2008

Vuosi 2008 alkoi taas maailmancupilla. Ikävä kyllä Oberhof tuotti suuret pettymykset, kun mikään ei onnistunut ja vielä vatsapöpö vaivasi. Hyvin menneen alkukauden jälkeen oli suuri työ saada homma takaisin oikeille raiteille ja muistan elävästi puhelun henkisen puolen valmentajan Päivi Granholmin kanssa siitä, miten asioita pitäisi toteuttaa. Tämä puhelu käytiin vielä jossain pienellä rautatieasemalla Saksassa ja onneksi en myöhästynyt junasta. Oikeita asioita silloinkin käytiin läpi ja sain hyvän luoton taas seuraavaan viikonloppuun. Sieltä tulikin sitten 14. sija normaalimatkalla, vaikka hiihto olikin vielä voipunutta sairastelun jälkeen. 

Seuraava Ibu-cup sisälsi myös hyviä suorituksia, joiden ansiosta minut valittiin MM-joukkueeseen. MM- ja EM-kisat eivät menneet ihan putkeen, mutta niin hyvin koitettiin asiat tehdä kuin mahdollista. Niistä sain kuitenkin tärkeää kokemusta arvokisarytmistä, josta toivottavasti on apua myöhemmin uralla. Loppukausi meni pieleen sairastelujen takia, mutta Himangalla pääsin vielä kohtuullisiin suorituksiin. 

Harjoituskesä 2008 meni hyvin, mutta alkusyksystä alkoi olla ongelmia harjoittelun tuottavuuden kanssa. Sitten kun vielä tulin kipeäksi, alkoi aika käydä vähiin kauden ensimmäisiin kisoihin. Onneksi homma alkoi taas marraskuussa kulkea ja harjoittelua saatiin tehtyä sen verran paljon, että jossain vaiheessa vuotta 2009 luulisi rysähtävän kunnon kulku päälle! 

Kontiolahti ja Seinäjoki

Kontiolahden toinen päivä oli miltei yhtä hyvä kuin edellinenkin. Hiihdossa oli vauhtia melko mukavasti, joskin se oli vielä tasapaksua. Ammunta lähti heti kisan alusta kulkemaan hyvin ja ammuin kaksi ekaa paikkaa nollille. Sitten kolmannella paikalla tuli yksi sakko, joka sitten pudotti minut toiselle sijalle, kun Kinnusen Jouni oli ampunut kolme paikkaa nollille.
Viimeiselle pystylle tultaessa en tiennyt tilannetta, mutta jotenkin vähän hätäilin laukauksissa ja kaksi meni ohi. Kun Jouni oli ampunut viimeisenkin paikan nollille, oli hän selvä voittaja. Itse olin toinen ennen viisi sakkoa ampunutta Laitisen Villeä. Kisaan olin ihan tyytyväinen ja etenkin viikonlopun ehjään kokonaispanokseen. Kiitos voiteluista vielä Tiaisen Petrille ja kohdistusavusta Iisveden Kirin miehille!

Jouluviikon vietin Etelä-Suomessa ja kävin pari kertaa hiihtämässä mm. Paimion Paipissa sekä Hämeenlinnassa. 27. päivä lauantaina lähdimme Jankon porukalla aamukuudelta ajamaan kohti Seinäjokea. Siellä kilpailtiin pika-ampumahiihdoissa ja lumetusporukka oli saanut tehtyä 2km latua. Kova temppu näillä keleillä!

Oma kisani kulki mukavasti. Hiihto oli automatkan jälkeen hieman jäykkää, mutta parani kisan aikana. Ammunnassa pääsin hyviin suorituksiin ja ammuin molemmat paikat nollille.
Kun muilla kisailijoilla tuli sakkoja enemmän, niin voitto oli lopulta selvä. Kisa toimikin hyvänä etappina kohti kovenevia koitoksia tammikuussa. Joulukuun tulossaldo oli kansallisella tasolla hyvä: 1.,2. ja 1.

Jatketaan tästä uuden vuoden puolella!

Seinäjoen tulokset osoitteessa: www.seinajoenhiihtoseura.fi ja Kontiolahden tulokset: www.biathlon-kontiolahti.fi

/ 30.12.08


Kontiolahti 20.12.

Kontiolahdella kisattiin lauantaina pikamatka. Edellisten Muonion kisojen jälkeen olin keskittynyt vain kovaan harjoitteluun. Näin ollen olin viimeisen kuukauden aikana kisannut vain yhden leirikisan virolaisten kanssa.

Ennen pikakisaa huomasikin, että kisakuume alkoi nousta. Se on yleensä minulla hyvä merkki, kunhan polte vain pysyy aisoissa. Viime viikon treenit olivat myös kulkeneet hyvin, joten pystyin lähtemään kisaan levollisin mielin.

Kisa lähtikin mukavasti käyntiin ja hiihdossa tuntui saavan kierroksia pitkästä aikaa. Ensimmäinen ammunta sujui myös hyvin, vaikkakin aika rauhallisella rytmillä. Lopputulos oli kuitenkin nollat, joten hyvä oli jatkaa.

Toisella kierroksella hiihto oli kohtalaista, mutta alkoi vähän puutua. Pystyammunta oli kuitenkin hyvää, vaikka sinne yksi ohilaukaus sattuikin.
Viimeinen hiihtokierros oli taistelua rytmin ylläpitämiseksi. Sain pidettyä yllä kohtalaisen tasaista vauhtia läpi kierroksen ja maalissa kellotin pohjat, tosin lähdinkin ekana :)

Aikani kesti kuitenkin muiden hyökkäykset ja Laitisen Ville jäi 1,1 sekunnin päähän. Kauppisen Jarkolle sattunut väärään tauluun ampuminen sitten varmisti sen, että olin päivän voittaja.
Kauden ensimmäinen voitto tuli ehjällä suorituksella, joten kisasta jäi hyvä mieli.

Huomenna kisataan sitten normaalimatka ja siellä koitetaan jatkaa samalla hyvien suoritusten linjalla.

Tulokset löytyvät osoitteesta: www.biathlon-kontiolahti.fi

tapio / 20.12.08


Kisakauden avaus

Ampumahiihtokausi on nyt osaltani avattu. Kontiolahdella 16.11. otin jo tuntumaa kisavauhtiin pikakisassa. Se oli starttina melkoista sähläystä ja pääasia siinä olikin saada kovan harjoitusviikon päälle vielä yksi kova treeni.

Kontiolahden kisan päälle lähdimme Mika K:n kanssa kohti Muoniota, jossa leireilisimme viikon. Muoniossa ja tarkemmin Oloksella kelit olivatkin tosi talviset. Vielä, kun puolen viikon maissa satoi noin 20cm uutta lunta, niin hiihtoa ajatellen paikat tulivat hienoon kuntoon. Lapin talven raikkaat kelit tosin aiheuttivat pieniä tottumisongelmia. Kontiolahdella oli edellisellä viikolla ollut keskilämpötila selkeästi plussan puolella, kun se pohjoisessa oli yli 10 pakkasastetta. Muonion kylällä pakkasta oli kovimmillaan perjantaina -25 astetta. Talvi siis tuntui jo ihan talvelta :D

Lauantain 22.11. kisa Oloksella oli pikamatka. Oma starttini oli toisen kerran tällä kaudella vaikea. Hiihtoon ei millään tahtonut saada nopeita liikkeitä ja suksen liu’uttaminen oli työlästä. Ammunnassa makuupaikka oli kohtalainen, kun selvisin yhdellä sakolla. Pystypaikalta tuloksena olikin koko viikon huonoin sarja ja kolme sakkokierrosta. Siinä meni sitten loput fiilikset kisasta. Ikävä kyllä..

