2007

Vuosi 2007 lähti liikkeelle vauhdikkaasti. Karsintojen jälkeen pääsy uran ensimmäiseen maailmancupiin Saksan Ruhpoldingiin oli henkisesti todella tärkeä ja kuittasi mennessään edellisvuosien vaikeuksia todella paljon. Ruhpoldingissa meno ei ollut kovin kummoista, mutta aika paljon olosuhteetkin ratkaisivat, kun viimeiset lähtöryhmät kahlasivat sohjossa.

No, Ruhpoldingista siirryin Universiadeihin Torinoon, josta kotiinviemisinä oli uran paras suoritus massalähdössä ja 9. sija. Hyvin siis meni. Samalla tuli vielä valinta EM-kisoihin Bulgariaan. Siellä tosin meno alkoi jo laantua ja Suomeen tullessa kunto oli laskusuunnassa vaillinaisesta harjoituskaudesta johtuen. 

Kesä 2007 alkoi harjoituksellisesti tosi hyvin, mutta sitten sairastuin keuhkokuumeeseen. En suosittele. Päiväkirjamerkintöihin ei onneksi tullut laitettua kaikkea sitä, miltä silloin tuntui. Mutta tilanteesta kuitenkin noustiin takaisin kovaan kuntoon! Seuraava talvi olikin kisatuntumalta todella hyvä. 

Kirjoitukset taas järjestyksessä uusimmasta vanhimpaan. 

Kontiolahti Gp

Alkukauden kisat jatkuivat nyt Kontiolahdella, jossa kisailtiin kansainvälisessä seurassa. Omat tuntemukset Oloksen leirin jälkeen alkoivat vähitellen olla hyvät ja odotinkin kisoilta hyviä suorituksia.

Lauantain pikakisassa pääsin kohtalaiseen vauhtiin varsinkin hiihto-osuudella. Viime vuoteen nähden hiihdosta on tullut helpompaa, mutta kovin rentoa se ei vielä ollut. Samoin ammunnassa tuli molemmilta paikoilta yksi ohilaukaus, joka verotti jonkin verran sijoituksia. Lopputuloksissa olin 10. ja suomalaisista olin 3. Ulkomaisista joukkueista Ukraina oli tasaisen vahva ja heidän vauhtiin ei ihan kerennyt. Voiton kisassa korjasi kuitenkin Sergei Roshkov, joka oli nolla-ammunnalla ylivoimainen.

Sunnuntain takaa-ajo lähti mielenkiintoisissa merkeissä liikkeelle. Ukrainan joukkue ei lähtenyt kisaan, joten oma sijoitukseni oli jo lähdössä neljäs. Matkaan lähti 4 sekuntia eteen Hakalan Mika ja meidän edellä jonkin verran oli Mika Kaljunen.
Kisa lähti liikkeelle osaltani hyvin ja vauhdikkaasti, kun hiihdin ensimmäisellä lenkillä Mikan kiinni. Ensimmäisessä ammunnassa ammuimme myös nollat, ja nousimme sijoille 2ja 3. Hiihtolenkillä pidin vauhtia toiseen ammuntaan tullessa. Siellä homma menikin osaltani pieleen. Hyvä eka ammunta muuttui karkeaksi asentovirheeksi ja ammuin neljä ohi. Tämä oli sakkokierrosten lisäksi myös kova henkinen isku, josta toipuminen kesti vähän turhankin kauan. Minulla oli kuitenkin vielä mahdollisuudet kolmannelle paikalle kisan lopussa, mutta ammunnassa en ollut enää parhaimmillani ja pystypaikoilta tuli sakot 2+1.

Tämän kisan jälkeen jouduinkin miettimään melkoisesti syitä tähän epäonnistumiseen ja niitä alkoi vähitellen löytyä. Syiden selviäminen itselle on kisan jälkeen tärkeintä, koska ainakin nyt voin lähteä seuraaviin kisoihin taas puhtaalta pöydältä ja näistä virheistä oppien.

Olenkin nyt lähdössä kiertämään ainakin Eurooppa Cupin kolme ensimmäistä osakilpailua Norjassa, Ruotsissa ja Itävallassa. Siellä jatketaan kisailua!

tapio / 18.11.07


Oloksen kisat

Kauden avaus kisattiin tänä vuonna avoimissa leirikilpailuissa Oloksella 11.11. Matkana oli 12,5km neljällä ammunnalla ja väliaikalähdöllä.

Hyvin kulkenut leirijakso alla lähdettiin kisoihin. Edellisenä päivänä testattu kalusto kävi vielä Vuollon Matin voitelussa ja niin alkoi kaikki olla valmista itse kisaan.
Kisapäivänä oli tarjolla pikkupakkasta ja hieman uutta lunta. Ampumapaikalla oli puuskittaista tuulta, mutta ei kumminkaan hirveän pahasti.

Kisa alkoi osaltani tunnustellen, koska ei oikein tiennyt kuinka kovaa voi iskeä. Ylämäissä meno oli hyvää, mutta tasaisilla ja loivissa taisin ottaa vähän liian varovasti. Joka tapauksessa hiihto pysyi tasapainoisena ja voimia oli hyvin. Ammunnassa kohdistuksen epävarmuus muuttui kisan varmuudeksi ja homma tuntui olevan kohtuullisen hyvin hallussa. Pientä klikkiä kuitenkin oli sormen ja silmän välisellä matkalla, kun vain eka paikka meni nollille. Muilta paikoilta tuli sitten yksi sakko.

Kisa oli kauden aloituksena ihan ok, mutta jätti myös terveen tunteen siitä, että tässä ei ollut vielä tämän kauden parasta menoa. Kisassa olin siis suomalaisista 6. noin 1.20 Antilan Timoa perässä. Tuloksista ei ole kovin tarkkaa tietoa, koska niitä ei tunnu mistään löytyvän. Joka tapauksessa henkilökohtaisella tasolla yksi kova päänahka tuli, kun voitin Puolan Tomasz Sikoran. Tomaszille tais tulla vähän sakkoja...

Nyt katse on käännetty ensi viikonlopun Kontiolahden Gp-kisoihin, joissa lauantaina kisataan pikamatka ja sunnuntaina takaa-ajo.


tapio / 13.11.07


Oloksella osa2

Täällä ollaan taas ja uudet roolit on päällä :D
"Jätkät on ollut tosi hämärii äijii" ja "mä oon täällä ihan levynä" ovat kuuluneet muutamaan otteeseen päivien aikana. Innoituksena on nyt ollut suuri Gymi-Maestro, jonka tekemisiä ollaan muisteltu. Niin hyvässä kuin pahassa :D

Eli ihan normaalia leirielämää... Nyt viimeisille päiville mökkiin ilmestyi myös Virtasalmen oma poika, joka tuntuu uhkuvan kovaa kuntoa.

Leirillä on myös kerennyt sattua vaikka mitä myös lenkeillä. Eilen Mika mietti ihan mitä sattuu ja lasketteli ladulla kohti mökkiä.. Ikävä kyllä samalla ladulla sattui olemaan myös eräs Ukrainan mies, joka ei tajunnut väistää. Mika siis hiihti miestä selkään.. Jälkeenpäin todettiin vain että mitäs ei lähtenyt alta pois. Tilanne oli myös "hieman" koominen ja mm. Viron tytöt naureskelivat taas suomalaisille.. Onneksi henkilövahingoilta vältyttiin.

Tänään elämäni ensimmäisessä suksien kennotestissä ei päästy kovin pitkälle. Ensimmäisen onnistuneen testilaskun jälkeen eräs paikallinen latukoneen kuljettaja päätti testimme julmalla tavalla. Mäen päällä kuljettaja hiljensi vauhtia, kun huomasi testipaikkamme ja testikepit. Samalla hän nosti etulevyn ja latuhöylän ylös ja suunnitteli ilmeisesti ajavansa niiden sivuitse. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan mies paalasi keppimme syvälle hankeen ja ikävä kyllä yksi keppi meni täysin käyttökelvottomaksi. Silloin ei naurattanut. Kauhun hetket kuitenkin jatkuivat, kun kone lähestyi suksipussiani, joka oli selvästi ladun vieressä. Tästä päästiin kuitenkin säikähdyksellä, sillä laitimmaisen suksiparin ja telän väliin jäi ainakin 5 senttiä.

