerran hiihdin siellä viime pääsiäisenä ja silloinkin oli hauskaa. Mikä tietää vaikka niistä Kolin nousuista löytyisi samalla se huippuiskukin talveen…

Nyt jatkan harjoittelua kohti kauden ensimmäisiä kisoja, jotka ovat edessä jo reilun viikon päästä Kontiolahdella. Ne kisat ovat minulla vielä keskellä harjoitusjaksoa, mutta ovat varmasti kovatasoiset mittelöt. Sinne mennään siis nauttimaan kisoista taas pitkästä aikaa!


tapio / 09.11.06


Treeni kulkee taas!


Otepään jälkeen viikko meni sairastellessa. Mitään isoa vikaa ei ollut, mutta sen verran köhää ja röhää, ettei harjoittelussa ollut juuri järkeä. Keskityinkin enemmän koulun hoitamiseen kuntoon ja odottelin ihmeen rauhassa sitä, että keho palautuisi normaaliksi.

Tällä viikolla aloitinkin taas ohjelmoidun harjoittelun ja tavoitteena tällä kaksiviikkoisella on nostaa hieman voimatasoja ihan peruspuntilla ja lisäksi hiihtää. Aivan. Kontiolahdella on ollut jo tämän viikon hyväkuntoinen latu, joka pidentyi viikonlopuksi 1,5 kilometriin. Siellä on ollut hyvä totutella taas siihen, miten suksien ja rullasuksien ominaisuudet eroavat…

Opiskelija-urheilijan arkeen kuuluu nyt vielä viikon kestävä tehokkaampi opiskelujakso, joten älyttömiä treenimääriä ei pysty tekemään. Tämä voi olla myös syksyn pelastus : )
Sitten lokakuun viimeinen viikko onkin jo helpompaa koulussa ja pääsen tekemään enemmän harjoittelua. Tavoitteeni on jatkaa kovaa harjoittelua joulukuulle asti, joten mikään kiire ei vielä ole kisakuntoon. Nyt vain pyrin löytämään sopivan harjoittelurytmin ja painotukset siten, että kuntokäyrä lähtee nousuun!


tapio / 21.10.06


Otepään leiri

26.9. lähti Helsingin Eteläsatamasta lautta kohti Tallinnaa ja siinä olimmekin jo mukana. Me, eli Toivosen Ville, Kaljusen Mika ja minä. Tallinnasta suuntasimme autoilla kohti Otepäätä. Minä lähdin matkaan uusissa Buck’s Team teipeissä olevan pakettiauton kanssa, koska meillä oli mukana myös kolme maastopyörää muun leirivarustuksen lisäksi. Matka sujui hyvin ja perillä majoituimme Tehvandiin, aivan harjoittelukeskuksen keskelle.

Leiri alkoi hyvin ja treenit kulkivat kohti ensimmäisen viikon kovinta koitosta, Haanjan Rattamaratonia. Haanjassa meitä odotti maastossa ajettava 106km mittainen reitti, johon valmistautuminen oli hyvin vaikeaa, koska ei tiedetty mitä odottaa! Kukaan meistä ei ollut koskaan ajanut niin pitkää matkaa maastossa.
Noh lauantaiaamuna varusteet pakattiin ja lähdettiin ajamaan seitsemän maissa kohti kisapaikkaa. Sinne matkaa oli n. 60km. Perillä ilmoittauduimme ja saimme kisalaput yms. härvelit. Tällä kertaa edustimme kaikki Buck’s Teamia ja teippailimme vielä tiimitarrat pyöriin.

Lähtö koitti klo 9 ja siitä alkoi rullailu. Itsellä hiilihydraattitankkaus ei aivan onnistunut ja alkumatka oli todella vaikeaa, kuitenkin kahden tunnin jälkeen meno alkoi parantua. Siinä vaiheessa oli kuitenkin vasta kolmannes matkasta ajettu!
Muut pojat olivat alun jälkeen karanneet ja ajelinkin omaa vauhtia erilaisissa virolaisletkoissa. Ohituskaistaakin pääsi käyttämään, kun oma vauhti pysyi tasaisena koko matkan, moni muu alkoi hyytyä…
Maaliin kuitenkin päästiin kaikki, pojat olivat jopa sadan joukossa! Itsekin nousin loppumatkan aikana melko hyvin, alun 306 sijalta sijalle 158! Loppuaika oli 6h38min eli melko varmasti leirin pisin lenkki :)

Kisan jälkeen olo oli väsynyt, mutta tyytyväinen. Pari seuraavaa päivää menikin palautellessa ja kevyitä harjoituksia tehden. Se avasi myös mahdollisuudet erilaisille leiriaktiviteeteille, joista ei nyt sen enempää. Nyt tiistaina lähtee taas kova treeni päälle. Toivottavasti sade pian loppuu, niin rullaratakin on helpompi hiihtää!

T. Tapio


tapio / 05.10.06


Takaisin kisoissa!

Rullasuksiampumahiihdon SM-kisat pidettiin 16.-17.9. Kontiolahdella.
Viikonlopun Rullakisojen saldo oli tällä kertaa yksi kisa ja sieltä saavutettu SM-hopea. Flunssan takia väliin jäänyt pikakisa ja pitkä kisatauko tekivät normaalimatkan kilpailusta melko epävarman. Uusia ja muuttuneita tekijöitä oli arvioitavana aivan riittävästi, mutta tärkeintä oli että pääsin viivalle ja kisan kunnialla läpi!

Isän kommentti kisan jälkeen ammunnoista oli, että olisi saanut rennot sarjat alkaa jo kolme paikkaa aiemmin. Tämä kuvaus oli aikalailla oikea. Kisavauhdilla ammunta ja ylimääräinen kisatärinä tekivät kolmesta ensimmäisestä paikasta vaikeat ampua. Osumia tuli kohtalaisesti, mutta normaalikisassa yksikin ohilaukaus ampumapaikalta on liikaa.

Omat sakkoni kertyivät näin: 1+1+2+0 eli toinen makuu petti kisassa. Sieltä olisi vaadittu nollat, jotta olisin pystynyt vastaamaan Laitisen Villen hyvään ammuntaan. Kisan ja ammunnan analysointiin käytettiinkin illalla melko paljon aikaa, vaikka tulos ja suoritus olivat kaikki olosuhteet nähden ok. Uskonkin, että kun on mahdollista tehdä enemmän kovia treenejä, niin tulokset paranevat lumille pääsyyn mennessä. Nyt kovilta sykkeiltä ammuntoja oli vielä takana liian vähän ja oma epävarmuus heijastui juuri ampumapaikoilla. Ja olisihan siinä vauhdinjaossa voinut vähän vielä malttaa.

Nyt suunnitelmat ovat kuitenkin selvät. Tällä viikolla harjoittelen vielä Joensuussa ja koetan tehdä mahdollisimman hyviä treenejä, kun palautuminen kisoista ja flunssasta on varmistunut. Sitten viikonlopun aikana ajelen Loimaalle, josta tiistaina suuntaan kohti Helsinkiä ja Otepäätä. Leirisuunnitelma on nyt muotoutumassa ja kun paikat ja terveys alkaa kestää, niin uskon, että Otepäässä harjoittelu on jo tehokasta. Tällä viikolla alkavat myös luennot ja niihin valmistautuminen on lähinnä lukemista, kun Otepään kaksiviikkoisen aikana menetettävää opiskeluaikaa pitää ottaa kiinni jo etukäteen. Jo ennalta on selvää, että kovan treenijakson keskellä ei opiskeluun paneutuminen ole kovin tehokasta. Siksi nyt pitääkin käyttää nämä muutamat kevyemmät päivät kunnolla hyväksi.

Tulokset kisasta
1. Ville Laitinen
2. Tapio Pukki +1.05
3. Janne Kantanen +3.37


Lisää tuloksia osoitteessa www.biathlon.fi


tapio / 19.09.06


Hello from Joensuu also in English!

I came to Joensuu, in the beginning of September to start my studies for this semester. My studies start next week though so I have had good time to train. I also moved to live to a new place in Joensuu called Noljakka so I have had some furnishing to do.

Joensuu area has great training opportunities and the weather has been good for training. So I’m very happy with my last weeks training. It was the hardest basic training week this year. Only problem is that I have felt sick for couple of days now. So my participation to Saturdays Roller skiing biathlon is very unlikely. I’m just hoping that I could be in competitions on Sunday because I like those Roller skiing competitions very much. But there is not much what I can do than just see where my condition gets. Because if I’m sick I definitely don’t compete!

About training in general I have been quite happy that I have been able to lift up my training volume. That is good for the next training period when I’m supposed to train more power and lift up efficiency. In the end of September we are going to train to Otepää, Estonia for two weeks. That’s going to be something different because I have never been there. Although the guys who I’m travelling with say that it’s a very good place to train.

I think that’s all for now. This text is almost same as the text “Joensuussa” is in Finnish.