Lauantai-iltana alkoi elämä jälleen voittaa ja itseluottamus palata. Päätin lähteä sunnuntaina tappelemaan kauden ensimmäisestä ehjästä ampumahiihtosuorituksesta. Sunnuntaina tuntui heti kohdistuksesta asti siltä, että nyt ollaan oikeilla jäljillä ja oma kisafiilikseni oli löytynyt.

Kisa lähti käyntiin mukavasti, hiihto tuntui jonkin verran rennommalta kuin lauantaina ja suksi luisti hyvänoloisesti. Ensimmäiseen ammuntaan sain myös rennon sarjan ja kaikki laikat alas. Seuraavalla hiihtokierroksella alkoi jo muitakin kilpailijoita näkyä ja seuraavan selän tavoittaminen oli aina hyvä välitavoite. Toinen makuuammunta onnistui myös hyvin, mutta viimeisen laukauksen nykäisin suureksi harmiksi ohi.

Pystyammunnoista pääsin yhdellä sakolla, joka tuli ensimmäiseltä paikalta. Sain ammunnan kuitenkin pysymään hallussa ja enempää sakkoja ei tullut. Viimeinen ammunta onnistui sitten rennosti ja sain siitä kaikki taulut alas hyvällä rytmillä.
Kisan lopussa hiihto alkoi vähän tummua, mutta kokonaisuutena kisa oli paljon parempi, mitä aikaisemmat. Maalissa olin 5. ja jäin voittajalle Timo Antilalle 1.35min.


Oloksen kisojen jälkeen teimme valmentajani kanssa päätöksen jättää joulukuun Ibu-cupit väliin ja keskittyä harjoitteluun ja kilpailuihin Suomessa. Tärkein syy tähän on siinä, että lokakuussa menetin harjoitteluaikaa sairastelun takia, joka vielä näkyy hiihdossa. Tahdon olla vuodenvaihteesta lähtien kovassa kunnossa, johon uskon nyt tämän kuukauden harjoittelujakson antavan edellytykset.




tapio / 25.11.08


Terveiset Loimaalta

Vielä ennen hiihtokautta päädyin kurvaamaan Joensuusta Loimaalle pitämään kevyempää viikkoa.
Kisakauteen on aikaa enää pari viikkoa ja sinne tahdon mieli täynnä taistelutahtoa.
Harjoittelu oli myös sujunut Joensuussa positiivisella ilmeellä ja flunssa tuntui vihdoinkin jäävän taka-alalle.

Loimaalle saavuin tiistaina ja samana iltana pamahti myös Loimaan markkinajuoksun lähtölaukaus Sarasportin nurkalta. En tiedä mitä lähdössä oli kenties sovittu alkuvauhdista, mutta ainakaan omat rahkeeni eivät riittäneet siihen michaeljohnson-tyyliseen hurjasteluun Satakunnantiellä. Onneksi oma konekin pyörähti käyntiin nopeasti ja onnistuin hilaamaan itseni taisteluun top 5 sijoituksista.

Markkinajuoksun reitti on selkeä ja ainakin itselleni todella tuttu. Pääpiirteittäin samaa reittiä olen kulkenut ihan pikkujunnusta asti kotoa Hirvikoskelle, milloin mihinkin treeneihin. Nyt sitten juostiin kohti Hirvikoskea ja ainakin oma vauhtini tuntui paremmalle kuin aikoihin.

Reilun kilometrin juoksun jälkeen olikin muodostunut kaksi kolmen hengen ryhmää, joista itse olin jälkimmäisessä. Etummaisen ryhmän vauhti oli arviolta 3.15 min/km, kun meidän oli noin 3.25 min/km. Noin kolmen kilometrin kohdalla alkoi meidän ryhmämme hajota. Vauhti kiristyi ensin muiden toimesta ja sitten pystyin itse hieman karkaamaan. Oma juoksuni säilyi yllättävän rentona, vaikka hengitys ja syke alkoivatkin jo hakata lähellä maksimia. Juoksin pienellä riskillä ja ajatuksena oli saada vielä ykkösryhmästä jäänyttä juoksijaa kiinni, mutta se ei sitten onnistunut. Kilometri ennen maalia alkoi juoksu muuttua jo työläämmäksi ja viimeiset puoli kilometriä olivat jo melkoista raastoa. Pääsin kuitenkin maaliin ja samalla juoksun neljänneksi.
Voimasuhteet kevään Savihölkästä olivat kärkijuoksijoihin nähden tasoittuneet, mutta vielä en saanut ihan tarpeeksi heitä kiinni. Lokakuun rikkonaiseen harjoitustaustaan nähden olin kuitenkin juoksuun tyytyväinen, sillä se oli myös pitkästä aikaa kunnolla onnistunut maksimitreeni.

Loimaalla oli myös mukava tehdä pari kunnon lenkkiä. Torstaina kiersin kaikki Loimaan kaupungin alueen pururadat eli urheilukeskuksen, eteläisen pitkän lenkin ja Juvan lenkin. Tutuissa maisemissa oli kiva kulkea pitkästä aikaa. Toivottavasti joulukuussa pääsee samoille lenkeille (tai ainakin Juvalle) myös suksilla.


Oma kisakalenterini siis pyörähtää käyntiin 16.11. Kontiolahdelta ja seuraavalla viikolla on kahdet kisat Muoniossa. Näiden kisojen jälkeen pitääkin tehdä pieni välianalyysi siitä, missä mennään ja mitä kannattaa seuraavaksi tehdä. Näin ennen yhtään oman lajin starttia kaikki on vielä liikaa arvailujen varassa.

Lisää startteja jo odotellen,

Tapio

PS. Markkinajuoksun tulokset osoitteessa:
http://www.loimaa.fi/tapahtumat.asp?426;645

Editoitu epäselvyyksiä 9.11.

tapio / 09.11.08


Lokakuu

Syksy on yleensä hiihtäjälle mukavaa aikaa, kun kelit ovat raikkaat ja treeneissä alkaa saada itsetään kunnolla irti. Oma suosikkini on syksyn aamutreeneissä se, kun tehokkaassa sauvarinteessä alkaa hengitys huurustua ja mäen päällä kropasta lähtee jo kunnon höyryä. Syysilmassa tuntuu happikin tarttuvan paremmin kuin kesällä, jolloin pöly vielä kuristi kurkkua.

Tällä hetkellä syksy ei oikein ole näyttänyt parhaita puoliaan, kun kolmisen viikkoa sitten alkanut sairastelu ei ole vielä kokonaan päättynyt. En ole kunnolla kipeä, mutta olo kokeilutreenien jälkeen ei ole vielä sellainen, että uskaltaisi antaa kunnolla hanaa. Lääkäri totesi jo, että kaikki on perustestien mukaan ok ja omien tuntemuksien mukaan kannattaa edetä.

Oma olo on siis hieman turhautunut, mutta minkäs teet. Harjoituksellisesti hyvän kesän ja alkusyksyn jälkeen, tulee nyt pieni tasanne harjoitteluun. Positiivisesti ajattelevana uskon, että nyt ainakin kauteen riittää nälkää ja voimia, kun tästä esteestä päästään yli.