Tänään muuten saimme vinkin Niksi-Pirkkaan maastohiihdon maailman huipulta: Käsiharjalla voit kätevästi vetää olakset puhtaiksi ja normi-höyrysilitysraudalla käy hyvin myös luistojen ja pitovoiteiden laitto.

Näin täällä, eiköhän me pari päivää vielä selvitä ilman laastaria.
Jätkät te ootte tosi hämärii äijii!

Terveisin Lahden-89 hengessä Torgny ja Gunde

tapio / 09.11.07


Oloksen kuulumisia

Tervehdys!

Oloksen maisemat vetivät taas puoleensa tänä syksynä ja täällä on nyt oltu kohta viikko. Lunta ei ollut tullessa ollenkaan muualla kuin ladulla, mutta nyt maa on jo valkeana. Tykkilatu on kuitenkin ainut lenkkikelpoinen hiihtopaikka, joten muita treenejä ollaan tehty myös juosten ja voimaillen.

Treenikämppä meillä on ihanteellinen, koska sen omistaja on vanhana hiihtomiehenä lisäillyt kuistille myös vetolaitteen yms. kuntoilulaitetta. Samoin ruokapuoli on ollut hyvin hoidossa. Erään norjalaisen mukaan ruokahuolto on aina hyvä silloin kun sen tekee itse - tästä olen ainakin tällä leirillä samaa mieltä! (Sama Norjan kaveri oli viime vuonna 10sakissa maailman cupissa)

Nyt harjoittelussa ensimmäinen tiukempi pätkä on takana ja viikonloppuna palautellaan vähän siitä.
Lapin meininki on rauhallista ja tuntuu, että täällä on saanut mieli levähtää, vaikka kroppaa kiusataankin. Tästä on mukava lähteä jatkamaan leiriä!

Terveisin
Tapio


tapio / 02.11.07


Harjoittelu edennyt hyvin

Maa on vielä ilman lumipeitettä, mutta lajiharjoitukset ovat jo käynnissä myös lumilla. Harjoittelu Kontiolahden Jäähdytetyllä ladulla on toiminut hyvin, kun pääpaino on siellä ollut suksien testauksessa ja ampumahiihtoon totuttelussa. Tehokkaammissa treeneissä olen vielä pystynyt hyödyntämään rullahiihtoa ja myös sauvarinteessä on tullut oltua. Pakko myöntää, että ne ovat vain lisänneet poltetta talven odotukseen.. vielä eivät lumisadetanssit tosin ole toimineet :)

Syksyn harjoittelu on muuten sujunut ilman ongelmia. Portaittainen harjoittelun kovennus kohti ensimmäisiä kisoja on onnistunut tähän mennessä hyvin ja tätä linjaa pyritään vielä jatkamaan.

Minulle Lappiin lähtö on mielekästä siksi, että siellä on mahdollisuus rauhoittua paremmin myös henkisesti. Koulua ja muuta häslinkiä on ympärillä vähemmän ja voi keskittyä vain ampumahiihtoon ja leirielämään. Leirielämän rankkuudesta voi olla monta mieltä, mutta onpahan ainakin kamera mukana tarvittavien dokumenttien tallennukseen :D

Eli eipä tässä muuta kun hyvillä mielin eteenpäin.

tapio / 23.10.07


Kansalliset Kontiolahdella 22.-23.9

Lauantain pikakisa kilpailtiin ampumajuoksuna ja sää oli melko mielenkiintoinen. Koko viikon enemmän tai vähän vielä enemmän sateinen keli jatkui ja lisämausteena tuuli oli puuskittainen. Kohdistus oli kuitenkin ihan lupauksia antava ja luoti lävisti vielä ihan kohtuullisesti.
Kisassa pään käyttö taisi unohtua lähtöviivalle ja kisa oli sen mukainen.. Juoksussa en saanut parasta tehoa jaloista irti, mutta tekeminen oli kuitenkin kohtalaista. Ampumapaikalla homma ei kuitenkaan ollut hallussa ja makuulta kolme ensimmäistä laukausta meni ohi. Siinä ei enää taia t auttaneet, vaan kierroksille vain.
Seuraavaan ammuntaan koitin tsempata, mutta jotenkin sekin oli väkisin yrittämistä. Kolme kierrosta kertyi siitäkin ja Venäjän kaveri karkasi lopulta selvään voittoon.

Kisa toimi parhaiten herätyksenä itselleni. Tällä tarkoitan sitä, että se pisti miettimään mitä tein väärin, miksi ja miten tämä korjataan.
Pakko myöntää, että vastausta ei tahtonut aluksi löytyä, mutta sitten pienen kertauksen jälkeen asiat selkeni ja mieli alkoi kirkastua. Usko onnistumisiin löytyi ja sunnuntain kisaan oli jo varmempi olo lähteä.

Sunnuntai

Rulla-ampumahiihto on mielestäni lajinomaisin ampumahiihdon kesälajeista. Siinä vauhti on talvea kovempi, mutta sekin voidaan nähdä positiivisena asiana, koska siinä omaksuu nopeamman hiihdon tekniikoita kisavauhdissa.

Sunnuntaina lähdettiin kisaan yhteislähtönä sarjoittain. Oma kohdistus oli ollut hieman vaihteleva, mutta Iisveden huollon avustuksella laukaukset alkoivat löytää maaliinsa.
Kisassa tavoitteeni olikin alussa antaa Artjemin vetää, koska ajattelin hänen lauantain suorituksen jälkeen olevan myös kovassa hiihtokunnossa. Lähdön jälkeen kävi selväksi että vetohaluja ei kaverilta löytynyt. Panostinkin sitten oman hiihtorytmin löytämiseen ja se alkoikin tuntua hyvälle. Kontiolahden radalta meille löytyi haastava mäki, kun hiihdimme joka kierroksella rannasta yhtäjaksoisesti s-nousun päälle.

Ammunta kulki sunnuntaina todella rennosti ja pääsin omalle tasolle myös suoritusten hallinnassa. Sainkin jo ensimmäiseltä paikalta nollat ja suoritukset jatkuivat lähes samalla tasolla koko kisan ajan. Tuloksena siis voitto ja sakot 0110.
Sunnuntain kisa antoi jo valoisamman kuvan ampumahiihdosta ja siitä missä tässä vaiheessa kautta menen. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua kohti lumikelejä.

Tulokset osoitteessa www.biathlon-kontiolahti.fi

tapio / 25.09.07


Kovaa kohti talvea

Syksy on vasta alussa, mutta katseet alkavat kääntyä jo kohti talvea. Ampumahiihdon kausi alkaa kotimaassa jo aika tarkkaan kahden kuukauden päästä ja silloin tarkoitus olisi olla jo melkoisen kovassa kunnossa. Maailman Cup alkaa myös marraskuun puolella Kontiolahdelta, joten motivaatiota treenaukseen ei tarvitse kaukaa hakea.
Yksi välitavoite vielä on, kun Kontiolahdella kisaillaan reilun kahden viikon päästä kansalliset ampumajuoksussa ja rulla-ampumahiihdossa. Siellä kisaan viimeisen kerran tosissaan ennen lumien tuloa.

Nyt syyskuu on tarkoitus viettää Joensuussa ja saada opiskelut hyvään vauhtiin niin, että loka-marraskuun pystyn hyvillä mielin leireilemään parhaissa olosuhteissa - missä ne olosuhteet sitten ovatkin.
Muuten harjoittelussa edetään hyvin perusseteillä, jossa pyritään jaksotuksella hakemaan parhaita eväitä hyvään kauteen. Positiivisena asiana loppukesän sairastelusta jäi ainakin kova motivaatio treenaamiseen: ihan sama mikä keli sattuu olemaan - se on aina sopiva :D

tapio / 06.09.07


Säkylän kansalliset 25.8.

Pitkä kisatauko tuli päätökseen, kun viikon harjoittelut alkoivat tuntua jo normaaleilta. Säkylässä oli hyvä ollakin olo normaali, koska kisoja tuli samaan päivään kaksi. Ensimmäinen ampumajuoksu kilpailtiin yhteislähtönä ja matkana oli 5km.