Tapio


tapio / 15.09.06


Joensuussa

Muutin Joensuuhun asumaan nyt syyskuun alussa. Ensimmäisten viikkojen aikana tavoitteena oli sisustaa uutta asuntoa, saada opinnot hyvälle alulle ja treenata paljon määrää hyvissä olosuhteissa. Näitä kaikkia asioita onnistuin viime viikon aikana tekemään ja nyt tällä viikolla olisi edessä kesäkauden ensimmäiset ja viimeiset kilpailut. Rulla-ampumahiihdon SM-kisat käydään viikonvaihteessa Kontiolahdella ja tavoitteenani olisi startata molempina päivinä hyvät suoritukset mielessä. Enempää tavoitteita ei minulla kisaan ole, koska tehoharjoittelu on vielä ollut loukkaantumisen jälkeen vähäistä.

Viime viikko oli määrällisesti kauden kovin, kun viikossa tuli treeniä n.23h. Se oli samalla tämän normaaliin harjoitteluun tutustumisjakson viimeinen viikko. Joensuussa oli taas hauska harjoitella ja paikatkin alkoivat olla jo kunnossa. Kaikenlaista pientä sydämentykytystä lenkkeily kuitenkin aiheutti, mm. nilkan nyrjähdyksen, mutta kokonaisuutena viikko oli onnistunut. Olin viikolla myös pari kertaa mukana Anatoli Hovantsevin treeneissä ja tehokkaita treenejä tuntuivat olevan. Muuten harjoittelu on pysynyt pääpiirteissään samanlaisena kuin aikaisempinakin viikkoina. Muutosta on kisojen jälkeen kuitenkin luvassa, kun alkaa taas olla harjoittelupohjaa tehdä monipuolisempaa treeniä.

Viime viikon lopulla aloin huomata flunssan oireita ja nyt keskiviikkona on sen verran ääni maassa ja olo vetelä, että päätin jättää treenit väliin. Eiköhän tässä kuitenkin viikonloppuun toivuta, kun lämpöä ei ole ollut.

Kahden viikon päästä olisikin taas edessä Otepään leiri, jonne lähdemme pienellä porukalla. Tarkoituksena olisi myös ajaa Virossa yksi maastopyöräkisa ja treenata hyvissä olosuhteissa kaksi viikkoa. Leiristä myöhemmin lisää…

Hyvää alkusyksyä toivoo Tapio


tapio / 13.09.06


Yleistä

Viime viikot ovat olleet ihan positiivisia harjoituksellisesti ja muutenkin. Ei ole tarvinnut miettiä liikaa, vaan on saanut vain tehdä. Se on aika vapauttavaa - ainakin välillä.

Kun nyt nämä kirjoitukset ovat viime kertoina käsitelleet tätä jalan tilannetta, niin ei tehdä vieläkään poikkeusta. Tilanne on ihan hyvä. Kävely onnistuu jo melko luonnollisesti ja pyöräily+rullahiihto myös. Eli ainakin määrää varten on lajeja jo kaksi ;)

Treenisuunnitelmia on muutettu tilanteen mukaan monet kerrat, mutta nyt jos selviäisi ilman rasitusvammoja niin loppuvuosi näyttää ihan mukavalta. Määrää voi tehdä jo melko hyvin ja toivottavasti jalka kestää pian tehojakin. Joensuuhun olenkin palaamassa ensi viikon lopulla, kun viimeinen(toivottavasti) lääkärintarkastus on ohi. Loimaan alueen pyöräilymaastot vaihtuvatkin sitten hieman mäkisempiin.

Yliopisto-opiskelut alkavat todenteolla syyskuun aikana. Se on ihan hyvä homma taas pitkästä aikaa. Tuleepa luettua taas enemmän ja toivottavasti ihan mielenkiintoisista aiheista. Niin ainakin luulen, kun opinto-opasta lueskelin... Kuun lopulla olen menossa Otepäähän treenaamaan kahdeksi viikoksi parin melko kovan ampumahiihtäjän kanssa. Sitä ennen pitää kuitenkin fanittaa vielä ensi viikonlopun ampumajuoksun SM-kisat – kuitenkin vain kotoa käsin… Ei muuta kun todella hyviä kisoja kaikille!

T: Tapio


tapio / 24.08.06


Tour de PK - pyöräilyä ja peruskuntoa

Kävin taas lääkärillä ja sieltä tuli ihan positiivista tietoa. Luu on luutunut paikalleen ja ihan hyvään asentoon. Kun kuulin tämän niin hetken jo ajattelin että ensi viikolla jo juostaan. Ihan näin yksinkertaista ja helppoa homma ei kuitenkaan ole.

Murtuma on nyt korjaantunut, mutta jalan luu ei ole vielä tarpeeksi vahva kestämään esimerkiksi juoksun aiheuttamaa rasitusta. Turhia riskejä kannattaa nyt välttää, että jalasta tulisi mahdollisimman nopeasti ehjä. Sen takia seuraavat nelisen viikkoa kuluvat korvaavien harjoitusten maailmassa. Omalla kohdalla pääharjoitusmuodoksi tulee pyöräily ja toivottavasti soutu. Tärkeää on myös jalkojen voimaharjoittelu ja etenkin kipeän jalan kuntouttaminen. Nämä teemat antavatkin vahvan pohjan harjoittelulle. Myös lajien monipuolistuminen lisää ammuntatreeneihin mielenkiintoa, kun sykkeellä päästään paremmin ampumapaikalle.

Kuntoutus siis jatkuu ja nyt toivonkin, että jalka päästää mahdollisimman pian tekemään edellä mainittuja lajeja ilman kipua. Se lisää treenimotivaatiota kummasti. Ensi viikosta lähtien pääsen toivottavasti treenimäärissä ja kerroissa siihen, että harjoittelu on taas kehittävää muutenkin kuin voiman osalta. Ammattimaisen urheilijan elämänrytmi odottaa ja olen siitä enemmän kuin tyytyväinen!

Tapio

PS. Kuntoutusaikataulu ei salli vielä Keuruun SM-ampumajuoksuissa kilpailemista. Syksyn kisoista pyrin kuitenkin pääsemään vielä Rulla-ampumahiihdon SM-kisoihin puolustamaan viime vuoden mestaruutta. Niin ja onnea Prusin Mikolle ampumajuoksun nuorten SM-kullasta ja muille onnittelut hyvistä suorituksista!


tapio / 06.08.06


Tour de Basics – Biking and basic training

I went to see a doctor again, third time after my leg injury. Now six weeks after the surgery my fracture has been better. Leg isn’t fully recovered but I can now train more and ride with a real bike. At the same time I’m doing power exercises to improve my upper body strength and also my right leg.

I must say that these hot summer weeks have been quite hard for me mentally. Now when the training is coming easier I’m relieved. I can do things again to improve my endurance. After two weeks I hope that I can do roller ski training again. Everything is coming to its place. Now I just have to be patient that I don’t rush things too early. That can do damage again.

Now I’m happy that I can start living a sport life again. With these weeks of recovery I know that biathlon and all the things in training and the way of life are what I want. So there is no more things to say – just much to do!


tapio / 06.08.06


Urheilua – taas ja onneksi

Kuntoutuminen on hyvässä vauhdissa ja kolmen viikon rajapyykki eli luutumisajan puoliväli on käsillä. Jalka voi hyvin, näyttää jalalta ja tuntuu melkein normaalilta. Vain erehdys laskea vähänkin painoa päkiälle tai pieni kolautus pöydänjalkaan saa muistamaan että murtumakohta on edelleen paikallaan.

Mieli on kuitenkin nyt ollut positiivinen ja olen saanut tehtyä asioita suunnitelmien mukaisesti. Jopa kouluun liittyvä lukemisprojekti on edistynyt, tosin kuumilla ilmoilla hieman hitaammin. Muuten viikko-ohjelmassa on ollut lähinnä kuntopiiriä ylävartalolle ja kuntopyörää niin, että poljinta pyöritetään vain kantapäällä. Ja tietenkin urheilun seuraamista telkkarista. Jalkapallo oli aika ehdoton päivän rytmittäjä ja myös yleisurheilua ja tennistä on tullut seurattua. Vielä kun alkaa päästä kuntopyörällä vauhtiin niin pitää ottaa Ranskan ympäriajajista mittaa telkkarin välityksellä.

Olen siis päässyt nyt kuntoutumisen alkuun ja haaveena on vielä osallistuminen Keuruun ampumajuoksun SM-kilpailuihin elokuun lopulla. Eikä se mikään maailmanloppu ole jollei silloin vielä jalka taivu juoksuun. Kunhan nyt luutumisesta tulisi vain hyvä lopputulos!

tapio / 11.07.06


Jalka vaivaa

Joskus sattuu vahinkoja. Joskus vahingot ovat pieniä ja toisinaan isoja. Tällä kertaa pienestä vahingosta koitui melko pitkälle vieneet seuraukset. Ikävä kyllä tekevälle sattuu...