Edellisessä viestissä puhuin myös tenttiin lukemisesta. Tenteissä tuli käytyä ja ne sujuivatkin mukavasti. Onnistuin klaaraamaan yhden yhteiskuntapolitiikan teoriakirjallisuuden kurssin, jossa oli tentittävänä kolme kirjaa. Myös filofian perusteet tuli suoritettua, jotka liittyivät oman tutkintoni pakollisiin opintoihin. Nämä suoritetut opinnot antavat mukavan pohjan siihen, että talvella voi keskittyä vapaammin ampumahiihtoon eikä tarvitse stressata enää ainakaan näiden tenttien läpäisyä.

Samoin hyviä uutisia oli myös se, että uudet sukset ovat jo Karelia Skillä huollettavina. Enää puuttuu kunnon lumikelit ja täysin terve ampumahiihtäjä. Eli motivaatiota paranemiseen on todella paljon.

Mukavaa talven odotusta ja paljon terveitä syyspäiviä kaikille!


tapio / 28.10.08


Syysterveiset

Hei!

Onkin tullut pitempi tauko kirjoittelussa..

Rullakisojen jälkeen pääsin harjoittelussa mukavaan rytmiin. Rytmityksessä kahden hyvän harjoitteluviikon oli pitkästä aikaa lepoviikko. Lepoviikko ei näemmä sopinut kropalle, vaikka alkuun harjoitukset kulkivat ilman ongelmia. Muutaman päivän jälkeen iskivät flunssan oireet ja tämän viikon olen joutunut potemaan poskiontelotulehdusta ja koittanut jaksaa lukea tenttiin. Eilen lukeminen vielä sujui, mutta tänään olen ollut vain väsynyt. Eli pitänee soveltaa tentissä kaikkea sitä, mitä olen opiskeluaikanani lukenut… ja toivoa parasta.

Tämän kirjoitustauon aikana kävin myös mattotestissä, jossa oli onneksi huomattavissa harjoittelun vaikutuksia. Samalla reissulla kävin myös moikkaamassa vanhempia. Mattotestin jälkeen oli Lahdessa vielä lukiokaverini häät ja sieltä sitten kurvailin takaisin Joensuuhun.

Eli tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Nyt koitetaan parannella tämä tauti alta pois, niin pääsee pian taas treenaamaan.

T:Tapio


tapio / 09.10.08


SM- rullat sunnuntai

Sunnuntaiaamuna olisin vielä veikannut, että kisasta tulee märkä. Sen verran pahannäköisiä pilviä näkyi ympärillä, kun katselin aamupalalla ikkunasta. Onneksi Kontiolahdelle sadetta ei kuitenkaan tullut ja rullakisat saatiin viedä läpi mukavammassa ja turvallisemmassa kelissä.

Oma suoritukseni sunnuntaina noudatteli samoja linjoja kuin lauantaina. Toivottuja nolla-ammuntoja ei ikävä kyllä tullut, vaan joka paikalta tuli yksi sakko. Kun hiihdossakaan en päässyt venymään, jäivät kärkipaikat valtaamatta. Sijoitukseni kisassa oli viides, kun viimeisen kierroksen puristus riitti Simolan Villen ohittamiseen. Tiukille kuitenkin meni ja väliin jäi vain 4 sekuntia.

Viikonlopun kisat jättivät kohtalaisen tyytyväisen mielen. Ammunnan saaminen varmempaan kuntoon, oli tärkeä juttu henkisesti. Samoin se, että tiukassakin kisatilanteessa sain aikaan omia suorituksia.
Arvuuteltavaksi jäi se, miksi hiihtämällä en päässyt haluamaani vauhtiin. Se, kuinka paljon edellisen viikon säädöt ja pienet nuhailut vaikuttivat, ei voi tietää. Mattotesti parin viikon päästä kertonee sitten fysiikasta tarkemmin.

Tällä viikolla vaihdettiin myös jaksotusta harjoittelussa, joten syksyyn laitetaan nyt isoa vaihdetta silmään! Hyvää syksyn jatkoa ja treenejä kaikille!

Tulokset kisoista osoitteessa www.biathlon-kontiolahti.fi

tapio / 08.09.08


Rulla-ampumahiihdon SM-kisat

Pikakisa lauantai

Löytyihän se! Nimittäin normaalisuoritus kisatilanteessa. Tänään oli mukava päivä kilpailla, kun Kontiolahdella startattiin pikakisaan. Myös yöllä pelotellut myrsky laantui aamuksi ja kisan aikana paistoi jopa hieman aurinko.

Omat lähtökohdat kisaan olivat ihan hyvät. Edellinen viikko Loimaalla oli kyllä todella kiireinen ja hommia oli paljon myös muissa kuin treenien merkeissä. Tapahtumat olivat kuitenkin mukavaa vaihtelua ja sain myös pidettyä hyvän palaverin Päivin kanssa tämän hetken tilanteesta. btw. Kannattaa käydä tsekkaamassa Päivin sivut www.mielenvoima.fi.

Lihakset eivät olleetkaan ihan parhaassa terässä kilpailun aikana, mikä näkyi vauhdin puutumisena hieman loppua kohti. Kostea asfaltti oli myös osasyynä siihen, että kädet olivat kovilla, koska kunnon potkua oli vaikea tehdä ylämäessä suksen lipeämättä.

Ensimmäinen kierros oli hiihdollisesti hyvää, kun pahemmin hosumatta vauhti pysyi hyvänä. Samoin ammunta oli ihan hyvin hallussa, vaikka yksi sakko tulikin.
Toisella kierroksella hiihto ei ollut enää niin helpon tuntuista ja Puurunen&Antila kaksikko hiihtikin mut kiinni pystypaikalle. Onnistuin kuitenkin ampumaan nollat ja rytmikin pysyi hyvänä. Samalla tajusin, että muut joutuivat kierroksille ja lähdin viimeiselle lenkille siihen mennessä toisena. Maaliin tullessa olin vieläkin toinen, mutta Puurunen pääsi takaa ohi 0,6 sekunnilla. Aivan kisan lopussa maaliin tullut Tuomas Säily otti selkeän voiton nolla-ammunnalla ja itse olin siis viides.
Suoritus oli joka tapauksessa hyvä. Huomenna pääsee koittamaan uudestaan normaalimatkan merkeissä.


tapio / 06.09.08


Ampumajuoksun SM-kisat Kontiolahti

SM-viesti

Ampumajuoksun SM-viestiä kritisoidaan aika ajoin siitä, että siellä ei ole tarpeeksi joukkueita tms. Sunnuntaisen viestin perusteella puolustan viestikisaa todella paljon ja toivon sille pitkää ikää nimenomaan kolmihenkisin joukkuein. Alla juttu lähinnä Jankon näkökulmasta, mitä viestissä tapahtui.

Loimaan Jankon sunnuntain viesti oli pitkästä aikaa sitä, mitä ampumajuoksun pitää ollakin. Viestissä tilanteet vaihtelivat kärjen osalta melkoisesti ja kärkiviisikon järjestys varmistui vasta viimeisellä ampumapaikalla. Näin ollen olikin hienoa, että joukkueena pidimme päämme ja saimme kaikki tehtyä omiin lähtökohtiin nähden hyvät suoritukset. Olimme lisäksi voittajajoukkue Hollolan lisäksi ainut porukka, joka ei joutunut sakkolenkeille.