Kisa alkoi mukavasti ja juoksu kulki kohtuullisen rennosti. Samoin teki ammunta, vaikka ekalta ampumapaikalta tulikin yksi sakko. Seuraavalla paikalla onnistuinkin ampumaan nollille ja nousin samalla kisan kärkeen. Kun myös ensimmäinen pystypaikka kulki hyvin ja puhtaasti johdin kisaa. Samalla kuitenkin kisatauko alkoi näkyä ja juoksusta tuli vaikeampaa. Jouduinkin himmailemaan jonkin verran, että varmistaisin maaliinpääsyn.
Viimeiselle pystypaikalle tultiinkin yhtäaikaa toisena olleen Mikan kanssa. Aloitin nopeasti ja pudotin jo kaksi ensimmäistä laikkaa. Sitten tuli ajatuskatko ja kaksi seuraavaa menivät niukasti ohi. Onneksi viimeinen taas osui, mutta Mika pääsi kuittaamaan ohi yhden sakon ampuneena. Maalilenkillä en pystynyt saamaan Mikaa yhtään kiinni ja sijoitus oli siis toinen. Kolmanneksi kisassa tuli Matti, jolla oli hieman sakko-ongelmia. Neljäs oli Juuso.

45minuuttia myöhemmin startattiin jälleen ja nyt rullasukset jalassa. Jonkinlaista palautumista oli verryttelyn aikana tapahtunut, mutta ei tarpeeksi :D Ensimmäinen kierros oli melkoista tuskaa, kun yritin sinnitellä Hakalan veljesten perässä. Ammunnassa tullut yksi sakko ei myöskään auttanut, kun Mika veti puhtaalle saman tien. Matin kanssa lähdettiin sitten ottamaan kiinni, mutta Mattikin pääsi hieman karkuun lenkillä. Toisessa ammunnassa tuli taas sakko ja sama meno jatkui. Pystypaikoille tullessa oli olo jo aika väsynyt. Onneksi kuitenkin ammunta onnistui menemään nollille ja sain poikia taas hieman kiinni. Viimeiseen ammuntaan tullessa Mika oli hieman karussa ja varmistikin yhdellä sakolla(15 sek) kärkipaikan. Minulla ja Matilla meni jännäksi, kun Matille tuli kaksi sakkoa ja mulle yksi. Pääsin liikkeelle muutaman sekunnin eteen, mutta Matti hiihti eron kiinni. Viimeisessä jyrkässä töppäreessä onnistuin kuitenkin pääsemään Matista ohi ja pitämään eron maaliin - tiukille kuitenkin otti.

Kisat olivat taas hauskat, vaikka paras isku ei vielä ollutkaan. Oli kuitenkin hyvä huomata, että sairastelun ja kisatauon jälkeen kroppa ei kuitenkaan vastustellut kisaamista ja ammunta oli välillä jopa todella hyvää. Tästä sitten lähdetään taas harjoittelemaan entistä suuremmalla innolla!

tapio / 26.08.07


Eko Biathlon Road Show onnistui hienosti

Viime perjantaina 24.8. pidetty Eko Biathlon Road Show onnistui mukavasti tavoitteessaan tuoda ampumahiihtoa tunnetummaksi. Koululaisia Loimaan Keskuskoululla oli paljon kokeilemassa lajia ja koulupäivän jälkeen kilpailemaankin jäi yli 70 innokasta! Oli hauska nähdä, miten hyvin porukka oppi ampumaan niinkin lyhyen harjoittelun jälkeen. Toivottavasti innostus jatkuu!

Illalla Loimaan torilla pidetty yritysviesti sai myös liikkeelle 20 joukkuetta. Alueella oli muutenkin melkoisen hyvin katsojia ja ammunnan kokeilijoita. Yritysviesti kisattiin potkulaudoilla ja vauhti oli välillä hurjaa. Kaikki selvisivät radasta kunnialla ja hienoja suorituksia nähtiin niin potkulaudoilla kuin ammunnoissakin.
Itsekin pääsin kokeilemaan lajia Loimaan Ship-Tekin kolmosjoukkueen varamiehenä. Hauskaa oli ja osumia tuli onneksi pistoolillakin..

Kiitos kaikille mukana olleille! Oli mukava jutella ampumahiihdosta ja muustakin hyvässä kelissä.

tapio / 26.08.07


Tilannekatsaus ja Eko Biathlon Road Show 24.8.

Tervehdys taas.
Viime viikonloppu sujui Kontiolahden kisakatsomossa, kun viikon valmistautuminen kovan sairauden jäljiltä ei riittänyt. Onneksi tuli jo viikolla todettua tämä, niin ei tullut vahingossakaan leikittyä terveydellä.

Hyvä asia joka tapauksessa on se, että kevyttä harjoittelua pystyy jo tekemään. Ja varmaankin pian pääsen normaalirytmiin kiinni.

Nyt perjantaina Loimaalla pidetään Eko Biathlon Road Show, jossa olen mukana. Tapahtuma on enimmäkseen yritysviesti, mutta myös kaikilla ampumahiihdosta kiinnostuneilla on mahdollisuus kokeilla ampumista ekoaseella. Lisäksi paikalla on loimaalaisia ampumahiihtäjiä, joilta voi kysellä kaikkea lajiin liittyvää. Eli tervetuloa 24.8. klo 17 alkaen Loimaan torille!


tapio / 20.08.07


Paranemaan päin

Kaksi viikkoa sitten kovan harjoitusjakson päälle sattunut sairastuminen paljastui melko pian keuhkokuumeeksi. Oikean lääkityksen löytyminen laski kuumeen alas nopeasti ja on mahdollistanut melko normaalin elämän.

Lääkärin ohjeiden mukaan joudun kuitenkin pitämään vielä ainakin viikon verran taukoa liikunnasta, jotta vältyttäisiin jälkitaudeilta. Tämä tauko estää osallistumiseni ainakin Lemin SM-kisoihin. Pettymys oli vielä viikko sitten todella kova. Nyt olen jo sisäistänyt asian ja sen, että joskus käy huono tuuri.

Kesäkauden harjoittelu sujui toukokuusta asti todella hyvin ja testit näyttivät kehitystä tapahtuneen. Tämän takia pieni sairastumisesta johtuva tauko ei kaada maailmaa. Asiat pitää vain hoitaa siinä järjestyksessä kun ne tulevat.
Toivottavasti pääsen jo elokuussa kisaamaan paikasta Otepään MM-joukkueeseen, mutta se siis selviää noin viikon päästä lääkärissä.

Hyvää kesän jatkoa ja Lemiin lähteville sivuja seuraaville hyviä kisoja!



tapio / 03.08.07


Kuulumisia Joensuusta

Viimeksi kirjoittelin Otepäästä tänne osastoon ja nyt on siitä jo kaksi viikkoa. Otepään jälkeen palautuminen käynnistyi hyvin ja juhannuksen jälkeen oli harjoitus taas kunnolla päällä.

Kaikenlaista voi sattua tutuilla lenkeillä, jos ajatus karkaa. Oudoin tilanne oli juuri ensimmäisellä pitemmällä maantiepyörälenkillä, kun suoralla tiellä vähän keskittyminen herpaantui ja vedin ulos asfaltilta. Maantiepyörässä on niin kapeat renkaat, että pysähdys oli melko nopea ja lensin komeassa kaaressa tangon yli. Onneksi oli kypärä päässä ja mitään isoja kolhuja ei tullut kun lensin saviselle penkalle.
Ja hyvä juttu oli myös, että kaverilta lainassa ollut pyörä ei mennyt rikki. Ansaittua kuittailua on kyllä tapauksesta tullut :D Orbealla ei kuitenkaan vielä ole apupyöriä, jotka sopisivat maantierunkoon...

Nyt torstaina kävin Lahdessa tekniikkatreeneissä Tarmon kanssa. Rullahiihtoa kuvattiin ja paneuduttiin myös lihasten liikejärjestykseen. Hyviä ideoita tuli taas tekniikan tehostamiseen ja perjantaina pääsin niitä jo paremmin testaamaan. Ainakin lenkillä homma tuntui nyt kulkevan tehokkaammin.