Mun tapauksessa jalkaan sattui ehkä yhden yön fyysisesti, kun se murtui illalla. Sen jälkeen kipu on ollut lähinnä henkistä.
Henkinen tila alkaa kuitenkin olla jo aika kohdillaan, kun asiat ovat selvinneet. Eilen kävi ilmi, että joudun leikkauspöydälle tiistaina ja pitkä toipuminen on edessä. Se täytyy vain hyväksyä.

Henkisesti tämä paikka on melko raskas. Elämässä on kuitenkin paljon pahempiakin asioita, kuin jalan murtuma. Se pitää muistaa ja kestää kesän nyt muuttuvat suunnitelmat.

Vaikka tilanne on nyt harjoittelun kannalta paha, pitää siitäkin löytää ne puolet mitä kehittää. Kun jaloilla ei voi tehdä kunnolla mitään, on silloin keskityttävä yläkroppaan, ammuntaan ja henkisen puolen kehittämiseen. Talveen on kuitenkin vielä paljon aikaa.

Aika on muutenkin tässä asiassa se avainasia. Pitää muistaa, että luiden parantumisen vauhtiin ei voi vaikuttaa. On kyse ihmisen biologiasta ja sen vauhtiin on tyytyminen. Heti kun oma kroppa alkaa antaa myöten niin alkaa kuntoutus. Sitä ennen koitan tehdä mahdollisuuksien mukaan kouluhommia alta pois.
Katse eteenpäin ja toiminta tilanteen mukaan - niillä periaatteilla mennään.

tapio / 18.06.06


Eko Biathlon Road Show

Loimaa ja ampumahiihto näyttävät sopivan hyvin yhteen kun Suomen Ampumahiihtoliiton esittelykiertue kurvasi torille. Ihmisiä oli torilla reilusti ja ammuntapisteet kovassa käytössä. Mukana oli paljon porukkaa niin Loimaalta kuin muualtakin Varsinais-Suomesta.

Meno tapahtumassa oli mukavan rentoa ja alun kokeilujen jälkeen myös kisailtiin. Ensin kilpailivat juniorit, jonka jälkeen yritykset starttasivat kahdessa erässä omaan viestiinsä. Viesti kulki potkulaudoilla ja välissä oli kaksi ammuntaa jokaisella joukkueen jäsenellä. Vauhtia, hauskuutta ja tiukkoja tilanteita tarjonnut viesti onnistui ainakin siinä, että kaikki joukkueet pääsivät maaliin. Lisäksi jokaiselle joukkueelle jäi kuva siitä, minkälaista on ampuminen sykkeeltä.

Yritysviestin jälkeen kilpailtiin vielä yleisen sarjan kisa, jossa ammuttiin ekokivääreillä. Kilpailu oli yllättävän vaikea, koska lyhyt juoksumatka lisäsi hengästymistä ampumapaikalla tavallista enemmän. Osumia kuitenkin tuli mukavasti, kun hommaan tottui.

Tapahtuman pystyttäjinä toimivat SAHL:n toiminnanjohtaja Janne Hakala ja aseiden ja taululaitteiden kehittäjä Ilmo Kurvinen. Loimaan Jankko toimi tilaisuudessa isäntäseurana ja talkoolaiset olivat jankkolaisia.

Myös Buck's Teamilla oli oma nurkkaus. Siellä oli nähtävillä Tunttusen Pekan tekemät mainoslakanat, sponsori roll-upit ja suksiboksiteippaukset, jotka saivat ansaittua huomiota. Mörskyn Pertin vastamaalaama aseentukki herätti myös ihastusta uuden efektivärin ansiosta.

Kiitoksia onnistuneesta tapahtumasta niin järjestäjille kuin ennen kaikkea yleisölle, kokeilijoille ja kaikille mukana olleille. Epävakaasta säästä huolimatta porukalla tuntui olevan hauskaa.

T:Tapio

PS. Myös osoitteessa www.biathlon.fi löytyy lisää juttua ja kuvia tapahtumasta ja kiertueesta yleensäkin, kannattaa käydä tarkistamassa.

tapio / 28.05.06


Kuulumisia

Moi!

Ampumahiihdon Road Show on tulossa pian Loimaalle ja minä myös. Nyt on harjoittelu sujunut Joensuussa hyvin ja kouluhommatkin alkaa olla ohi tältä vuodelta. Onkin hyvä paikka tulla nyt Loimaalle käymään ja katsomaan meininkiä torilla helatorstaina.

Samalla reissulla olisi tarkoitus käydä myös fyysisen suorituskyvyn mittaavassa mattotestissä Turussa ja tietenkin lenkillä tutuissa maisemissa.

Viime päivinä on ollut harjoittelussa pientä ongelmaa, kun ensin jalat hieman vaivasivat ja sen jälkeen kaaduin pyörällä. Kaikki treenit olen kuitenkin pystynyt vetämään läpi ja toivotaan, että kaatumisessa kolhun saanut selkäkin alkaa taas pian taipua kunnolla. Huomenna aion sitä kuitenkin rasittaa 3-4 tunnin pyörälenkillä. Eiköhän se sen kestä!

Harjoittelussa on muuten ollut tosi hyvät fiilikset, kun on jaksanut tehdä laadukkaampaa harjoittelua heti harjoituskauden alusta lähtien. Lisäksi ammuntatreenitkin on lähtenyt hyvin käyntiin. Siinähän motivaatiota on nostanut aseen tukin uusi hieno maalipinta. Kiitokset vaan Mörskyn Pertille!

Loimaalla olen nyt viikon ja sitten palaan takaisin Joensuuhun reiluksi viikoksi tekemään kovemman treenipätkän. Sitten paluu Loimaalle Power Cupin talkoisiin ja sen jälkeen alkaakin leiri Otepäässä Virossa. Menossa siis ollaan kivasti jo kesän alusta, niin eipä tule elämä tylsäksi!

Toivottavasti nähdään pian Loimaan Road Showssa!

T:Tapio

Ampumahiihdon Road Show Loimaan torilla 25.5. klo 15
Tapahtumasta voi kuunnella myös radiopätkän osoitteessa: http://lotta.yle.fi/rswebtku.nsf/sivut/viihde

Liiton kirjoittamat raportit luettavissa osoitteessa www.biathlon.fi ja Kiertuepäiväkirja.


tapio / 26.05.06


Uuteen kauteen!

Tänään on toukokuun ja samalla viikon 18 ensimmäinen päivä. Useimmilla hiihto-ja ampumahiihto ihmisillä viikkoon 18 liittyy jotain yhteistä. Silloin nimittäin käynnistyy uusi harjoituskausi.

Uuden harjoituskauden aloittaminen on ainakin minulla todella mukavaa. Päivämäärä, jolloin ensimmäinen harjoitus ohjelman mukaan pidetään, on ollut tiedossa jo jonkin aikaa. Samalla, kun siirtymäkaudella harjoittelu on ollut epäsäännöllistä ja lajit vaihdelleet, on varsinkin viimeisellä viikolla pyritty välttämään kaikenlainen onnettomuus- ja vamma-alttius kaikessa tekemisessä. Sen takia itse jätin viime viikonlopun Savihölkän Loimaalla väliin ja tyydyin olemaan paikalla vain katsojana. Pieni jalkavamma pari viikkoa sitten aiheutti sen, että en ollut päässyt juoksemaan ennen hölkkää tarpeeksi ja siksi en halunnut riskeerata mitään.
Nyt tänään tuo ratkaisu tuntuu oikealta, koska tämän päivän juoksuharjoitus sujui pururadalla hyvin ja ilman ylimääräisiä kipuja!

Harjoitteluun lähden tälläkin kaudella kovalla motivaatiolla. Viime kautena todistin itselleni jo sen, että harjoittelumäärien nostaminen on mahdollista. Kun harjoittelun määrä ja teho kasvoi, niin selvää kehitystäkin tapahtui! Eli nyt pyrin taas samaan, koska vieläkin harjoittelua on mahdollista lisätä ja tehostaa paljon.

Harjoittelu on nyt lähdössä täyteen vauhtiin tällä viikolla. Eroa edelliseen kauteen on etenkin siinä, että nyt harjoittelen Tarmo Naparin ohjeiden mukaan. Edellisenä kahtena vuotena Tarmon neuvot ovat olleet käytössä, mutta suunnittelin kuitenkin harjoitteluni itse. Tälle kaudelle lähdemme tekemään tiiviimpää yhteistyötä. Ja ainakin mitä ohjelmiin tulee, niin olemme hyvin samoilla linjoilla harjoittelusta.
Myös Päivi Malinen on luvannut jatkaa mukana valmennusapuna.

Saa sitten nähdä miten Kontiolahden valmennuskuvio vaikuttaa omaan harjoitteluuni, kun Anatoli Hovantsev tulee sinne seuravalmentajaksi. Toivottavasti jonkinlaista yhteistyötä sinnekin suuntaan syntyy.