Viestin aloituksessa olin tällä kertaa itse, kun Laurin nilkka oli kipeänä ja laitoimme vakioaloittajan toiselle osuudelle. Oma aloitukseni onnistui hyvin. Lähdin Punkalaitumen Pasi Huhtalan peesiin juoksussa ja letka meni kohtalaisen nopeasti suoraksi. Pasi veteli reipasta vauhtia ja itsekin päädyin antamaan vähän siimaa ennen ensimmäistä ammuntaa. Taktiikkana kun itselläni oli vetää mahdollisimman suoraviivainen kisa muilta karkuun. No, makuulla ammunnassa oli heiluntaa sen verran, että jouduin käyttämään kaikki varapatruunat. Juoksulenkillä kärkiviisikko oli kuitenkin aivan nipussa ja vain Iisveden nuori Antti Raatikainen oli saanut tempaistua n. 5 sekunnin hajuraon ennen pystyammuntaa. Itse tulin ammuntaan tällä kertaa täynnä itseluottamusta ja ampuma-asento löytyikin heti. Samoin laukaukset osuivat kohteisiin ilman varapanoksia ja viimeiselle juoksulenkille pääsin muutaman sekunnin erolla Kymin aina vaaralliseen Ville Simolaan. Villen takana myös Kauhajoen A-P Mononen oli aivan kannoilla. Viimeinen lenkki oli oikeastaan koko viikonlopun karuin. Gymin miehen hengitys kuului aivan niskassa lähes koko lenkin ajan ja vasta kääntöpaikalla sain hieman lisättyä eroa. Vaihdossa lähetin Laurin kärkeen, mutta Kymi oli heti 8 sekunnin päässä. Kokonaisuudessaan oma osuuteni oli viikonlopun parasta tekemistäni ja sain itsestäni irti vielä hyvän suorituksen.

Jankkomiesten hyvä vire jatkui myös Laurin osuudella. Mies pystyi vain viikkoa aikaisemmin ympäri menneestä nilkasta välittämättä juoksemaan osuuden läpi. Jo se oli kova suoritus. Lisäksi Laurin ammunnat sujuivat hyvin ilman sakkorinkejä. Samoin kuin itselläni, myös Laurilla oli ongelmia makuulla, mutta pysty sujui hienosti. Pystyammunnan jälkeen olimme toisia, kun johtoon nousi Hollola ja Kymi oli vielä takana. Vaihtoon tullessa Kymin joukkueen Heikki oli ohittanut Laurin ja neljänneksi oli noussut Oulu, jolla oli vaihdossa odottamassa kisojen yksi kuumimmista ankkureista, Tuomas Säily.

Kymilläkään ei ollut asiat ennakkoon huonosti, kun ankkuriosuudelle asettui myös kisoissa tuplahopeaa pokannut Ville Toivonen. Hollolan Urheilijat olivat tehneet raa’an tuntuisen minuutin eron kakkososuudella ja heidän ankkurinaan oli Pekurisen veljeksistä Jani.
Jankkolaisilla oli ankkuriosuudelle asettaa Mikko Prusi, jonka näytöt kovana jalkamiehenä olivat tiedossa. Kisoja edeltänyt ja kroppaa koetellut määrä+tehojakso oli edellisinä päivinä hieman hillinnyt miehen vauhtia, mutta jo verryttelyssä oli huomattavissa jopa zeniläisiä mittoja hakevaa suoritukseen keskittymistä.

Ankkuriosuuden ensimmäisellä makuupaikalla koettiin kummia. Yllätys ei ollut, että Hollolan mies otti nollat, mutta suuri pettymyksen huokaus kuultiin Kymin leiristä, kun Topilla ei laikka kaatunut. Topi joutui jopa sakkokierroksille, mikä tällä kertaa vesitti Kymin kultahaaveet. Samalla äärimmäistä ampumajuoksuhenkeä esittänyt Oulun Tuomas Säily näytti, miten taulut tulee tiputtaa. Aivan varmaa ei ole, käyttikö mies ammunnassa yhtään varapanosta. Jos käytti, niin sekin kävi nopeasti.
Jankon ankkurina Mikko käytti myös tilanteen hyväkseen ja ampui kylmän rauhallisesti laikat alas kahdella varapanoksella.
Juoksulenkille ennen pystyä lähdettiin järjestyksessä Hollola, Oulu, Loimaa, Kymi ja Iisvesi. Iisvedellä oli ankkurina myös pystykone Ville Laitinen, joten heilläkin oli vielä mahdollisuudet nousuun.

Viimeisellä pystypaikalla Hollola kaatoi taulut alas jo ennen kuin muut olivat tulleet paikalle ja ankkuri sai lähteä viimeiselle lenkille vapautunein ilmein. Oulu, joka johti Kymiä noin 20 sekunnilla ja Jankkoa noin puolella minuutilla, oli pystypaikalla kova. Tuomas pudotteli laikat alas suoraan lippaalta ja jätti Kymin, Jankon ja Iisveden ratkomaan pronssia. Varapanoksilla käytiin kovaa henkistä sodankäyntiä Topin ja Mikon välillä. Mikko onnistui pudottamaan lippaalta neljä alas, mutta viimeistä laikkaa piti hakea kahdella varapanoksella. Topilla oli myös ongelmia, kun yksi varapanos oli lentänyt jonnekin ja sitä piti hakea toisesta lippaasta. Ratkaisevan viimeisen varapanoksen Topi kuitenkin sai tauluun ja pääsi viimeiselle lenkille ilman sakkokierroksia. Mikko lähti liikkeelle alle 10 sekuntia Topin perään ja näin Laitisen Ville ei päässyt kiinni tähän kamppailuun. Viimeisen lenkin alussa vaikutti vielä, että hyvän alkukiihdytyksen ottanut Mikko voisi päästä hätyyttelemään pronssia, mutta lenkin takaosalla Topi laittoi Karhulenkkarit murisemaan ja näin Jankkolaisten oli tyytyminen neljänteen sijaan.

Maalissa olimme kuitenkin kaikki tyytyväisiä omaan suoritukseen. Kaikki, mitä tässä kunnossa voitiin tehdä tehtiin ja siihen pitää olla tyytyväinen. Osoitimme myös pitkän viestitauon jälkeen, että olemme hyvä tiimi, jolla on myös venymiskykyä. Talvella koitetaan taas uudestaan!


Niin joo, ne viikonlopun muut kisat. Pikakisa ja yhteislähtö olivat tiukkoja otatuksia, joissa oma juoksuvauhtini oli kohdallaan, mutta ammunta ei. Olin melko pettynyt nimenomaan siihen, että kisatilanteessa ammunta ei toiminut. Onneksi onnistunut viestisuoritus täydellä kisavauhdilla antoi paremman mielen jatkoharjoitteluun.
Tuloksia halajaville suosittelen käyntiä osoitteessa www.biathlon-kontiolahti.fi ja sieltä kilpailut. Omat sijoitukseni siis viikonloppuna: pikakisa 9., Yhteislähtö 6., viesti 4.


tapio / 25.08.08


Hello from Joensuu

I came back home to Joensuu after one week in Loimaa. I was very tired last week after the camp and wasn't able to do my normal training. I think that it was good that I had some rest and I was able to see my family and friends.

Now today I felt quite good in training so I think that I do a couple of good work outs before the Finnish Championships in Summer Biahtlon this Friday.

Buck's Team is also arrangeing a Seminar in Loimaa which includes topics from Sports and Business. I think that this kind of thing hasn't been arranged before. That's why it's important to do a lot of advertising for the show. The Seminar is kept in Sarka-museum at Loimaa on the 2nd of September.
You can soon see the advertisement in picture gallery.