Maanantaina alkaa taas tiiviimpi harjoituspaketti, jossa haetaan lisää kovuutta treeneihin vähän Otepään ohjelman tapaan.

Kesäisin terveisin,

Tapio

tapio / 07.07.07


Otepää

Terve vaan täältä Virosta. Sivujen päivittäminen on jäänyt ennakko-odotuksia vaisummaksi, kun nettiyhteydet ei ole oikein pelanneet.

Kooste leiristä tänään viimeisen kokonaisen leiripäivän jälkeen:

Alussa 5 päivää kuuma ilma ja loistavien harjoitusolosuhteiden kanssa riemuitsemista. Hyviä treenejä tuli monta.

Seuraavat 5päivää sää vähän kylmeni, treenit koveni ja naama kalpeni vaikka muuten rusketusta kertyi lenkeillä :)

Nyt viimeistä matkapäivää ootellessa olo on tyytyväinen tehtyihin harjoituksiin ja odotetun väsynyt. Harjoitusohjelman läpivieminen oli leirin tavoite ja se onnistui. Hyviä ampumajuoksu ja rullahiihtoharjoituksia tuli mukavasti ja samalla ammuntaa rasituksesta tuli huomattavasti aikaisempaan verrattuna.

Eli hyvällä mielellä tästä eteenpäin ja juhannuksen viettoon!

tapio / 19.06.07


Kohti Otepäätä

Matkakuume alkaa nousta. Laukut on miltei jo pakattu ja aamulenkillä poltteli juosta jo kovempaa...

Harjoituskauden ensimmäinen ulkomaanleiri alkaa huomenna matkustuksella Loimaa-Helsinki-Tallinna-Otepää. Perillä pitäisi olla jo lounasaikaan ja sitten iltapäivällä voisi heittää jo matkustuksen päälle kevyen treenin. Tositoimiin pääsen sitten tiistaina, kun matkustuksen pölyt on laskeutuneet.

Viimeiset kaksi viikkoa olen harjoitellut Loimaalla ja hyvin on mennyt. Määräharjoittelun onnistuminen näkyi jo osittain mattotestissä ja samalla tarkastettiin vielä kesän suunnitelmat testin mukaan. Paljon muutoksia ei tullut, mutta pieniä painotusmuutoksia kumminkin. Eli homma on kontrollissa ja nyt pyritään väsyttämään miestä sille äärirajalle, mistä vielä palaudutaan. Ohjelma juhannukseen asti on siis selvä!

Kirjoittelen lisää leirin kulusta, kun sinne päästään.. Fingers Crossed this time...

Tapio


tapio / 10.06.07


Uusi harjoituskausi

Harjoitteluani on luonnehdittu melko tehopainotteiseksi etenkin viime vuonna. Tämä on mielestäni väärinkäsitys, joka on syntynyt monien asioiden summana. Viime vuosi kun oli kaiken kaikkiaan niin erikoinen harjoitteluajan rajoittumisen takia. Harjoittelussa pyrittiinkin pienellä riskillä siihen, että ennen loukkaantumistani asetetut tavoitteet olisivat mahdollisia.

Harjoitusajatustamme valmentajani Tarmo Naparin kanssa voisikin kuvailla enemmän sanalla monipuolinen. Harjoittelu perustuu jaksotuksiin, joissa kauden vaiheen mukaan painotetaan eri teho-ja voima-alueita. Tärkeintä harjoittelussani on se, että painotusaluetta harjoitetaan tarpeeksi paljon tarpeeksi tiiviiseen ajanjaksoon, jolloin kehossa tapahtuu muutoksia harjoittelun tavoitteiden mukaisesti.

Uskon, että tämä ajatus on takana kaikilla tavoitteellisesti harjoittelevilla urheilijoilla ja heidän valmentajillaan. Harjoittelulla on mahdollista muokata elimistön toimintoja niin, että se kestää kovempaa harjoittelua ja kovemman harjoittelun avulla maksimaalinen kisavauhti kehittyy.

Tämän harjoitteluani kuvaavan kappaleen avulla tahdoin alustaa sitä, mitä olen nyt harjoittelussani toukokuun aikana hakemassa. Kilpailukauden aikana ja etenkin sen jälkeen seuranneen leikkauksesta toipumisen jälkeen, peruskunto pitää nostaa kovalle tasolle ennen kuin kroppa taas kestää tuottavampaa harjoittelua. Tämän takia olenkin tekemässä paljon määräharjoittelua kevyellä (pk)tasolla. Välipäivinä ohjelmassa on voimaharjoittelua, jolla pyritään muuttamaan lihasärsykettä ja lisäämään samalla potentiaalia myös voimapuolelle.

Tehoharjoittelu tässä jaksossa on hyvin vähäistä ja vain ominaisuuksia ylläpitävää.
Toukokuu on koko kautta ajatellen tärkeä myös siinä mielessä, että sen aikana totutetaan jalkoja kestämään iskutusta varovasti vaellusten kautta. Väliin tehtävät juoksulenkit ovat lyhyempiä ja tuovat tuntumaa vauhdikkaampaan juoksuun. Ammuntaharjoittelu toukokuussa keskittyy ampumahiihtoammunnan perusteisiin.

Harjoittelussani pitkäjänteisyyttä luo karkea harjoitusrunko, joka on tehty jo kesää ajatellen. Se saattaa olosuhteiden takia muuttua, mutta pääpiirteissään uskon sen pysyvän samankaltaisena kuin jo nyt suunniteltaessa.
Harjoittelu on ykkössijalla elämässäni tänä vuonna. Tahdon tehdä kaikkeni harjoitusolosuhteiden luomiseen, tärkeisiin harjoituksiin keskittymisessä ja myös harjoituksista palautumisessa. Tämä tarkoittaa leirien pitämistä mahdollisimman optimaalisissa paikoissa kulloistakin painotusaluetta varten, hyvää ruokahuoltoa palautumisen varmistamiseksi ja urheilijamaista asennetta elämäntavassa.

Urheilu on harrastus monille, itse haluankin olla mukana huippu-urheilussa. Sen takia olen valmis menemään pidemmälle harjoittelussani. Tukenani on nyt vahva tiimi, johon kuuluvat valmennuspuolella ampumahiihtovalmentaja Tarmo Napari ja henkisen puolen valmentaja Päivi Malinen. Voitelupuolella mukana on Juha Mustonen ja mukana huollossa sekä usein putken takana on isäni Jouko. Uskon, että hyvän harjoituskauden päätteeksi kehitys on taas selvää. Viime vuoden kehitys antoi uskoa systeemimme toimimisesta omalla kohdallani – ja se riittää minulle.


tapio / 11.05.07


Lyhyttä kausianalyysiä

Harjoituskauden ollessa tänä vuonna puutteellinen loukkaantumisen takia, en alkukaudelta osannut odottaa oikein mitään.
Vauhti marras-joulukuun vaihteessa alkoi kuitenkin tuntua melko hyvältä jo treeneissä. Alkukauden Maailman Cup-tarkkailut menivätkin hyvin ja olin jokaisessa kisassa sijoilla 2.-4.
Kisojen ansiosta pääsin ensimmäiseen Maailman Cup edustukseeni Ruhpoldingiin Saksaan. Kokemusta tuli niistäkin ympyröistä, vaikka olosuhteet olivat vaikeat ja tulokset alakanttiin odotuksista.

Alkujaan kauteen lähdettäessä olin asettanut Universiadit yhdeksi kauden päätavoitteeksi. Niissä onnistuinkin tekemään omasta mielestäni kauden parhaan suorituksen yhteislähdössä, jossa olin 9. Se on kansainvälisesti kovin sijoitukseni ja samalla toi edustuspaikan myös EM-kisoihin.

Omissa lähes kotikisoissani Oripäässä saavutin myös kauden kansallisen voittoni, ja oli mukava viimeistellä kuntoa tutuissa maisemissa.

Onnistuneen harjoittelun pohjalta odotinkin Bulgarian EM-kisoista hieman parempaa menestystä mitä sain. Siellä 34. sija takaa-ajossa tuli kuitenkin hyvällä suorituksella ja olin kisoissa koko ajan toiseksi paras suomalainen. Olosuhteet olivat siellä sen verran vaikeat, että nouseminen korkeammalle ei tällä kertaa onnistunut.