Nyt kuitenkin treenit jatkuu huomenna voimaharjoituksella ja siitä se sitten taas lähtee – treenikausi 2006-2007!



tapio / 02.05.06


Kontiolahti SM


Huhtikuun 8.-9. päivä hiihdettiin kauden viimeiset ampumahiihtokilpailut. Keli oli raskas vesikeli ja rata myös hyvin vaativa. Matkana oli 20km eli normaalimatka ja sunnuntaina kilpailtiin viestit.

Kisoihin olin valmistautunut kilpailemalla edellisenä viikonloppuna Vuokatissa kahdesti ja kulku oli silloin sunnuntaina kohtalainen. Nyt Kontiolahdella kuitenkin alkoi väsymys painaa. Vesikeli vei hiihdosta kaiken terävyyden ja en vain jaksanut tehdä tarpeeksi töitä ladulla. Toki suksikin olisi saanut olla parempi, jos olisin tahtonut mitalitaisteluun. Olosuhteet olivat kuitenkin kaikille samat ja kärjessä mentiin taas kovaa. Onnittelut vaan koko mitalikolmikolle!

Oma kisani oli siis hiihdollisesti vaisu, mutta ammunnassa onnistuin kohtuullisesti. Kolmelta ensimmäiseltä paikalta tuli yksi sakko ja viimeisen paikan sain nollille. Normaalimatka vaatisi kuitenkin vieläkin parempaa otetta. Ensi vuoteen pitääkin muuttaa nämä ykkössakot nolliksi!

Sijoitukseni oli lopulta 15., joka oli pettymys. Rankan kisan jälkeen ei voi paljoakaan jossitella. Ensi kerralla pitää vaan mennä kovempaa! Eipä siinä muuta.


Viesti

Loimaan Jankolla oli taas kerran kilpailukykyinen joukkue SM-viesteissä. Tänä vuonna joukkueeseen kuului Lauri Eskola, Keijo Mäkeläinen ja minä. Laurilla viesti alkoi hyvin ja roikuimmekin aivan kärkitaisteluissa pystyammuntaan asti, josta Lauri joutui kiertämään yhden sakkokierroksen. Osuus oli kuitenkin melko tasainen emmekä jääneet vielä kovinkaan kauas kärjestä. Keijolla oli toisella osuudella ongelmia makuun kanssa ja putosimmekin sitten hieman kauemmas.
Oma osuuteni lähti kovan takaa-ajon merkeissä. Hyvä alku kuitenkin muuttui ongelmiksi makuupaikalla, jossa jouduin käyttämään kaikki varat. Pystypaikka meni kuitenkin paremmin yhdellä varalla ja onnistuin nostamaan sijoitustamme pari sijaa seitsemänneksi.
Viesti osoitti taas yllätyksellisyytensä, mutta meille ei tällä kertaa onni hymyillyt. Oma osuuteni oli hiihdollisesti hyvä, mutta ammunnassa paras lataus oli kateissa.

Kauden viimeinen kisa päättyi aurinkoiselle, joskin loskaiselle Kontiolahden stadionille. Omalta kohdaltani ennätyksellisen pitkä kausi tuli päätökseen. Nyt kausianalyysit alkavat muodostua ja kun se on valmis laitan vähän kommenttia sivuillekin. Kiitoksia kaikille sivuja seuranneille kannustuksesta!
Toukokuussa taas jatketaan harjoittelua kohti uusia tavoitteita.


tapio / 16.04.06


Himanka 19.3. Normaalikisa

Sunnuntaina alkoi aurinko jo paistaa himankalaiseen tyyliin ja pakkanen teki lumestakin liukkaamman. Aamulla heräsin niska ja hartiat aivan jumissa, vaikka olin illalla tehnyt kaikki venytykset ja jumpat, että olo olisi parempi. Onneksi Kauppisen Jarkon isä oli kisapaikalla jo aamupäivällä ja sai naksautettua yläselästä pari "lukkoa" auki. Se helpotti jonkin verran oloa.

Kisa oli siis 20km neljällä ammunnalla ja minuutin sakolla. Lähdin liikkeelle melko kovaa ja hiihto tuntuikin lauantaita paremmalle.
Ensimmäisestä ammunnasta tuli yksi sakko, mutta kelin ollessa melko tuulinen, se ei ratkaissut vielä mitään.
Kaksi seuraavaa paikkaa onnistuin vielä ampumaan nollille tuulesta huolimatta. Hiihtokin kulki vielä kohtalaisesti, vaikka alun vauhdista olinkin joutunut hieman taipumaan.
Viimeiselle paikalle tullessa olivat jalat jo aika puhki, mikä näkyi ikävästi myös ammunnassa. Ampumapaikalla tuuli ja vaikka tuuli ei kovin kova ollutkaan, niin väsynyttä miestä se tuljutti sen verran, että kaksi laukausta meni ohi.
Tiesin kuitenkin, että muillakin on sakkoja tullut ja viimeisellä lenkillä taistelin minkä pystyin.
Maalissa olin toisena, kun voittaja Kinnusen Jouni ampui samat sakot ja hiihti lenkin 1.55min kovempaa.

Kisa oli sunnuntaina ammunnallisesti vaikea ja sen takia olin sakkojen vähyyteen ihan tyytyväinen. Hiihtokin oli jo sinnepäin, vaikkei lihaksisto ihan kunnossa ollutkaan. Tästä on kuitenkin mukava jatkaa kohti kauden viimeisiä kisoja Kontiolahdella.

tapio / 20.03.06


Himanka 18.3.

Pikamatka oli Himangalla lauantaina ja samalla perjantain aurinkokelit muuttuivat lumisateeksi. Lämpötilankin noustessa yli nollan, oli keli vaativa. Oma olotilani oli kohtalainen, kun heti Kärkölän jälkeen iskenyt nuha oli helpottanut. Lihaksistoon sen jäljet olivat jääneet vielä vaivaamaan, kun yläselkä ja hartiat olivat todella jumissa.

Kisaa ennen en kuitenkaan vaivoja itselleni tunnustanut vaan olin lähdössä täysillä starttiin. Ensimmäinen kierros olikin kohtalaisen hyvää hiihtoa, mutta ammunnan epäonnistuminen kahdella sakolla rokotti sijoituksia. Samalla hiihdossa käsistä häipyi kaikki työntövoima, jota Himangan melko tasaisella radalla olisi vaadittu. Pystystä otin vielä yhden sakon ja koitin rimpuilla maaliin minkä kerkesin. Tällä kertaa suoritus riitti kuudenteen sijaan.

Olin suoritukseen jonkin verran pettynyt, mutta kun tiesin oman olotilani, niin ei sille mitään voinut. Kauppisen Jarkko näytti kísassa hiihtovoimaansa ja oli päivän ylivoimainen voittaja.



tapio / 20.03.06


SM-kisat Kärkölässä 11.-12.3., takaa-ajo

Sunnuntaiaamu oli taas melko kylmä, mutta aurinko paistoi lauantain tapaan lämpimästi jo ennen puoltapäivää. Takaa-ajo oli siis ohjelmassa. Aamupäivällä startanneet veteraanit näyttivät meille iltapäivän kilpailijoille jo mallia, kun saavuimme kisapaikalle.

Asetelmat takaa-ajoon olivat siis omalta osaltani ihan mukavat. Kärki vain oli lauantaina karannut jo aika kauas ja lähdinkin kisaan tavoitteena vain rennot suoritukset ja sijoituksen parantaminen, jos se on parantuakseen.

Kärjestä joutui jäämään pois edellisen päivän kakkonen, Janne Kantanen, koska oli ollut hieman kipeä. Muita poisjääntejä ei kuitenkaan ollut ja kisa lähti käyntiin tiukkana. Minä ja Olli-Pekka Peltola lähdimme liikkeelle samaan aikaan, kun olin edellisenä päivänä voittanut Opan kahdella kymmenyksellä.
Nyt kuitenkin lähdimme tavoittelemaan edellä menevää letkaa heti lähdöstä melko reippaalla vauhdilla. Saimmekin hiihtolenkillä hieman edellä meneviä kiinni ja ammunnassa onnistuimme molemmat nollille.
Sijoitukset eivät kuitenkaan vielä parantuneet yhtään, kun edelläkin ammuttiin niin hyvin.
Toisellakin lenkillä olin vetovuorossa ja ammuntaan tullessa olimme taas iskuetäisyydellä isosta letkasta. Minulla tuli kuitenkin yksi ohilaukaus, kun Opa ampui taas vierestä nollat.

Hiihdossa saikin seuraavalla kierroksella pitää kiirettä, kun Mänttäri lähti sakoilta eteen. Hiihdinkin Markon perässä puoliväliin lenkkiä, mutta sitten jouduin jäämään hieman ja tulin ammuntaan noin 10 sekuntia isomman letkan perässä.