Also the Eko Biathlon Road Show is coming to Loimaa. This time it stays two days in the Area! I hope and believe that it will be at least as fun as it was last year. The Road Show days are 4.and 5.9.



tapio / 18.08.08


IBU-cup sunnuntai

Takaa-ajo

Kisojen toinen päivä oli valoisampi kuin edellinen. Lähtökohdat kisaan olivat melko huonot, koska poisjääntejä oli jonkin verran ja omakin lähtöni tapahtui porukan viimeisenä.
Kisa lähti ammunnallisesti todella hyvin liikkeelle. Sain aikaan onnistuneita suorituksia kolme ampumapaikkaa peräkkäin. Suoritus alkaa olla jo sitä luokkaa, kun sen näillä tämän kesän ammuntatreeneillä pitääkin. Viimeisellä pystyllä tein pari virhettä kolmannessa ja neljännessä laukauksessa, jotka veivät sitten sakkolenkeille. Koko kisan sakkosaldo oli siis 0+0+0+2.

Hiihdollisesti kisa oli ikävä kyllä lauantain toisinto. Pitkän harjoitusjakson jälkeen kropasta ei enää löydy viimeisiä tehoja, joilla kisavauhtia pidetään yllä. Tämän takia hiihto oli väsynyttä ja eroa kärkeen tuli paljon.

Nyt olen jo Suomessa, jossa on tarkoitus saada kroppaa normaaliin kuntoon palauttelemalla ja harjoittelemalla pk-tasolla. Ampumajuoksun SM-kisat ovat kahden viikon päästä, joten sinne voisi paljon puhuttua superkompensaatiota olla odotettavissa. (Superkompensaatio tarkoittaa sitä, että harjoittelun sivuvaikutuksena tulleen väsymyksen poistuttua, urheilijan taso jää korkeammalle kuin ennen harjoittelujakson alkua.)

Kisojen tulokset löytyvät osoitteesta: otepaa.biathlon.ee


tapio / 12.08.08


Ibu-cup Otepää

Terveiset kisoista.
Eipä paljon muuta kisasta olekaan kerrottavana kuin se, että en sentään kaatunut.
Hiihto oli ensimmäisen kierroksen kohtuullisen kulun jälkeen niin tahmeaa kuin vain voi olla. Lisäksi ammunnan sakot, makuulta kaksi ja pystystä yksi, eivät nostaneet osakkeita.
Eroa kärkeen lipesi lähes käsittämättömän paljon. Pitkä leiri on ilmeisestikin vaatinut veronsa ja toivottavasti tehdyn työn palkka odottaa viimeistään talvella.
Huomenna lähdetään Kauri Koivin kanssa ajamaan takaa porukkaa. Toivottavasti homma onnistuu ja saan aikaan paremman kisan!

tapio / 10.08.08


Otepää Karupesä

Harjoittelu Otepäässä on sujunut suunnitellusti. Tämän viikon alussa kurkku kipeytyi hieman, mutta onneksi tuntuu nyt paljon paremmalta. Muuten kaikki on mennyt hyvin ja sadekelitkin ovat suurimmaksi osaksi väistäneet harjoittelupaikat.

Laskettiin tällä viikolla, että mulla on kuudes leiriviikko nyt menossa. Siihen nähden suunnitelmat ovat toimineet mainiosti ja suurimpia rasituksia on pystytty pitämään kontrollissa. Leiriväsymys alkaa pikkuhiljaa hiipimään puseroon, mutta onneksi on nämä kisat tässä lopussa. Niihin riittää vielä hyvin tsemppiä!

Nyt tavoite kisoissa on saada aikaan ehjiä suorituksia, siis sellaisia, mihin mä parhaillani pystyn. Etenkin ammunnassa on nyt otettava itseä niskasta kiinni! Mutta mitäpä siinäkään, kun ampuu vaan tauluja kohti :) Sitähän sitä tehdään reeneissäkin...

Terveiset Suomeen, ens viikolla ollaan jo siellä!

PS. Niin siis toi Karupesä on hotelli, jossa ollaan majoituksessa. Täällä homma on toiminut kohta kaksi viikkoa todella hyvin ja harjoituspaikatkin ovat aivan vieressä. Hotellin muuten omistaa Andrus Veerpalu.

tapio / 08.08.08


Hello again!

It's been a while since I updated this English version. Well, everything here has been going as planned. Training has been quite hard and despite a sore throat I have been physically ok. Mentally, well, sometimes the long trip has taken it's toll ;D

Now on Wednesday I did my last hard training. I didn't feel so good but the training was ok. Now I have felt better because of easier training. Let's hope that the feeling gets even better in the Sprint race tomorrow.

Best Regards
Tapio

tapio / 08.08.08


Tere vaan Otepäältä!

Se on eri juttu ku treenataan. Nyt kun jousiammuntakisat on paikkakunnalta hävinnyt, alkaa vähitellen uskaltaa mennä metsäänkin treenaamaan. Samoin rullarata on taas ollut hyvässä kunnossa, vaikka yksi turisti meinas olla todellinen uhka. Mies oli päättänyt lähteä tutustumaan rataan, oli valinnut väärän suunnan ja vielä pimeän mutkan missä väijyi. Onneksi päästiin sivuuttamaan toisemme, koska itse tulin mutkaan melko kovaa ja tykkikin oli vielä selässä.

Tänään parkkipaikalla paloi auto. Ei se mitään, ei ollut meidän auto. TIlanne kuulemma muistutti samaa, minkä Mou oli kokenut Hämeenlinnassa. Täällä Transporterin konehuone sammutettiin vielä vedellä, mutta taisipa auto jäädä niille sijoilleen.

Treenit on mennyt täällä nyt mukavasti. Odotettu palautuminenkin tapahtui ja on taas voinut mättää. Topi on liekeissä, niinkuin vieraskirjassakin todettiin ja omatkin treenit on liikkuneet ihan mukavasti.
Ammunnassa Nuutisen Asko veti meille parit treenit ja hyviä tuntui olevan. Ampumataitohan on laji, jonka kaikki voivat oppia! Näin sanottiin myös hotellin siivoajien himoitsemissa papereissa, jotka lopulta kaivettiin takaisin pihamaan laatikosta. Onneksi löytyivät :)

Päivän treenit on ilmeisesti toimineet hyvin, kun pitää tästä siirtyä päivälevolle. Kotiin vaan paljon terveisiä!


tapio / 02.08.08


Hello from Estonia

We are now in Otepää which is Estonias main Winter sport center. Here the training places are very good also compared to ones in Finland and in Middle Europe.

Last week we travelled from Austria to Estonia. The travelling lasted from Sunday afternoon to Tuesday evening so the first days in Estonia went to recovery from travelling. Also the weather in Estonia was much warmer than in the mountains.

The first IBU cup races were on Saturday in Haanja. I had quite ok race although too many penalties(2+1). That put me down to ninth place in 4km sprint. The competitors consisted of Estonian, Latvian and Russian first class biathletes and of course from to biathletes from Finland.

On Sunday I had also difficulties in shooting. I took 2+2 penalties from prone and I was seventh then. On the first standing shoot I shot zero and climbed up to fifth place. In the final shooting I was maybe trying too hard and had to final shots missed. The other guys had also missed some targets so I was fighting with my team mate Ville Toivonen for the fourth place. This time I didn't have so much power left to beat him but I was fift in the finish. After all that's now the best Summer Biathlon result on my career.

Now we are training in Otepää for two weeks and we compete in the next IBU-cup here on 9.-10.8.

More results from Haanja in: www.haanja.biathlon.ee

tapio / 28.07.08


Tervehdys Virosta!