Bulgarian jälkeen tulin kipeäksi. Sairastuminen oli huono juttu sen takia, että se poisti tärkeän harjoitusjakson ohjelmasta ennen SM-kisoja. Vuokatissa tulikin kotimaan kisojen suurin pettymys, kun en pystynyt omalle tasolleni. Viestin oma osuus oli kohtalainen, mutta väsymyksen merkkejä oli siinäkin ilmassa.

Viimeinen kisaviikonloppu Himangalla oli tunnelmaltaan mukava. Kisoissa en päässyt aivan kovimpaan iskuuni ja Jouni ja Paavo jäivät haastamatta.

Kaudesta jäi itselleni positiivinen maku ehkä aivan viimeistä kaksiviikkoista lukuunottamatta. Menin tuloksellisesti eteenpäin, vaikka harjoituskausi olikin vajaa. Lisäksi koin, että olin myös henkisesti vahvempi kuin edellisinä kausina ja pystyin tekemään tärkeissä paikoissa hyviä suorituksia. Näistä lähtökohdista uskon kehityksen jatkuvan vielä monta vuotta - tavoitteena maailman huippu.

tapio / 26.03.07


Himanka

Vuosittainen Himangan kisareissu on nyt ohi. Ajoin itse kisapaikalle Joensuusta ja isä tuli huoltamaan Loimaalta.
Kisat keräsivät taas todella paljon osanottajia eikä varmaan vähiten hyvien palkintojen takia. Kisojen yhteydessä käytiin myös nuorten maaottelu, joten kisapaikka oli kovassa käytössä molempina päivinä.

Lauantai.

Pikakisa lähti osaltani käyntiin ihan hyvin, kun hiihto tuntui kulkevan. Ammunnassa jouduin kuitenkin sakkoringille jo makuulta ja putosin Kinnusen Jounin peesistä. Pystypaikka oli myös kumman vaikea ja rinkiä tuli. Viimeinen kierros oli tuskaa, kun vesikelissä koitti saada suksea liukumaan. Sain viimeisellä kierroksella itsestäni irti todella hyvin vaikka maasto olikin tasaista. Vauhti ei tällä kertaa vain riittänyt neljättä sijaa pidemmälle.

Sunnuntai.
Taas kisattiin pehmeässä vesikelissä. Aurinko lämmitti kisapaikkaa katsojille mukavasti, mutta kilpailijoille keli ei tehnyt asioita helpommiksi. Keli oli kuitenkin kaikille sama.

Itselläni oli ongelmia ammunnoissa sikäli, että ehjää viiden laukauksen sarjaa en saanut kuin kerran kolmannella ampumapaikalla. Muilta paikoilta tuli yksi sakko ja se oli sunnuntain olosuhteissa liikaa. Hiihto tuntui hyvältä ensimmäisen puolikkaan matkasta, mutta sitten alkoi suksi hyytyä- oma mielikuva oli, että mies ei hyytynyt, mutta saattoi osansa olla silläkin.
Taistelin kisassa sakkojen takia lähinnä kolmannesta paikasta, mutta sekin jäi haaveeksi viimeisen paikan ohilaukauksen ja hyytyneen vauhdin takia. Tuloksena oli viides sija kisassa, jonka voitti Jouni nolla-ammunnalla.

Kisajärjestäjille vielä kiitokset hienoista kisoista ja olosuhteiden järjestämisestä! Monessa paikassa olisi kisat voineet jäädä pitämättä.


tapio / 26.03.07


Vuokatti viesti

Tiiätsä ne Loimaan Jankkolaiset?
- siis ne kaverit jotka hiihtää niillä 80-luvun pinkeillä hiihtopuvuilla?
-Just ne! Mä kyllä tahtoisin sellasen omaks..
-Ai jankkolaisen vai?
-Ei kun sellasen hiihtopuvun!
-Niin mäkin...

Tällainen keskustelu kuultiin varmasti monesta suusta Vuokatin viestisunnuntaina ja veikkaankin että Laurin hiihtopuku ei ollut hukassa vaan varastettu!?

No kuitenkin viesti oli jännittävä ja yllätyksiä täynnä tänäkin vuonna. Sairastumiset olivat muuttaneet monien joukkueiden kokoonpanoja ja peli oli auki yllätyksille. Etukäteen paljon spekuloitu Loimaa-Gymi ottelu kääntyi yllättäen Gymin eduksi. TÄssä lyhyt viestiraportti.

1. osuus Jouni, Topi, Mika H ja Lauri ovat erottautuneet ekalla kierroksella vähän muista. Ensimmäisessä ammunnassa Topi nakkaa nopeat nollat mutta joutuu sauvaongelmiin ja lähtee toisena ladulle heti Jounin perään. Lauri osuu myös ja lähtee lenkille kolmantena.
Pystypaikalla Jouni lisää hieman johtoa ja Topi tekee myös hyvää viestiä toisena. Lauri sortuu sakoille ja Jankko putoaa jonkin verran. Kolmanneksi nousee Juha H myös hyvin vetäneenä.
2. osuus.
Gymi nousee kärkeen, kun Heikki on lyönnissä. Samoin Jankon Mikko tekee nousua, mutta pystypaikka sotkee taas kuvioita. Kakkosena häärii Lahti iskupaikan päässä Kymistä. Kolmantena yllättäjä Mikkeli ja sitten melko nopeesti muita.
3. Osuus.
Kymi joutuu makuulta kiertämään ja Lahti pääsee karkuun. Kolmas sija menee jakoon, kun ankkurit lähestyvät pystypaikkaa. Oma makuupaikan varapanoksille joutuminen meinaa, että olen ehkä liian kaukana.
Pystypaikka. Vieressä vielä monta kaveria ampumassa kun tuun pystyyn. Lippaalta nollat ja viidentenä matkaan. Edessä hiihtää Tero Kontiolahdelta ja koitan keretä peesiin. Liian hapokasta.
Tuntuu, että taju lähtee viimeisessä nousussa kun Arto menee vielä ohi. Jankkopuku on melko lämmin, mutta onneksi selviän mäen alas. Juha H ei ollut asiasta aivan varma :) Mutta joo, kuudentena maaliin. Lopun kiritaistelussa Tero oli ohittanut Kajaanin ja viidentenä tuli Ahvenisto.

Tällanen viesti tällä kertaa. Kivaa oli ja väsyneeks tuli. Tulokset löytyy osoitteesta www.vuokattisport.fi
Tässä kuuden kärki:
1.Lahti
2.Kymi
3.Kontiolahti
4.Kajaani
5.Ahvenisto
6.Loimaa

tapio / 20.03.07


Vuokatti

Vuokatin SM-normaalimatka oli kaudella henkilökohtaisesti yksi päätavoitteista. Varsinkin sen jälkeen, kun muille SM-matkoille en EM-reissun takia päässyt.
Lauantaina Vuokatissa olikin mukava keli, tosin melko lämmintä, joten hiihtoon keli oli raskas. Oma kisaan valmistautumiseni oli sairastelun jälkeen melko kevyt ja sen takia omaa vauhtia oli vaikea etukäteen arvata.
Omat odotukset kuitenkin olivat, että kovaa mennään ja taulut kaadetaan.

Kisassa alku lähti lujaa, kun ekalla kierroksella hiihdin Kaljusen Mikan perässä tämän ollessa jo toisella lenkillä. Pari kilometriä tuntui kevyeltä, mutta sitten oli pakko antaa Mikan mennä ja keskittyä omaan hiihtoon. 4km lenkki meni kokonaisuudessaan ihan ok vaikka lopussa alkoi jo vähän hapottaa. Ammuntaan sitten sattuikin jotain odottamatonta. Olosuhteet olivat normaalit, oma ammunta ei. Ilmeisesti pieni yliyrittäminen sai homman sekaisin ja vedin kolme ekaa laukausta ohi. Viimeiset kaksi onneksi tippuivat ja pääsin matkaan. Pakko myöntää, että siinä ampumapaikalla vietiin jo melkoisen paljon latausta.
Seuraava hiihtolenkki oli myös kamala, kun tuntui että enää ei jaksa edes hiihtää. Pystyn jälkeen jouduinkin tekemään kovan ratkaisun ja kurvasin ladun sivuun ja kisa jäi kesken. En suosittele kenellekään. Harmitti todella paljon jättää kisa kesken, mutta niin fyysinen kuin henkinen puoli eivät olleet sinä päivänä kunnossa. Viestiä ajatellen oli parempi alkaa vain keskittyä uuteen nousuun.



tapio / 20.03.07


Bansko2

Pikamatkan jälkeen tuli lepopäivä. Ikinä ennen se ei ole tullut niin tarpeeseen kuin nyt, koska aamulla herätessä en meinannut päästä ollenkaan ylös.
Selässä vasen puoli vihloi todella kipeästi koko päivän. Kävin selkää näyttämässä lääkärille, joka ei oikeastaan osannut sanoa siitä mitään. Iltaan mennessä särkylääkkeet ja kevyt liikunta olivat kuitenkin parantaneet oloa sen verran, että jopa hölkkääminen onnistui.