Pystypaikka sujuikin taas hyvin ja ammuin rennot nollat. Ammunnassa nousin kuusi sijaa, mutta jouduin hiihtämään seuraavan lenkin ilman vetoapua. Jäin lenkillä hieman edellä meneville, Laitisen Villelle ja Opalle. Ammuntaan tullessa olin kuitenkin vielä iskuetäisyydellä, mutta kun pystystä toinen laukaus napsahti ohi, pysyi sijoutukseni samana.

Ville ja Opa saivat kiinni kahdelle sakolle joutuneet Alin ja Kotikummun ja ratkaisivat keskenään pronssin kohtalon. Minä olin ammunnasta lähdössä jo n.20sekuntia perässä ja jouduin vain varmistelemaan seitsemättä sijaani. Hakalan Mika meinasi jo päästä lähelle, mutta onnistuin löytämään vielä viimeisen nousun päällä voimia pitämään eron.

Kisa oli osaltani kuitenkin hyvin onnistunut. Pystyin vastaamaan hiihdossa muiden vauhtiin ja ammunnassa onnistuin hyvin. Sunnuntaina takaa-ajossa nähtiin kautta linjan hyviä ammuntoja ja onneksi olin yksi niistä hyvin ampuneista.

Seitsemäs sija oli lähtökohtiin nähden hyvä tulos ja olihan se samalla paras sijoitukseni yleisen sarjan SM-kisoissa. Vielä tänä vuonna on yksi mahdollisuus sitä parantaa!


tapio / 13.03.06


SM-kisat Kärkölässä, pikamatka

Lauantaina kilpailtiin Kärkölässä Lahden lähellä ampumahiihdon Suomen mestaruuksista pikamatkoilla. Miesten sarjassa paikalla olivat kaikki Suomen parhaat lukuunottamatta Timo Antilaa ja Jouni Kinnusta.

Pikamatkaa hallitsikin Paavo Puurunen, joka ampui yhden sakon, mutta hiihti hyvin.
Oma kisani oli ongelmallinen. Hiihto ei oikein kulkenut ja ensimmäiseltä paikalta tulleet kaksi sakkoa veivät terää myös loppukisan hiihdolta. Kaikkeni kuitenkin yritin ja pystypaikalta onnistuin pudottamaan kaikki taulut alas.
Viimeinen kierros oli lyhyt kaksi kilometrinen, mutta tuntui, että se olisi vain kestänyt ja kestänyt. Maalissa sijoitukseni oli lopulta 13., 2min 24sek kärkeä perässä.

Kisa oli minulle jonkinasteinen pettymys, niin suorituksellisesti kuin myös sijoituksellisesti. Aina kauden paras suoritus ei kuitenkaan osu siihen paikkaan mihin sitä tarvitsisi ja kymppisakki jäi tällä kertaa haaveeksi.

Lähtökohdat sunnuntain takaa-ajoon olivat kuitenkin houkuttelevat, koska miehiä oli paljon pienillä eroilla edessä.



tapio / 13.03.06


Kankaanpää 5.3.

Kauhajoen Karhu piti pikakisansa tällä kertaa Kuninkaanlähteen maastoissa Kankaanpäässä. Kisapaikka oli minulle uusi, mutta maastot kesän Jämin leiriltä tutut. Paikat olivat huoltotiloja lukuun ottamatta hyvässä kunnossa ja maastokin tarjosi haasteita. Rata oli melko monipuolinen yhdellä pitkällä nousulla ja monilla rytminvaihdoksia vaativilla mutkilla ja tömpyröillä. Ampumarata oli hyvässä kunnossa ja vain sinne tulo oli hieman vaikea kisassa juuri tapahtuneiden rytminvaihdosten takia.

Kisa alkoi minulla hyvin. Lähdin alusta asti melko kovaa ja kun paikat tuntuivat paremmilta kuin lauantaina oli reittiä mukava hiihtää. Ensimmäinen ammunta oli todella onnistunut ja sain ammuttua kaikki laikat alas hyvällä rytmillä.

Seuraavalla hiihtokierroksella pyrin pitämään hyvää rytmiä ja saavuttamaan edellä hiihtäneitä. Tulimmekin pystypaikalle yhtä aikaa Rajalan Jarkon kanssa. Ammunta oli kuitenkin alusta asti vaikeaa ja ammuin toisen ja viimeisen laukauksen ohi. Varsinkin viimeinen laukaus harmitti, koska virhe oli niin selvä.

Kisa oli kuitenkin sujunut muihin nähden hyvin ja tiesin, että hyvällä hiihdolla minulla olisi vielä mahdollisuudet pärjätä. Hiihdinkin viimeisen kierroksen niin kovaa kuin vain miehestä lähti irti. Jaksoinkin hyvin pitää rytmiä yllä ja sain tehtyä eroa lisää takana tuleviin.

Tulin maaliin ensimmäisenä ja sainkin pitää paikkani loppuun asti. Lähimmäksi pääsi Juha Hööpakka samoilla sakoilla. Eroa tuli noin minuutti. Jarkko Rajala oli kolmas. Toinen yleisen sarjan voittoni kansallisella tasolla oli tosiasia! Suoritus oli hyvä lukuun ottamatta pystyammuntaa. Tästä on kuitenkin hyvä mieli lähteä kohti Kärkölän SM-kisoja ensi viikonloppuna. Siellä pyritään taas saamaan miehestä kaikki irti.

Tarkemmat tulokset kisoista löytyvät www.biathlon.fi kautta.


tapio / 06.03.06


Hämeenlinna 4.3.

Hämeenlinnassa kilpailtiin tällä kertaa väliaikalähtö takaa-ajosäännöillä. Eli matka oli 12,5km ja ammunnat M+M+P+P. Ahvenistolla oli selvä pakkaskeli ja radat hyvässä kunnossa.

Kisa kulki omalta osaltani kohtalaisesti. Hiihto oli hieman tahmeaa heti alusta lähtien, mutta kuitenkin ihan kohtuullista. Ensimmäiset kolme kierrosta olivat 2,75km ja siihen sisältyi kaksi pitkää nousua. Aloitinkin hieman tunnustellen ja koitin keskittyä ammuntaan. Se onnistuikin kohtuullisesti, mutta makuulta tuli silti ensimmäiseltä paikalta yksi sakko. Toisella makuulla tuli ilmeisesti asentovirhe, kun kaksi ensimmäistä laukausta meni ohi. Pienen korjauksen jälkeen loput laukaukset osuivat.

Seuraavat pystypaikat kulkivat paremmin ja tuloksena oli ensimmäisellä pystyllä nollat ja toisella tuli yksi sakko. Meillä oli tiukka kisa Toivosen Villen kanssa neljännestä sijasta, kun lähdimme viimeiselle kierrokselle. Tiesin olevani ehkä n.15sekuntia edellä ja sen, että Ville oli hiihtänyt minua nopeammin. Ei sitten muuta kun kaikki peliin viimeiselle kierrokselle. Tuntuikin, että lenkillä heräsinkin hieman uuteen vauhtiin, joka olisi pitänyt löytää vain aikaisemmin. Ville sai kuitenkin jonkin verran etumatkaani kiinni, mutta maalissa olin 8 sekuntia edellä. Kisan kärki oli kuitenkin reilun kahden minuutin päässä kahdella sakolla, joten parannettavaa jäi.

Tuloksia: 1. Jouni Kinnunen 2.Marko Mänttäri 3. Jarkko Kauppinen 4. Tapio Pukki 5. Ville Toivonen.

Tarkemmat tulokset: www.biathlon.fi



tapio / 06.03.06


Tour de Lemi

Viime viikonloppuna elettiin suurta urheilujuhlaa, kun Lemillä pidettiin tietääkseni ensimmäinen Tour.
Lähdin itse Lappeenrantaan kisakeskukseen perjantai-illalla ja silloin olin jo menettänyt viralliset harjoitukset. Buck’s Teamin edustajana ennätin kuitenkin joukkueen johtajien kokoukseen, jossa sovittiin kisan kulusta seuraavana päivänä. Tourin osanottajalista oli kokenut kolauksen, kun paljon etukäteen hehkutettu Mänttä joutui jäämään pois viivalta kurkkukivun takia.
Eri joukkueilta oli kuitenkin asettaa viivalle Ali, Espen ja Tomas(Buck’s Team).

Lauantaiaamu valkeni ja päätimme lykätä kisojen aloitusta. Ulkona ei ollut kylmä, ei satanut vettä eikä mikään vaikuttanut huonolta, mutta kun ampumahiihdon yhteislähtö tuli telkkarista, oli startti siirrettävä iltapäivän puolelle. Jälkeenpäin ajatellen ratkaisu oli todella onnistunut, koska Puurusen todella hienon suorituksen näkemättä jättäminen olisi harmittanut ja paljon.