Sunnuntai-illasta tiistai-iltaan kestäneen ajomatkan jälkeen pääsimme perille Haanjaan. Pari päivää meni kropan toipuessa matkasta ja tottuessa taas uuteen kuumempaan ilmastoon. Virossa oli lämmintä heti 25-30 astetta, mihin ei vuorilla ollut todellakaan tottunut. Meillä oli kuitenkin hyvä majapaikka Rougessa,Saarlasön kulalistemajassa, jossa isäntäväki oli erittäin ystävällistä. Siellä pyydystin myös ison lohen, jonka isännät sitten valmistivat hyväksi ruuaksi.

Torstaina siirryimme majoittumaan Vöruun, jonne Toivosen Ville oli varannut majoituksen. Sekin paikka oli hyvä.

Kisaan valmistavassa treenissä oli jo erittäin lämmin ja olikin selvää, että ainakaan pihalla ei kannattanut aikaa viettää.
Ensimmäisenä kisapäivänä lauantaina lämmintä stadionilla oli 30 astetta, mutta keli muuten mukava. Startissa oli mukana 14 kilpailijaa. Taso oli hyvä, kun mukana olivat käytännössä koko Viron maajoukkue, Latvian maajoukkuemiehiä ja kaksi kovaa venäläistä sekä tietysti me suomalaiset. Lauantain kisana mentiin pikamatka, jossa kärkimies Indrek Tobreluts sai vedettyä selkeän eron muihin. Muista sijoista kamppailu olikin todella tiukkaa ja me Villen kanssa jäimme näissä sekuntikisoissa vähän alakynteen. Lopulta olimme 8. ja 9., kun Ville voitti minut 1,2 sekunnilla. Sakkoja kertyi turhan paljon, 2+1.

Sunnuntaina kukitukseen

Sunnuntain yhteislähdössä oman kisani alku oli taas vaikea. Molemmilta makuupaikoilta tuli kaksi sakkoa ja olin niiden jälkeen seitsemäs. Ensimmäisellä pystyllä onnistuin nostamaan osakkeita viidenneksi viikonlopun parhaalla ammunnallani, josta tulikin nollat. Seuraavalla kierroksella edessä näkyi kolme selkää, joista yksi oli Ville, joka jopa johti kisaa ensimmäiselle pystylle. Letka oli noin 15 sekuntia edellä. Viimeinen pystykin alkoi hyvin, mutta lopussa ei tilanne pysynyt enää hallussa, mikä aiheutti kaksi ohilaukausta. Viimeiselle kierrokselle onnistuin kuitenkin pääsemään aivan Villen kantaan taistelemaan neljännestä sijasta. Kävi kuitenkin niin, että paukut loppuivat ennen aikojaan ja Ville irtosi loppulenkillä neljänneksi. Itse tulin maaliin siis viidentenä ja ensimmäiset IBU-cupin kukituspaikat irtosivat siis siitä. Tulos oli siis ihan tyydyttävä, mutta niin kuin Villen kanssa todettiin maalissa, niin enemmänkin olisi ollut marjoja poimittavana.

Nyt edessä on pientä palauttelua ja puolen viikon paikkeilla aloitan taas kehittävän harjoitusjakson ennen Otepään IBU-cupia 9. ja 10.8. Silloin kilpaillaan rulla-ampumahiihdossa.

Kisojen koko tulokset löytyvät osoitteesta: www.haanja.biathlon.ee

tapio / 28.07.08


Last training days in Obertilliach

My training camp in Austria and Italy is now close to its end. We are leaving from here on Sunday and the goal is to drive to Estonia in 3-4 days. There in town of Haanja will be the IBU summer races next weekend. After that I will be training in Otepää (EST) for two weeks and participate also IBU-cup there.

My training in Obertilliach has been good. Shooting is now on normal level also with higher heart rate. That’s a thing we have been working on during this camp. The physical training is going quite well too. The amount of training has been relatively high so I have been sometimes very tired. It has been important that after a rest I have been able to recover.

In last few days I have had a chance to see world class training by Ole-Einar Bjoerndalen and the Austrian biathlon team. It is good to see how they train and what I could do better. Norwegian skiing technique seems to be very fast also in the summer!

After couple of trainings it is time to say farewell to Obertilliach and all the nice people we have met here. I liked Obertilliach as a training place very much. The roller ski track designed by OEB is excellent and also the hiking paths are in very good condition. I want to recommend this place to every biathlonist. Auf Wiedersehen!


Viimeisiä viedään!

Korkean paikan leiri Itävallassa ja Italiassa on nyt hyvin lähellä loppua. Sunnuntaina suunnataan jo kohti pohjoista. Ajamme näillä näkymin takaisin samaa reittiä kuin tullessa ja tavoitteena on olla Viron Haanjassa 3-4 päivän ajon jälkeen. Siellä on sitten IBU-cupin kilpailut ampumajuoksussa lauantaina ja sunnuntaina. Kisojen jälkeen Isä lähtee takaisin Suomeen ja itse jään vielä Kymen hurjan kanssa pitämään leiriä Otepäähän pariksi viikoksi. Leiri loppuu Otepäässä pidettäviin IBU-cupin rulla-ampumahiihtoihin, joiden jälkeen onkin varmasti hyvä tulla jo Suomeen.

Harjoittelu täällä Obertilliachissa on viime päivinä sujunut hyvin. Olen pystynyt tekemään kuormittavia päiviä rullilla, pyörällä ja juosten. Määrää on tullut välillä melko paljon, mutta onneksi kroppa on ottanut rasituksen vastaan hyvin ja palautumistakin on tapahtunut.
Ammunnassa olen ollut nyt tyytyväinen siihen, että osumat alkavat olla normaalilla tasolla myös kovemmalta sykkeeltä ammuttaessa. Pienet mentaalipuolen viilaukset ja tarkennukset ajatteluun tuntuvat auttaneen. Samoin tietysti se, että olen ampunut aika paljon ja isä on ollut putkella treenejä ohjaamassa.

Muutaman päivän aikana Obertilliachiin on tullut myös enemmän muita treenaajia. Ole-Einar kävi vetämässä vetoharjoituksen eilen rullaradalla. Miehellä tuntuu olevan kunto kohdallaan jo näin kesällä ja tekniikka on kunnossa. Samoin Itävallan ampumahiihtäjät tulivat paikalle ja heillä tuntuu myös olevan kunnon vauhti päällä treeneissä.

Nyt tosiaan vielä parit treenit täällä ja sitten lähdetään eteenpäin. Treenipaikkana Obertilliach on ollut todella hyvä ja ihmiset mukavia. Suosittelen!



tapio / 18.07.08


Antholz/ Anterselva


Viisi päivää Anterselvaa on nyt takana ja hyvin meni. Vaikka rullarata oli suljettu, ei se näin lyhyellä harjoituskäynnillä haitannut. Enemmän meinasi haitata vaihteleva sää, mutta senkin kanssa kävi useimmiten hyvä tuuri ja selvisin sateen alta pois usein sopivasti.
Viime perjantain vuorivaelluksella sää oli mitä hienoin ja pääsin vaeltamaan suunnittelemani reitin kämpiltä 1450 metristä aina 2280 metrin huipulle. Nousu oli mukava, välillä hyvinkin jyrkkä, mutta kumminkin noustava. Pari tuntia ylös ja melkein saman verran alas…

Anterselvan muut treenit painottuivat kestovoimaan niin lajinomaisesti rullahiihdolla tai sitten kuntopiireillä. Ampumapaikka tuli myös tutuksi ja osumia saatiin. Nyt mennään kuitenkin takaisin Obertilliachiin, jossa kaiken kaikkiaan harjoitusmahdollisuudet ovat monipuolisemmat. Anterselva oli kuitenkin hyvää vaihtelua niin maisemiin kuin myös harjoitusmaastoihin. Nyt vielä kovalla innolla kohti viimeistä korkean harjoitusviikkoa!