Takaa-ajon aamuna olo oli huomattavasti parempi. Selässä pisti vähän, mutta kaikki hiihtoliikkeet onnistuivat ilman kipua. Päätinkin lähteä matkaan ja kun vielä kelikin oli liukas alkoi mies olla kisaiskussa.

Takaa-ajoon lähtöpaikka oli tosi kaukana kärjen takana ja minun perääni lähtikin pian myös 5min kärjen perässä lähtenyt yhteislähtö.
Kisa kulki kuitenkin ihan hyvin. Hiihto oli melko tasaista ja ammunta ensimmäisen paikan hudin jälkeen pelkkää nollaa. Sijoitukset nousivat kisan edetessä, vaikkakin myös poisjäännit auttoivat asiaa. Hiihto oli positiivinen edellisen päivän tilaan nähden, mutta normaalia se ei vielä ollut. Sijoitus oli kuitenkin koko kisojen paras 34.

Viestissä sain aloittaa ensimmäistä kertaa kv. kisaurallani. Vähän jännitti tavallista enemmän, kun sen verran monta joukkuetta oli yhtä aikaa yrittämässä selvittää ensimmäistä tiukkaa alamäkikurvia. Kaikki meni kuitenkin ensimmäisellä kierroksella hyvin ja tulin jopa melko helpon tuntuisesti letkan mukana ammuntaan. Makuupaikalla homma ei kuitenkaan ollut hanskassa. Puuskutti sen verran, että ekaa laukausta oli vaikea saada lähtemään ja sen jälkeen ammuinkin kaksi ohi. Varapanoksilla onnistuin onneksi saamaan taulut alas, mutta pääletka oli kuitenkin karannut.
Viestissä letkassa pysymisen merkitys korostuu, koska siinä itsekin pystyin roikkumaan. Kun siitä jää, ei tämänhetkisellä hiihtokunnolla sitä myöskään saada kiinni. Pystypaikalle tulinkin jo selkeästi kärjen perässä. Siinä onnistuin kuitenkin ampumaan lippaalta nopeat nollat ja sain itseni vähän lähemmäs pääporukkaa. Viimeisellä kierroksella olin kuitenkin isoissa vaikeuksissa ja vaihdossa eroa kärkeen oli 2.01min.

Viesti meni meillä joukkueena melko tasaisesti kun Marko oli nopein, niinkuin muissakin kisoissa. Onnittelut vaan miehelle ainakin kisojen varmimmasta makuusta ja Eurooppa Cupin pisteistä!

Viestin aloitus antoi itselle lisää kokemusta pahoissa paikoissa kilpailemisesta. Tällä kertaa muu porukka meni vielä liian kovaa, mutta ensi vuonna uskon tilanteen taas paranevan.

Ei muuta kun kiitos kaikille kisoissa mukana olleille! Etenkin valmennuksen Sannukalle ja suksihuoltaja Vellulle. Iso kiitos myös Heikille, joka auttoi juotossa ja viimeisessä jyrkässä mäessä kannustuksellaan. Urheilijat oli aika outoja, mutta niinhän ne on kai aina meidän reissuilla :D

Nähdään taas, videolla tulee lisää matskua!

tapio / 27.02.07


Bansko

Bulgarian Bansko - laskettelukeskus jossa jotkut harrastavat myös ampumahiihtoa.

Pirin vuoristossa sijaitseva keskus sijaitsee 1500-1600 m korkeudessa ja niin etelässä, että nouseva aurinko nostaa lämpötilan kisapaikoilla nopeasti plussan puolelle. Tämä ilmiö on voitelun kannalta ongelmallinen ja vielä enemmän se vaikuttaa hiihtäjiin, jotka joutuvat tarpomaan välillä todella märän nihkeässä lumessa. Ainakin itselle tämä on tuonut ongelmia...

Kisat

Normaalimatka oli mukava ammunnallisesti kun kolme ensimmäistä paikkaa onnistuin ampumaan nollille. Samalla kuitenkin hiihto alkoi tökkiä ja suunniteltu vauhdin nosto kääntyi laskuksi. Viimeisellä pystyllä innostuin vähän ja pari nykäystä olivat myös kaksi sakkoa... Sijoitus oli 42. ja eroa kärkeen aika paljon. Paikat kuitenkin tuntuivat melko hyviltä kisan jälkeen, joten odotin pikamatkalta ainakin räväkämpää hiihtoa.

Pikamatka

Torstaina vietettiin Pikkumaijan synttäreitä kilpailemalla pikamatka. Keli oli ennustuksista huolimatta vielä nihkeämpi kuin keskiviikkona ja hiihto olikin melkoista työntekoa alusta asti. Ammunnassa onnistuin kuitenkin melko hyvin, kun makuulta tuli yksi sakko. Pystyssä kävi kolmannessa laukauksessa hyvä säkä, kun melkoinen nykäisy kaatoi taulun. Loput ammuinkin varmasti alas ja pääsin hiihtolenkille ihan hyvissä asemissa.
Raskaassa kelissä ja maastossa eroa kärkeen kuitenkin tuli lisää koko ajan ja maalissa sitä oli melkoisesti. Kovempaa ei kuitenkaan päässyt ja sijoitus oli lopulta 45.

Nyt huomenna on edessä lepopäivä jolloin toivottavasti myös jonkin verran palautuu takaa-ajoon ja viestiin.. Palaillaan taas asiaan ja kiitoksia terveisistä!

PS. Aina ei muista osua -Mikko Prusi :)

tapio / 23.02.07


Ridnau

Elämäni ensimmäinen valmistautumisleiri kisoihin vietettiin Italian Ridnaussa. Samassa paikassa olin viime vuonna Eurooppa Cupissa. Leirillä pyrittiin lisäämään valmiuksia korkeassa ilmanalassa kilpailemiseen ja Italiassa olimme sen takia, kun Bulgariaan ei jostain syystä saanut mennä.

Italian maalla homma toimi mukavasti heti alusta asti. Ehkä se johtui uudesta Joukkueen johtajasta ja valmentajasta tai sitten jostain muusta, mutta olosuhteissa ei ollut mitään valittamista. Lisäksi treenit kulkivat hyvin alun matkaväsymyksen jälkeen. Keskityin itse lähinnä perusharjoitteluun ja ammunnan hiomiseen kovasta vauhdista. Vauhtia alkoikin leirin lopulla löytyä ihan kivasti.
Pitkä matkapäivä Bulgariaan kyllä tasoitti tilannetta, joten kisan kulkua on vielä mahdoton ennustaa..

Nyt Bulgariassa hotelliolot ovat jopa yllättävän hyvät. Ruoka yms. ovat hyviä ja huoneet tilavat. Kaikki ulkoiset edellytykset ovat siis kunnossa. Kisapaikalle on jonkin verran matkaa, joka suoritetaan gondolihissillä!! Ylöspäin kuljetaan melkein 600 metriä, joten maisemia näkee siinäkin..
Mutta nyt pitää lähtee reenaamaan, lisää kuulumisia luvassa.


tapio / 20.02.07


Lähtövalmisteluja ja yhdet kisat

Universiadien jälkeen aika Suomessa on mennyt nopeasti. Ensin olin pari päivää kotona ja pääsin jo harjoittelun makuun. Sitten siirryin Joensuuhun, jossa sain vietyä opiskeluja vähän eteenpäin ja harjoiteltua jonkin verran. Pakkaset estivät aika tehokkaasti harjoittelun ulkona viime viikolla, mutta kuntopiirejä pystyi kuitenkin tekemään. Ikävä homma, että Joensuun paras sisäliikuntapaikka Areena oli kiinni. Mutta meni se näinkin...