1. Startti

Lemillä oli hieno keli ja kaikki kunnossa, kun saavuimme paikalle. Ensimmäisenä matkana kilpailimme sprintin alkuerät 4x1km neljällä ammunnalla. Sakko oli 10s. Olin aika hyvässä vauhdissa ensimmäisessä erässä ja ammuin kolme paikkaa nollille. Viimeinen pysty oli kuitenkin melko hasardi ja sen kolme sakkoa tasoittivat tilannetta. Ensimmäisen erän jälkeen olimmekin kaikki melko tasoissa, minä johdin, Mika 2s ja Topi 11s perässä.

Finaalissa ohilaukauksesta tuli sakkokierros, joka oli n.30m. Lisäksi hiihdimme pienen loppulenkin viimeisen ammunnan jälkeen ja matkaksi tuli noin 4,5km. Sijoitukset vaihtelivat kisassa todella paljon ja tiukkoja ammuntoja tuli koko ajan. Itselläni ei ammunta ollut aivan yhtä hyvää ja neljältä paikalta keräsin kuusi sakkoa. Ali oli kisan puolivälistä lähtien todella kovassa lyönnissä varsinkin suksella. Pieni kaatuminenkaan ei haitannut tätä miestä, vaan voitto oli lopulta ylivoimainen 47 sekuntia. Minulla ja Espenillä oli pystypaikan kanssa ongelmia, mutta pääsimme maaliin lopulta. Minä toisena ja Espen kolmantena.

Illalla joukkueen johtajien kokouksessa puimme sunnuntain kisaa. Ennakkokaavailuissa vahvimpana ehdotuksena ollut 50 km:n takaa-ajo jouduttiin lyhentämään jonkin verran, koska latuja ei ollut tarpeeksi auki.
Alille piti myös luovuttaa kisan johtajan keltainen paita, mutta koska sitä ei ollut, jäi se vain henkiselle tasolle. Lisäksi jälki-ilmoittautuneena kisaan tuli mukaan Köykän Heikki ja hänen lähtöpaikkansa oli joukon keulilla.

Sunnuntain kisa

Sunnuntaiaamu oli kirkas ja kylmä - oli siis taas mystisen SG9n keli. Voiteen puute ei kuitenkaan lannistanut, koska Vauhtia löytyi. Edellisen päivän aikaerot puolitettiin takaa-ajoa varten ja sakkokierros oli 100m.

Alin aloitus kisaan oli vakuuttava, kuten myös Espenin. Pojat latoivat molemmilta makuupaikoilta kaikki taulut alas. Minulla tuli molemmilta makuilta yksi sakko, mutta pysyin kuitenkin poikien tuntumassa, vaikka olin aika hapoilla. Pystyssä alkoi oma nousuni, kun jätkät ampuivat kaksi sakkoa ja itse yhden. Ennen viimeistä ammuntaa olin toisena Alin johtaessa.
Viimeinen pysty tuotti minulle taas yhden ringin, mutta Alin ottaessa kaksi, olimme lenkille lähdettäessä käytännössä nipussa. Topi oli hieman perässä ja Heikki Topin takana.

Viimeisellä lenkillä olin vieläkin aika hapoilla, mutta koska Mika ei halunnut kärkeen, hiihtelin siellä omaa vauhtia. Loppulaskussa kiristin ja tulin ilman suurempaa dramatiikkaa maaliin ekana.
Järjestys maalissa oli siis: Tomas, Ali, Espen ja Heikki

Tour de Lemi oli siis hyvin vaiherikas kilpailu, joka toi ainakin paljon kisanomaista ammuntaa. Lisäksi itse huomasin myös kovempivauhtisen hiihdon avanneen paikkoja, jotka olivat jostain syystä menneet jumiin. (Treenaamista en tunnusta :D)

Kiitos siis hyvästä amppishiihtoviikonlopusta etenkin Järjestäjä-Mikalle, sekä Topille ja Heikille. Oli siistiä.

T:Tapio

PS.
Ja koska joku kuitenkin kohta kysyy, että milloin se dvd on valmis - niin en tiedä. Nyt se on kuitenkin editoitu! Levyjen painaminen ottaa aikaa, kun koulu on nyt lomalla.. Mutta hyvä se on, uskokaa pois.

T: sama mies


tapio / 03.03.06


Imatra ja Lemi 28.-29.1.

Imatralla kisattiin pikakisa ja yleisessä sarjassa ja kisoissa yleensäkin oli hyvin porukkaa. Reitti oli Imatralla hyvin pehmeä, koska juuri ajettu paana ei ehtinyt tamppaantua kunnolla. Kisaamaan kuitenkin päästiin.

Oma kisani lähti liikkeelle hyvin. Lähdin alusta asti hiihtämään kovaa, koska halusin koittaa Ridnaussa testattua taktiikkaa. Suomen ilmastossa vauhdin pitäisi kestää paremmin loppuun asti :D

Ensimmäinen makuu sujui todella hyvin, ammuin nopeat nollat ja samalla kuulin olevani kisan keulassa n. 30s. Seuraava hiihto-osuus olikin 5km, jonka aikana menetin johtoani, kun Ville Laitinen hiihti takana todella hyvin. Pystylle tullessa olin kuitenkin hyvissä voimissa. Pysty alkoi hyvin kolmella puhtaalla laukauksella. Neljäs laukaus oli huono, mutta taulu kaatui kuitenkin, onneksi. Viimeinen laukaus osui myös ja ei muuta kuin kovaa ladulle.

Viimeisen 2,5km mittaisen kierroksen puolessa välissä kuulin johtavani 10sekuntia. Se olikin ainoa tietoni viimeisellä raastavan tasaisella kilometrillä. Hiihdin niin kovaa kuin vain pääsin, mutta tuntui kuin matka ei vain loppuisi lainkaan. Lopulta näin kuitenkin maalinauhan edessä ja kurkotin maaliin. Kuulutus kertoi, että kärkeen mentiin ja peräti sekunnilla!

Voitto Imatralla oli ensimmäiseni ampumahiihdon yleisen sarjan kansallisissa. Täytyy siis olla tyytyväinen, että se tuli näin hyvällä suorituksella.

Lemi

Sunnuntaina Lemillä kilpailtiin takaa-ajossa Imatran tulosten perusteella. Keli oli Lemillä todella hyvä ja lumi kovaa ja melko liukasta.

Lähdössä olimme Laitisen Villen kanssa sekunnin erolla ja sen jälkeen eroa kolmoseen Heikki Räisäseen oli reilu 50 sekuntia.

Lähtö oli itselläni räväkkä ja johdin ensimmäistä kierrosta sen puoliväliin, jossa Ville tuli ohi. Sen jälkeen hiihdimme peräkkäin ensimmäiseen ammuntaan.
Makuulla aloitin ensimmäisenä ja onnistuin ampumaan nollat, kun Villellä tuli yksi sakkokierros. Sainkin hiihtää seuraavan kierroksen yksin.
Toiselle makuulle tulin selvässä johdossa ja ammuin ihan hyvän sarjan, josta meni kuitenkin neljäs laukaus ohi. Villellä oli myös ongelmia ja hän joutui kahdelle kierrokselle.
Olin siis hyvässä johdossa, kun Ville oli vieläkin toisena sakoistaan huolimatta. Ensimmäiselle pystylle tultaessa sain ampua rauhassa. Ongelmia tuli kuitenkin komen laukauksen jälkeen kun neljäs ja viides menivät ohi. Kyllä harmitti, kun niin piti keskittyä. Mutta minkäs teet- ei muuta kuin sakkoringille.

Sakkojen jälkeen olin kuitenkin vielä jonkinlaisessa johdossa, kun Ville otti yhden lenkin. Neljäs kierros oli kuitenkin hiihdollisesti koko kisani huonoin ja Ville sai kovasti kiinni. Viimeinen pysty olikin ratkaisun paikka kun johtoni oli enää 5-10sekuntia.
Ammuin ensimmäisen laukauksen ohi, mutta sen jälkeen loput osuivat. Koko sakkolenkin ajan toivoin Villenkin joutuvan kiertämään, mutta niin ei käynyt. Ville jatkoi suoraan kierrokselle ja itse huomasin Kaljusen Mikan lähestyvän uhkaavasti nolla-ammunnan avulla.

Viimeinen kierros olikin "hiihtäjien kierros" ja jouduin laittamaan aivan kaikki peliin, ettei Mika pääsisi peesiin. Onnistuinkin pitämään miehen parin sekunnin päässä ja maalissa oli toinen.

Kisaviikonloppu oli onnistunut, vaikka sunnuntain voiton menetys harmittaakin. Sellaista vaan joskus on ampumahiihto. Ja oma suoritus oli kuitenkin molempina päivinä ihan hyvä. Hiihtovauhdin parantuminen on myös todella hyvä asia. Toivottavasti meno vielä paranee kohti Hämeenlinnan kansallisia ensi sunnuntaina!