Alla suunnilleen samat jutut englanniksi ja ehkä saksaksi :D


Anterselva in English

Five days in Antholz/Anterselva in Italy were quite good. The weather has been changing fast again but I was able to practise with quite good luck. My longest training on the mountains was almost four hours and I was climbing up from 1450m to 2280 m. It was nice training and the scenery from the highest point was fantastic. It was only the same afternoon when the rain started again. It was very good that I wasn’t on the mountains that time...

I did also some uphill rollerski and bicycle trainings on the road to the biathlon stadium. I think that they are very good strength training especially for legs. After up hills I have been shooting on the stadium.

We have now been on camp for two weeks. This time I have been able to train almost every day, just the travelling days were harder than I thought. So two weeks are done and one training week waits in Obertilliach!

Auf Deutch

Funf Tage in Antholz sind jezt am Schluss. Ich habe ganz gute Ubungen gemacht. Das Wetter hat ganz Unbeständig gewesen aber ich hatte gut Gluck mit dem Wetter. Nicht so viel Regen in Trainings.

Ich habe hier in Antholz jeden Tag zwei Ubungen gemacht und die schöne Berge ausgesehen. Ich machte ganz gut Wanderungen am Staller Sattel(2050m) und am Steinzger Alm(2280m). Die Wanderungen dauerten vier Stunden.

Ich habe hier auch mit Roller skis und Fahrrad trainiert und viel geschossen. So ich bin froh mit diese Tagen und jetzt gehen wir zuruck nach Obertilliach. Wir sind jetzt zwei Wochen im Reise gewesen und die letzte Trainingswoche ist jetzt am Start.




tapio / 14.07.08


Harjoitusleiri Keski-Euroopassa: Osa 3

Hello!

Today was the last day in Obertilliach this time. I was supposed to do a long work out by bike. The route was supposed to be over 100 km long but rain ruined the training. After 90minutes of pedaling It was raining so hard that I had to stop. Also the mountain roads are quite slippery in rain so it was also safety decision to stop.

In the afternoon I was able to do a good roller ski and shooting work out on the Bjoerndalen Stadium. Everything went fine on track and also the shooting was going well!

Tomorrow we move to Anterselva (ITA)where I'm going to do more basic training. We don't know yet how long we are going to stay there but it's most likely that we come back to Obertilliach next week.

You find pictures in Kuvagalleria under the name Harjoitusleiri Keski-Euroopassa 2008!



tapio / 08.07.08


Harjoitusleiri Keski-Euroopassa: Osa 2

Sauvakävelyä ja heinätöitä

Harjoittelu Obertilliachissa on onnistunut tähän asti hyvin. Ensimmäisten päivien totuttelun jälkeen eilinen pitempi harjoituspäivä oli onnistunut. Harjoitusmuodot tosin poikkesivat hieman totutusta, kun pelkkää sauvakävelyä ei ole paljon tullut harrastettua. Nyt tällä kertaa ja tällä reitillä ei juoksuaskelia tarvinnut ensimmäiseen puoleentoista tuntiin, sen verran hyvää nousua oli tarjolla.

Obertilliachista Golzentipp-nimiselle vuoren huipulle on matkaa ehkä noin 7kilometriä. Samalla reitti kuitenkin nousee 1450 metristä 2317 metriin merenpinnasta. Alas tulin vuoren eri laitaa, jossa pääsi kulkemaan helpommin ja hölkkäilemään suhteellisen rennosti alaspäin. Tämän n.45 minuutin laskeutumisen jälkeen jalat olivat tosin kipeämmät kuin nousun jälkeen. Loppuun tuli onneksi vaihtelevaa maastoa reilun tunnin verran, joten jalatkin vertyivät taas.

Eilen iltapäivällä pääsin ensimmäistä kertaa ”oikeisiin” töihin, kun majapaikkamme omistajat ottivat meidät mukaan ensin pellolle ja sitten heittämään heinää kuivuriin. Kolme tuntia pellon tyhjentämiseen meni ja koko ajan sai tehdä jotain uutta. Olipa ainakin hauskaa vaihtelua.

Nyt tänään palattiin perusasioihin ja rullaradalle. Siellä sain aikaan hyvän harjoituksen, jossa ammunnatkin alkoivat sujua. Illalla kun oli vielä juoksua ja vetolaitetta, niin päivästä jäi jälleen hyvä maku.

Tästä on nyt hyvä jatkaa kohti ensi viikkoa, josta alku ollaan vielä täällä Obertilliahissa ja loppuviikko näillä näkymin Anterselvassa.

T:Tapio

tapio / 06.07.08


Harjoitusleiri Keski-Euroopassa: Osa 1

Lähdimme tiistaina autolla Loimaalta tavoitteena Keski-Eurooppa via Balticaa pitkin. Pääsimme Helsingissä aamun ensimmäiselle lautalle Tallinnaan ja olimme perillä puoli kymmenen aikaan. Siitä ajoimmekin suoraan Viron läpi Latviaan ja Latvia läpäistiin melko kivuttomasti. Ajokulttuurissa koimme kuitenkin melkoisia yllätyksiä. Ennen olin ajatellut, että Virossa ajellaan vähän miten sattuu. Latviaan saapuminen muutti perspektiiviä niin, että Viro on nykyään yksi ajamisen mallimaa. Latvialaisten kuskien ohittelu alkoi aina, kun joku ei ajanut niin paljon kuin auto kulki. Myös rekat osallistuivat tähän ohitteluun ja etenkin edessä ajavien hiillostamiseen aivan puskurissa kiinni. Ilmankos via Balticalla ei näkynyt yhtään moottoripyöriä - ei olisi varmaan kivaa.
Teiden kunto oli reitillä kokonaisuudessaan paljon parempi, mitä olisi kuvitellut. Tietöitä ei ollut juurikaan käynnissä. Uria teillä oli jonkin verran, mutta muuten ne olivat ok. Suurin uhka turvallisuudelle tuli siis muista tiellä liikkujista, jotka voivat lähteä ohitukseen aivan koska vain.

Me pääsimme kuitenkin täyteen pakatulla Avensiksella hyvin eteenpäin ja olimme Liettuassa jo iltapäivällä. Illalla saavuimmekin Puolaan, jossa kuultiin, että Varsova olisi reitin pahin paikka päivisin ruuhkien takia. Päätimmekin, että huilaamme hetken ja ajamme sitten Varsovan ohi jo yöllä. Taktiikka onnistuikin mukavasti ja pääsimme kaupungista ohi kohtuullisen kivuttomasti.

Keskiviikkona kuljimme läpi lopun Puolan ja sitten heti perään läpi Tsekin ja Slovakian. Slovakiassa ajoimme ECstä tuttua reittiä Bratislavan ohi ja Itävallassa Wienin kautta Graziin. Siellä sitten yövyimme pienessä hotellissa. Pitkien ajopäivien jälkeen pieni verryttely illalla teki hyvää.