Ajelin perjantaina takaisin Loimaalle, kun Kangasniemen kisat olivat kovan pakkasen takia turhan kovat hiihtää. Lauantaina sain kuitenkin hiihdeltyä vähän perinteistä ja ammuttuakin. Se teki ihan hyvää viikon tauon jälkeen.

Sunnuntaina ulkona oli mukava pakkaskeli, n. 8astetta ja kisat Oripäässä. Kisat menivät ihan suunnitellusti, kun ammunnassa selvisin yhdellä sakolla pystypaikalta. Hiihdossa huomasi pitemmän kisatauon ja myös viikon hiihtotauon. Ei tahtonut olla ihan sellaista iskua hiihdossa, mitä se parhaimmillaan on ollut. Hyvä kuitenkin, että sai paikat avattua ja voitto tuli. Toiseksi sijoittui Lauri Eskola ja kolmanneksi Arto Hakala.

Nyt tämä päivä onkin ollut lähinnä lähtövalmisteluja, tunnin lenkin ehdin kuitenkin käydä hiihtämässä. Huomenna lähtö Italiaan on niin aikaisin, että me Prusin Mikon kanssa lähdetään Helsinkiä kohti jo n. 4 aikaan aamulla.

Ohjelma reissussa on seuraavanlainen: tiistaina lennetään Muncheniin ja sieltä ajellaan Italian puolelle Ridnauhun harjoittelemaan ja sopeutumaan ohuempaan ilmaan. Sunnuntaiaamuna ajetaan takaisin Muncheniin, josta lähtee kone Sofiaan Bulgariaan. Sofiasta jatketaan sitten kisapaikalle Banskoon. Siellä ensimmäinen startti on normaalimatka 20.2.. Muut kisapäivät ovat: 22.2.pika, 24.2. takaa-ajo ja 25.2. viesti.
26. päivä lennetään sitten kohti Suomea. Että sellainen kisamatka olisi tulossa. Toivottavasti pääsen jossain nettiin ja kommentoimaan reissun kulkua tännekin. Lopuksi vielä suuri kiitos Loimaan Jankolle kisamatkan tukemisesta ja kiitos myös muillekin tämän kauden tukijoille!


tapio / 12.02.07


Maailman Cup ja Universiadit

Kolme viikkoa sitten alkanut kisamatka Keski-Eurooppaan on nyt ohi ja huomenna on vielä viimeinen siirtymä takaisin Joensuuhun opiskelujen pariin. Reissu oli kaiken kaikkiaan avartava, niin uusien paikkojen kautta kuin myös sen takia, että ennen en ole noin pitkää kisareissua tehnyt.

Eli Helsinki-Vantaalta lähdinkin Maailman Cupiin Saksan Ruhpoldingiin. Matka meni lentojen myöhästellessä todella pitkäksi, mutta perille päästiin. Tosin matkalaukku ei mukaan mahtunut, joten ekat treenit tehtiin sitten ilman suurempia vaihtovaatteita. Onneksi laukku kuitenkin löysi perille!

Meillä oli kaksi treenipäivää ennen ensimmäistä kisaa ja jo virallisissa harjoituksissa alkoi porukkaa olla katsomassa enemmän kuin Suomen kisoissa. Harjoitukset meni kaikin puolin hyvin, lihaksisto tosin tuntui väsyneeltä ja hieman voimattomalta.

Viestissä hiihdin kolmannen osuuden, kun Jouni aloitti ja Jarkko oli toisella osuudella. Kisa lähtikin hyvin käyntiin ja peesailin rennon tuntuisesti edellä mennyttä kaveria. Ongelmia alkoi kuitenkin tulla jo ensimmäisen lenkin lopulla, kun tuntui ettei vaan kerkeä samaan rytmiin. Aloinkin hiihtää siitä hetkestä omalla tahdillani ja jouduin antamaan hieman periksi. Ammunnassa onnistuin kuitenkin unohtamaan takana olevan tuhatpäisen yleisön ja vedin makuun suoraan lippaalta. Seuraava kierros oli todella tuskainen ja olin todella kovilla ennen pystyammuntaa. siitä selvisin kuitenkin vain yhdellä varapanoksella joten maalilenkillä vaan kaikki irti. Vaikeaa oli hiihto silloinkin, mutta vaihtoon pääsin ja sain Mikan matkaan. Lopputuloksissa olimme 20. Syitä vaikeuksiin ladulla oli vaikea löytää, koska kaiken piti olla kunnossa. Märkä keli ja sohjoinen latu tosin olivat kauden ensimmäisiä ja tekniikkaa oli vaikea sovittaa olosuhteisiin. Kisan hiihdin vielä lainaparilla, kun omat sukset eivät vaan siinä kelissä pelanneet.

Pikamatka lauantaina oli hieman paremman tuntuinen kuin viesti. Sakkoja tuli tosin yksi molemmilta paikoilta, mutta hiihdossa pystyi tasaisempaan suoritukseen, vaikka mitään lentoa hiihto ei tosin ollut. Tasaisen kisan jälkeen sijoitus oli 100. Suoritukseen olin olosuhteisiin nähden ihan tyytyväinen, lähinnä kuitenkin siksi, että sinä päivänä en vaan päässyt kovempaa. Kaikki kuitenkin laitettiin peliin!
Näin jälkeenpäin ajateltuna kisat olivat kuitenkin kokemuksena erittäin hyödylliset. Sain avattua oma Maailman Cup urani ja vielä yhdessä kiertueen eniten yleisöä keräävistä paikoista. Tunnelma olikin hieno ja kannustusta tuli runsaasti myös hiihtouralla. Tästä on hyvä sitten lähteä jatkamaan omaa uraa eteenpäin, kun MC ei ole enää mikään peikko, vaan kisat missä on lähitulevaisuudessa tarkoitus myös pärjätä.

Maailman Cupin jälkeen Suomen joukkue lähti maanantaina eteenpäin Pokljukaan autoilla ja minut heitettiin juna-asemalle, josta otin suunnan kohti Torinoa.
En ole ikinä Interreilannut, mutta tämä reissu oli varmasti lähellä jotain sen suuntaista. Kaikkien kamojen kanssa, joita oli siis reppu, matkalaukku, suksipussi ja aselaukku(yhteispaino n. 50kg), liikuin junalla n. 800km. Matkalla oli pari vaihtoa, ensin Rosenheimissa ja sitten Veronassa. Junalla matkustaminen on näemmä Euroopassa vähintään yhtä helppoa kuin Suomessakin. Junien plus-puoleksi pitää tosin laskea myös niiden istumapaikkaosastot, joista oli helppo tehdä itselleen makuupaikka. En kyllä tiedä oliko se sallittua, mutta niin ainakin sain matkan alkuosan menemään helposti… Junailu olikin helppoa ja mukavaa Veronaan asti. Sieltä alkoivat kuitenkin vaikeudet, kun rata ei ilmeisesti ollut aivan priimakunnossa. Tämänkin päättelin vain siitä, että loppumatkalla konduktöörin englannista ei saanut enää mitään selvää, mutta kuulemma 15 minuuttia oltiin myöhässä. Niinpä.
Kun junan olisi kellon mukaan pitänyt olla Torinossa, pysähdyimme. Aloin katsella ulos ja en nähnyt mitään. Sitten näin matkustajan käytävällä ja aloin hyvällä italialla jutella tämän kanssa. No englantia me puhuttiin, mutta viesti oli selvä. Kaveri oli jäämässä pois junasta 80km ennen Torinoa ja kohta oltiin kuulemma tulossa sille asemalle! Eli olin sitten siinä vaiheessa reilun tunnin myöhässä ja vastaanottajat olivat kuulemma jo asemalla. Pikkuvikoja siis Italian rautateilläkin, mutta kun olet matkustanut aamusta asti, alkaa joskus pikkuasiatkin ottaa päähän. Sinällään homma oli helppoa, koska minä en voinut sitä junaa alkaa työntää niin piti vaan odottaa. Lopulta se pitkäkin matka loppui ja saavuin Torinoon josta jatkoimme olympiakylään. Siellä sai onneksi vielä ruokaa ja pääsin lepäilemään. Matka kesti kaiken kaikkiaan 13h, eli ihan riittävästi.
Seuraavana päivänä ajoimme Bardonecchiaan eli hiihtolajien kisakylään n. 90 km Torinosta. Siellä oli ehkä jopa kätevämpi asumiskompleksi, koska kaikki asuivat periaatteessa samassa rakennuksessa. Näin muitakin urheilijoita näki päivittäin muuallakin kuin vain treeneissä ja kisoissa. Ilmapiiri näissä kisoissa oli jo alusta asti mukavan rento ja ainakin itse viihdyin todella hyvin. Suomen joukkueessa mukana oli neljä ampumahiihtäjää, Kia, Laura, Ville ja minä. Meillä oli porukan johdossa ja huollon yleismiehenä Risto Kurki. Muuta joukkuetta oli vaihtelevasti paikalla, mutta hienointa oli, että saimme käyttöön myös hieronta- ja lääkäripalvelut. No, lääkäripalveluissa ei mitään hienoa ole, mutta tarpeeseen tuli, kun flunssa meinasi väkisin painaa päälle.