Tapio


tapio / 29.01.06

Eurooppa Cup

Keskiviikkoaamuna tai oikeastaan yöllä klo 04 lähdimme ajamaan Loimaalta kohti Helsinkiä. Helsinki-Vantaan lentokentällä kokoonnuimme porukaksi. Mukana reissussa olivat Maija Holopainen, Maija Hietamies, Kia Lätti, Pirjo Urpilainen, Mika Kaljunen, Ville Toivonen ja minä. Erikseen huoltomiehiä ei matkaan lähtenyt, vaan kaikki joukkueen johdon ja huollon tehtävät hoidettiin porukassa. Olimme siis oikealla omatoimimatkalla.

Altenberg

Ensimmäinen etappimme oli lento Muncheniin, josta vuokra-autolla ajoimme Altenbergiin ensimmäiseen kisapaikkaan. Keskiviikon matkapäivä oli rankka, kun olimme perillä vasta illansuussa. Saimme kuitenkin majoituksen mukavan oloisesta kuntoutuskeskuksesta Raupennestistä. Sinne tuli myös muutama muu joukkue, mutta lähinnä asukkaat olivat vanhempia ihmisiä kuntoutuksessa.

Ensimmäiset päivät olivat lähinnä totuttautumista ja kevyttä harjoittelua. Kelit olivat ihan ok, joskin torstaina oli hyvin sumuista. Lumi vuorilla oli todella kuivaa ja kaluston etsinnässä oli suuri työ.

Lauantai oli ensimmäinen kisapäivä ja keli oli samanlainen kuin perjantaina. Minulla oli kuitenkin suksitestissä ongelmia valita suksia ja ikävä kyllä tein väärän päätöksen. Kisassa alku sujui hyvin, kun makuulta ammuin pitkästä aikaa hyvällä rytmillä nollat. Oli hieno ampua, kun paikalla ollut yleisö huusi ammunnan rytmissä kannustuksiaan. Seuraavalla kierroksella alkoivat kuitenkin ongelmat, kun suksien luisto heikkeni melko dramaattisesti. Pystyyn tullessa oli olo kuitenkin varma. Vanha ongelma ammunnassa pääsi kuitenkin valloille ja ammuin kolme sakkoa.
Viimeinen kierros olikin todella tuskainen. Sukset eivät enää kuivalla lumella pelanneet ja jouduin todella koville. Se näkyi hiihtoajassa, joka oli tuskaisen hidas. Maalissa jäin 5.05 kärkeen, joka tarkoitti, että takaa-ajoon ei ollut asiaa. Sijoitukseni oli 45.

Olin kisaan hyvin pettynyt, kun hyvän alun jälkeen kaikki tuntui menevän pieleen. Vain aurinkoinen sää ja muiden jutut alkoivat saada mielen jälleen normaaliksi. Epäonnistumisia vain sattuu joskus ja niihin ei saa jäädä rypemään.

Sunnuntaina katselin kisaa huoltajana ja koitin auttaa poikia kohdistuksessa. Se oli kuitenkin todella vaikeaa, kun aamupäivällä stadionilla vallitsi suomalaisin silmin myrsky. Saksalaiset järjestäjät vain totesivat kaiken olevan normaalia, vaikka ampumapaikalla matot lentelivät.
Kisa meni etenkin Mikalla todella hyvin ja mies otti kovan 13. sijan Eurooppa Cupissa.

Ridnau

Maanantaina lähdimme ajamaan Altenbergistä kohti Italiaa ja Ridnauta. Matkaa oli reilu 700km ja Volkkarin pikkubussi oli taas tupaten täynnä. Matka sujui kuitenkin ongelmitta ja olimme perillä klo 17 maissa. Majoituskin löytyi ihan mukavasta paikasta, vaikka olimme hieman erillämme muista joukkueista. Kisapaikalle ei kuitenkaan ollut paha matka ja saimme huollolle hyvät tilat.

Maisemat Ridnaussa olivat todella hienot ja aurinkokin paistoi melkein koko ajan. Lumi oli Alpeillakin kuivaa ja pakkasyöt pitivät huolen siitä, että se säilyi kuivana myös päivällä. Vahingosta oppineena jätin Saksassa käyttämäni sukset pois ja löysimme myös hyvän voitelun kuivalle kelille. Näin kaluston kanssa ei ollut ongelmia, vaan etenkin laskuissa jopa jätimme muita maita.

Torstaina oli edessä ensimmäinen kilpailu, joka oli normaalimatka. Ridnaun rata oli nousumäärältään aivan IBUn sääntöjen ylärajalla ja se näkyi myös kisassa. Vaikka hiihto tuntui kulkevan ihan mukavasti, tuli eroa kärkeen selvästi. Myös ammunnan kanssa oli kovia ongelmia. Ridnaussa ei ampumapaikalle juuri tuullut, mutta korkea ilmanala ja ylämäkeen tulo ammuntaan aiheuttivat kovaa puuskutusta. Minulla suurimmat ongelmat olivat makuulla ensimmäisen laukauksen kanssa, jota oli vaikea saada lähtemään. Makuulta ammuinkin molemmilta paikoilta ensimmäisen ohi. Pystyssä ei pitänyt olla niin suuria ongelmia, mutta ensimmäinen paikka tuotti kuitenkin kolme sakkoa. Onneksi viimeinen pysty meni yhdellä sakolla, joka antoi uskoa ammuntaan. Normaalikisa oli kuitenkin ”menetetty”, kun sakkoja kertyi kuusi. Sijoitukseni kisassa oli lopulta 55.

Perjantaina kilpailtiin pikakisa, joka oli tasoltaan todella kova. Monet maat olivat lähettäneet kisaan myös Maailman Cupissa Anterselvassa olleita urheilijoitaan. Yhteensä lähtijöitä oli 109, joista maaliin hiihti 100. Itse en ole koskaan ollut niin isossa kisassa ja numeronikin oli ihan komea, 100.

Kisa kulki mukavasti. Koitin hiihtää ensimmäisen kierroksen hieman kovempaa ja onnistuinkin kohtalaisesti. Makuulle tullessa olin hyvissä voimissa ja siksi ensimmäinen laukaus ohi, oli pieni pettymys. Loput laukaukset kuitenkin osuivat ja kiihdytin seuraavalle kierrokselle yksi sakkokierros alla. Lenkillä taistelin Italian miehen kanssa, joka hiihti hieman kovempaa. Kestin kuitenkin kohtalaisesti mukana ja pystylle tulin hieman miehen perässä. Pysty olikin kisojen paras, hyvällä rytmillä suoraan nollille. Sain etumatkaa italialaiseen ja koitin hiihtää niin paljon kuin pääsin. Alkulenkki kulkikin hyvin, mutta lopun jyrkässä mäessä jouduin jo tosi koville. Sen jälkeen oli kaksi loivempaa mäkeä edessä ja jo maaliin päässeen Villen kannustaessa hiihdin sen mitä vain ikinä pääsin. Italian mies kerkesi viimeisissä mäissä eteen ja koitin roikkua sen minkä pystyin. Selkä kuitenkin loittoni hieman, mutta onneksi maali läheni koko ajan. Maalissa olin aivan poikki, niin kuin kisoissa kuuluukin.
Pikamatka oli EC reissuni paras, mutta samalla sijoitukseni oli huonoin, 59. Eroa kärkeen oli kuitenkin 3.26, kun se Altenbergissä oli 5.05. Perjantain kisassa olin myös paras suomalainen, kun pojat jäivät n.15-25s taakse.

Lauantaina kilpailtiin viesti. Torstain joukkueen johtajien kokouksessa olimme onnistuneet saamaan joukkueeseemme vahvistuksen Ranskasta, Americ Deschampin. Nuori kaveri tuli meille ankkuriksi ja olikin kunnon taistelija.
Meillä viestin aloitti Ville, jolla oli kova paikka lähteä alkuvauhtiin mukaan. Kuulemma meni hapoille, mutta hyvin mies selvitti ammunnat ilman sakkorinkejä. Lopussa myös Norja oli kovilla, kun Topi alkoi lyömään.

Toisella osuudella oli Mika, jolla makuu tuotti suuria vaikeuksia, kuten koko joukkueelle. Mika joutui kiertämään yhden, mutta paikkasi makuun epäonnistumisen hyvällä pystyllä.
Minä pääsin ladulle yhdessä Italian ja Kanadan kanssa. Hiihdimme alussa Italian kanssa Kanadan kiinni ja ohi. Ammunnassa koitin kuitenkin liian nopeaa rytmiä ja vedin kolmannen ja neljännen laukauksen ohi. Varoja jouduin käyttämään lopulta kolme. Toiselle kierrokselle lähdettäessä olin jäänyt Italiasta ja Kanadasta selvästi. Hiihdin riskillä toisen kierroksen ylivauhtia toivoen, että saisin pystyssä porukkaa kiinni. Taktiikka onnistuikin hyvin, kun vedin osuuden nopeimmalla pystyammunnalla Kanadan ohi ja Italian peesiin. Ammunnasta lähdössä alkoi kuitenkin huipata, kun liian nopea lähtö ja edellinen kierros kostautui. Sain kuitenkin melko pian rytmistä kiinni ja aloin jätättämään Kanadaa. Samalla sain vähän Italian kaveria kiinni. Toiseksi viimeisessä mäessä en kuitenkaan jaksanut enää puristaa, vaan Italia pääsi karkuun. Kanadaan tuli kuitenkin lisää eroa ja Americ lähti viimeiselle osuudelle.