Kisakylä Bardonecchia sijaitsee n. 1200m korkeudessa ja sieltä oli matkaa kisapaikalle San Sicarioon n. 35km. Matkaa taitettiin välillä busseilla ja välillä kisa-Puntolla, joissa molemmissa oli välillä melko ahdasta… Kisapaikka sijaitsi reilussa 1600metrissä ja maisemat olivat mahtavat. Aluksi tosin lumi meinasi loppua ja normaalimatkaa ei päästy hiihtämään tavallisilla lenkeillä, vaan yhdisteltiin 3km ja 2km lenkkejä. Loppukisoissa miehet hiihtivät enää 2,5km lenkkiä, jota hiihdettiin vain tarpeeksi monta kertaa.


Normaalimatka oli hiihdollisesti kisojen vaikein matka. Flunssa oli jo melko lailla voitettu kisa-aamuna, mutta hiihdossa paistoi korkeus ja samalla pieni voimattomuus. Kelikään ei ollut niitä kaikkein helpoimpia, joten hiihdossa tuli pataan. Ammunnassa olin melko terävänä heti alusta ja pääsin kisan läpi kolmella sakolla, 0111. Sijoitus oli kisassa 21. ja olin paras suomalainen kun Villelle kertyi sakkoja turhan paljon.

Pikakisa oli hiihdollisesti siihen mennessä reissun paras. Pystypaikan hätäily vei kuitenkin mahdollisuudet kunnon sijoituksesta, kun alla oli jo makuun yksi sakko. (1+2) Sijoitus oli 22. ja pakko myöntää, että harmitti.

Takaa-ajossa olin alussa todella hyvin mukana ja nousin useita sijoja ensimmäisen kierroksen hiihdon ja nolla-ammunnan ansiosta. Sitten alkoi oma hiihtokoulu yhteen melko jäiseen mutkaan radalla. Kaaduin siihen kahdella peräkkäisellä kierroksella ja se söi ajan lisäksi myös lihaksien terävyyttä. Onneksi sentään ase säilyi ehjänä. Ammunta pysyi kisassa kohtalaisen hyvin koossa kolme paikkaa 011, mutta sitten viimeinen pysty meni täysin pieleen. Kolme rinkiä ja hiihto maaliin, oli vissiin pää jumissa : ) Sijoitus kuitenkin pysyi 22. ja paikka yhteislähtöön oli varma.

Onneksi seuraavana päivänä ei ollut kisaa, vaan saimme vähän palauteltua ja kävimme taas voitelemassa sukset seuraavaa päivää varten. Koitin koko edellisen illan ja lepopäivän ajan ajatella kaikkea muuta kuin ampumahiihtoa ja edellisiä suorituksia. Onnistuinkin siinä kohtuullisen hyvin ja sain aloitettua keskittymisen yhteislähtöön alusta ja ilman mitään ylimääräistä häslinkiä. Mietin vain hyvää suoritusta ja minkälainen se olisi. Kisa-aamuna olinkin todella valmis henkisesti. En tahtonut yrittää mitään ylimääräistä, vaan tehdä vain sen mitä tästä kropasta lähtisi.

Yhteislähtö
Kisa alkoi osaltani hyvin. Olin terävänä liikkeellä alun hiihdossa ja nousin kevyesti toisesta lähtörivistä kärkiporukkaan hiihtämään ohi pahimpien sumppujen. Koska alkulenkki oli 5km, aloin suosiolla hiihtää omaa hiihtoani 2km jälkeen. Samaan vauhtiin liittyi muitakin ja etenimme porukassa ensimmäiseen ammuntaan, jonka sain nollille. Se nosti sijoitusta jo kahdenneksitoista. Suurin piirtein sillä sijalla pyörinkin seuraavat ammunnat, joista 2. makuun sain myös nollille ja pystystä kiersin yhden ringin. Kisan aikana oli hieno tunne siitä, että omaa matkavauhtia pystyisi vielä hieman lisäämään. Ennen viimeistä ammuntaa olin kuitenkin 12. ja perässä tuli lähellä kovia haastajia. Sain kuitenkin rauhoitettua homman ja keskityttyä vain ammuntaan kun liu’uin ampumamatolle. Rauhallinen rytmi puri metallilätkiin hyvin ja kaikki taulut kaatuivat. Ei muuta kun sauvat kainaloon ja armoton viimeinen lenkki alkoi. Edellä hiihti Venäjän kaveri 5sek ja takaa lähti hieman perään Valko-Venäjän ja Slovakian jätkät. Olin siis sijalla 9. Koitin rauhoittaa itseäni, mutta kierroksen alkuun sain jo peesin venäläisestä. Radan lopun pitkässä nousussa yritin vain sinnitellä peesissä ja se onnistuikin hyvin. Puoli kilometriä ennen maalia tajusin, että takaa ei porukka enää kerkeä meihin. Samalla kuitenkin venäläinen alkoi kiristää vauhtia ja vaikka miten riehuin niin eroa tuli vähän lisää. Loppusuoralle kaveri pääsi 20m eteen ja siihen se ero myös jäi. Takaa tulleet olivat selvästi perässä ja oli hienoa tuuletella maaliin pääsyä ja omaa kisojen parasta sijoitusta.

Kisojen viimeinen matka oli siis selvästi kisojen parhain ja sen jälkeen olikin kiva viettää loppupäivät kevyesti harjoitellen ja Torinoa katsellen.
Universiadien luonteeseen kuuluu myös selvästi enemmän joukkueiden välinen kanssakäyminen ja illanvietot, joissa porukkaa on paljon eri maista. Tälläkin kertaa homma onnistui hyvin ja paljon uusia kavereita löytyi.
Suomen joukkueen erikoisuutena oli ainakin ampumahiihtäjien osalta se, että teimme paljon asioita itse, koska joukkue oli niin pieni. Risto hoiti sukset tytöille ja auttoi myös minun suksissani. Voitelu hoitui tällä kertaa helposti, koska testasimme kerran parhaan tällin Vauhdin voiteista, joita meillä oli mukana. Sitten kun keli säilyi miltei samana kolme kisaa, pidimme siitä kiinni. Viimeiseen kisaan muutimme voitelua hieman ja sekin muutos toimi hyvin. Muiden joukkueiden huoltotiimit tulivat jopa vakoilemaan meitä, vaikka meillä oli voiteet täytynyt laittaa pohjaan jo edellisenä päivänä!

Kiitos siis kaikille mukana olleille ampumahiihtäjille ja etenkin Ristolle, joka ensikertaa oli mukana reissussa ja kaikki hoitui mallikkaasti.
Kiitos myös laajemmin Suomen joukkueelle ja sen johdolle, joka pyöri kisakylässä ja auttoi ja kannusti!

Oli taas hyvä reissu,


Tapio


PS. Kisojen jälkeen tuli valinta EM-kisoihin Bulgariaan, joten sinne sitten helmikuun puolivälissä!


tapio / 02.05.07