Ranskan mies veti yhteensä viidellä varalla ihan kelpo viestin ja yritti kaikkensa loppuun asti. Nuori, vuonna 1987 syntynyt kaveri, ei kuitenkaan jaksanut ihan loppuun asti, vaan Kanada tuli ohi.

Viesti oli taas hauska kokemus ja juuri kansainvälisessä tunnelmassa oppii parhaiten niitä hiihtämään.

Iltapäivä menikin mukavasti naisten kisaa katsoessa ja kannustaessa. Seuraavana päivänä lähdimme ajamaan kohti Munchenia ja maanantaina lensimme takaisin Suomeen.

Kommentit

Kisojen sijoitukset eivät olleet mitään huippuja. Täytyy kuitenkin muistaa, että Eurooppa Cupin taso on miesten puolella erittäin kova. Positiivista kisoissa olikin ammunnan ja itseluottamuksen löytyminen kesken raskaan reissun. Viimeiset kaksi kisaa olivat sellaisia hyviä normaalisuorituksia, joiden tekemisestä voi hyvinkin olla tyytyväinen. Venymistä olisi vielä vaadittu hieman ammunnassa, mutta hiihdossa tein aina kaikkeni. Kelit eivät vain oikein suosineet omaa kalustoani, jolle ei nyt vain voi mitään.

Matka Eurooppaan oli kuitenkin hyvin hyödyllinen. Kisakokemusta tuli lisää, kovia taisteluja niin ladulla kuin ammunnassa oli enemmän kuin Suomen kansallisissa ja kansainvälinen ilmapiiri ja joukkuehenki ovat asioita, mitä ei voi muualla kokea. Ensi vuoteen tietää ainakin, että töitä on tehtävä entistä enemmän ja toivottavasti silloin ollaan lähempänä kärkeä. Nyt keskitytään sitten Suomessa seuraaviin kisoihin ja pyrin hyödyntämään saadut opit siellä.

Ja täytyy myös muistaa, että kuvasimme kisoissa hiihtohommien lisäksi myös elokuvan ja paljon muuta. Porukka oli kiittelemisen arvoinen ja ainakin minulla oli hauskaa. Tack och hej!

T:Tapio

PS.Reissun iloiset yllättäjät top3:

1.Sveitsi 2.Norja 3.Grönlanti

PS2. Myös Pikkumaija kirjoitteli reissusta tarinaa osoitteessa www.pikkumaija.com, kannattaa lukea!

tapio / 26.01.06


Iisvesi 8.1.2006

Iisvedellä kilpailtiin unelmaolosuhteissa pikakisa. Pakkasta oli 7 astetta, tuuleton keli ja aurinko paistoi. Kisassa kelejä ei hirveästi ehtinyt ihailemaan vaan Iisveden rankat maastot vaativat kaiken huomion.

Kisa alkoi osaltani hyvin, kun hiihto tuntui rennolta ja suksi luisti mukavasti. Olin ehkä hieman liiankin rennolla mielellä liikkeellä, kun makuuammunnassa alkoivat suuret ongelmat. Tauluja jäi kaksi kaatamatta ja rytmikään ei ollut hyvä. Sakkorinkien jälkeen hiihto kuitenkin vielä kulki kohtalaisesti, vaikka toisella kierroksella en pystynyt niin hyvään vauhtiin kuin ensimmäisellä.

Pystyammunta oli jo parempi, mutta siinäkin ensimmäinen laukaus lipsahti ohi. Jäljellä oli vielä viimeinen lenkki, joka oli vähän lyhyempi kuin edelliset, 2,5km. Jaksoin lenkin paremmin kuin toisen ja hiihdin jonkin matkaa jopa Puurusen peesissä. Loppukirini ei kuitenkaan riittänyt vaan muut samoilla sakoilla ampuneet myös hiihtivät hieman kovempaa. Maalissa olinkin kuudes.

Kisa osoitti eniten sen, että ollakseen kansallisella tasolla kärjessä, pitää ammunnassa onnistua omalla tasollani eli ampua nollaa. Kansainväliselle tasolle, eli vertailussa Puuruseen, pitää tehdä kuitenkin vielä paljon töitä myös hiihtovauhdin parantamiseksi.

Kisoista jäi kuitenkin pohjimmiltaan vankka tunne siitä, että elimistö alkaa toimia. Ammunta tulee paremmaksi, kun vain luottaa itseensä ja niihin tuhansiin harjoituslaukauksiin, mitä tätä kautta varten on tehty.

Nyt mieli siirtyy vähitellen Keski-Euroopan taajuuksille ja siellä tavoitteenani on tehdä kauden parhaat kisani. Ja nehän tekee kun siihen uskoo!

T:Tapio

tapio / 09.01.06


Maastohiihtoa joululomalla

Kauden alkaessa marraskuussa ajattelin, että jos oikein hyvin menee, niin hiihdän tähän aikaan vuodesta Maailman Cupia. Niin hyvin ei kuitenkaan mennyt vaan kisat ovat olleet kotimaisia. Menestys on ollut kisoissa kohtalaista lähinnä ammunnasta riippuen. Hiihtovauhdin takkuisuus on vienyt mahdollisuudet voittoihin, mutta eiköhän sekin ala löytyä kauden mittaan. Olen aina parantanut etenkin hiihtoani kauden kuluessa ja vaikka tälle kaudelle olen harjoitellut paremmin ja kovemmin tuntuu kroppa kaipaavan kisoja ennen kuin alkaa kulkea.

Nyt joululomani alkoi Kontiolahden normaalikisojen jälkeen ja koska olin hieman sairastellut, päätin jättää vielä Seinäjoen ampumahiihdotkin Tapaninpäivänä väliin. Tauko tulikin ihan tarpeeseen, kun ei tarvinnut tsempata niin kovin itseään etenkin henkisellä puolella. Myös kroppa alkoi pikku hiljaa toimia paremmin, vaikka sorruinkin joulun jälkeen turhan tasapaksuun harjoitteluun. Nämä ongelmat näkyivät selkeimmin Uudenvuoden aaton kisoissa, joissa meno oli jäykkää. Sen jälkeen sainkin lihaksistoa auki mm. hieronnan avulla.
Maastohiihtokisoja on joka vuosi ollut ohjelmassani muutamia ja tänä kautena niitä on nyt kaksi takana. Oripäässä hiihdetyt piirikunnalliset lopettivat kahden viikon kisataukoni. Siellä meno tuntui alussa todella hyvälle, mutta pian puolimatkan jälkeen lihaksisto ei enää toiminut kunnolla ja vauhti hyytyi – kärkeen nähden dramaattisesti. Kisa oli kuitenkin hyvä harjoitus ja opetti myös lihaksiston kunnosta huolehtimista.

Oripään kilpailun jälkeen minut valittiin Jankon 1-joukkueeseen ankkuriksi maakuntaviestiin. Viestit hiihdettiin tänä vuonna Pöytyällä ja joukkueita oli kiitettävästi liikkeellä. Viesti kulki Jankolla melko tasaisesti ja olimme lähes koko ajan kolmen parhaan joukossa. Minäkin pääsin liikkeelle kolmantena, mutta erot kärkeen ja seuraaviin olivat selvät. Taktiikkani olikin alkumatkasta kokeilla tiukempaa kisavauhtia ja annoinkin palaa vaihdosta neljään kilometriin asti oikein kunnolla. Kärjessä olevilla joukkueilla oli kuitenkin niin kovat ankkurit, että en saanut edellä meneviä kiinni kuin joitain sekunteja.

Koska aloitin hieman ylivauhtia, päätin puolimatkassa varmistaa joukkueeni sijoituksen. Takaani oli nousemassa lähemmäs Paraisten kakkosjoukkue ja en tahtonut riskeerata sippaamisella joukkueen hyvää sijoitusta. Siksi aloinkin hiihtää hieman hitaampaa matkavauhtia, joka oli riittävää ja varmisti jaksamiseni hyvin. Näin sain ankkuroitua Jankon kolmantena maaliin.

Aloitin kisan kovaa, koska tahdoin saada hapenottoa aukeamaan ja se onnistuikin tällä kovemmalla vedätyksellä heti alusta. Koska erot olivat selvät, minulla oli tällaiseen taktiikkaan varaa. Osuusajassa tämä hieman näkyi, kun lopussa ei ollut enää kiire mihinkään. Viesti oli kuitenkin positiivinen kokemus ja ensimmäinen kerta kun pääsin ankkurina mukaan.

tapio / 09.01.06