Torstaina etenimme päivän aikana muutaman sata kilometriä Obertilliachiin, josta nyt kirjoitan tätä juttua. Päädyimme jäämään tänne nyt noin viikoksi, koska harjoituspaikat ovat loistokunnossa ja majoituspaikka Salosen Eijan aikanaan suosittelemassa Familie Ebnerin talossa löytyi. Täällä kävin jo yhden rullalenkin tekemässä ja tuntuma oli viime päivien matkakilometrit huomioon ottaen hyvä. Matkakilometrejä tuli muuten Loimaalta tänne n. 2400km.

Seuraavien päivien aikana tarkoituksena on totuttaa kroppaa harjoitteluun vähän korkeammassa ilmassa ja sitten voikin keskittyä pitempiin lenkkeihin. Vaellusreitit ja pyöräilymahdollisuudet ovat tällöin käytössä. Tehoharjoittelu painottuu rullasuksille, jossa olosuhteita voi hakea myös rullaratojen ulkopuolelta. Mäki täällä ei tahdo hiihtämällä loppua : )

Ilmoittelen tekemisistä, kunhan niitä alkaa pian taas tulla.


tapio / 04.07.08


Alkukesän tapahtumia

Hei!

Opiskelujutut on tältä vuodelta tehty kuntoon ja kandityö on parhaillaan arvioitavana yliopistolla. Opiskelevan urheilijan arkea kartoittanut tutkimus muutti ainakin omaa arkea :)
Kandityön tekeminen pakotti toukokuussa aikataulujen muutoksiin ja myös siihen, että treenien välissä ei aina voinutkaan vaan lepäillä. Työtahti kiihtyi loppua kohti, mutta yllättävän mukavasti harjoittelun ja opiskelun yhdistäminen onnistui. Onneksi erityisen raskasta loppukiriä kesti vain kuukausi.

Harjoittelu on ollut alkukauden kuusi viikkoa perusominaisuuksien parantamista. Painotukset ovat olleet voimaharjoittelussa ja peruskestävyydessä. Määrällisesti tekemistä on viikossa piisannut harjoitusten ja opintojen parissa, joten vapaa-ajan ongelmia ei tosiaan ollut.

Kävin tällä viikolla kierroksen Lahden kautta, jossa pidettiin palaveria menneestä harjoittelusta ja suunniteltiin vuotta eteenpäin. Tavoitteena on pitää harjoitteluintensiteetti kovana koko kesän, mutta loppukesästä ottaa mukaan myös kisoja suorituskykyä mittaamaan ja parantamaan. Samalla kävin tekemässä mattotestin, joka antoi lisää informaatiota tämän hetken tilanteesta. Tulokset olivat parempia kuin viime vuonna, joka oli myös talven tulosten perusteella odotettavaa.

Nyt seuraavan viikon olen Loimaalla ja täällä tavoitteena on hoitaa asioita yhteistyökumppaneiden kanssa eteenpäin. Ensi vuonna kilpailu tavoitteiden koventuessa tulee entistä tiukemmaksi, joten tukea harjoitteluun tarvitaan.

Talveen on kuitenkin vielä pitkä matka, joten nautitaan ensin kesästä ja sen tuomista haasteista. Mukavaa kesää kaikille sivuilla kävijöille!


tapio / 09.06.08


Harjoittelukauden alku

Treenit ne vaan alkoi. Intoa alkoi olla mukavasti jo huhtikuun lopulla, joten viikon 18 kauden aloitus oli jatkoa jo edellisen viikonlopun Savihölkälle. Hölkässä en ollutkaan pitkään aikaan vieraillut, joten kokemus oli mukava, vaikka juoksukilometrejä ei itsellä ollut kovin paljon takana. Sää suosi ja numerolappu rinnassa ei auttanut löysäillä! Tuloksena neljäs sija oli ihan ok, kun kärkimiehet olivat selkeästi juosseet ennenkin : )
Nyt siis virallista harjoittelua on parisen viikkoa takana ja kaikki on edennyt mukavasti.

Viime vuoden kausianalyysit on tehty ja hommaa aletaan viedä eteenpäin paremmista lähtökohdista. Perusasiat ovat taas samat kuin edellisinä vuosina, joten harjoittelukausi alkoi tutuissa merkeissä. Peruskestävyyden nostaminen määräharjoittelulla ja voimatasojen nostoa erilaisin harjoittein on ollut ohjelmassa. Lisäksi olen juossut jo muutaman vauhdikkaamman lenkin, etteivät perusvauhdit vain jumiutuisi liian alhaiselle tasolle.

Koko kauden suunnitelmat ovat selviämässä myös leirityksen osalta, mutta niistä sitten lähempänä. Tavoitteena on kuitenkin, että kesän aloituksen pysyn Suomessa ja lähinnä Joensuussa. Harjoituksiin vaihtelua haetaan sitten loppukesän kisoista. Tavoitteena on, että kilpailen silloin myös ulkomailla kesäampumahiihdossa. Sitä kautta vauhtia on mahdollista saada lisää ja sen hetkistä menoa verrata pallon kovimpiin.

Päätavoitteet ovat joka tapauksessa talvessa, johon laskeskelin olevan 30 viikkoa aikaa. Tämä aika pyritään käyttämään tehokkaasti harjoitteluun, jotta kehittyminen olisi taas mahdollista. Uskon, että oikealla asenteella tehty räväkkä harjoittelu palkitsee tekijänsä ja tähän siis valmentajani Tarmo Naparin ohjeilla pyritään.

Pyrin ylläpitämään sivuja nyt niin, että päivityksiä tulee, vaikka kisoja on kesällä vähemmän. Kirjoitusten aiheita voi myös ehdottaa Vieraskirjaan ja mielelläni vastailen myös kysymyksiin ainakin urheilusta ja harjoittelusta.

T:Tapio


tapio / 08.05.08


Kesäloma!

Viime viikot ovat menneet enemmän tai vähemmän sairastellessa. Viimein toissa viikolla selvisi, että ainakin poskiontelotulehdus vaivaa ja siihen sain lääkettä. Olo alkoi parantua, mutta ei vielä ollut kuitenkaan normaali. Peruspositiivisena ajattelin kuitenkin, että kisavauhti voisi olla kohdillaan, kun eihän sitä ollut nyt rasitettu!!

SM-kisat olivat siis Kontiolahdella viime viikonloppuna ja lauantaina hiihdettiin normaalimatka. Siellä pääsin sitten näkemään, mitä peruspikkuflunssa aiheuttaa kunnolle. Vaikka viikon treeneissä lihaksisto oli osoittanut jo terävöitymisen merkkejä, ei niitä kisassa ollut havaittavissa. Meno oli takkuista alusta asti ja kyllä harmitti, sillä Karhu olisi luistanut Mustosen Juhan Vauhti-voitelun jäljiltä todella hyvin. Tällä kertaa mies ei vain ollut tarpeeksi kova niitä liikuttamaan. Kisa-ammunnatkin olivat melko huonoja, kun eka paikalta tuli kaksi sakkoa ja lopuilta jokaiselta yksi. Ajattelin ensin kertoa yksityiskohtaisemmin miltä hiljaa hiihtäminen SM-kisoissa tuntuu. Nyt tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kerron mieluummin ensi vuonna, miltä todella lujaa hiihtäminen tuntuu. Tästä skabasta voi sanoa vain, että tulipahan kisattua.

Yhteenvetoa kaudesta

Vaikka vielä hiihtely täällä Joensuun suunnalla jatkuu, en aio enää kilpailla kuin korkeintaan Noljakan sprinttimestaruuksissa.

Tämä kausi oli urani tähän mennessä paras. Onnistuin ottamaan selkeän askeleen Suomen parhaiden joukkoon ja samalla sijoitukset paranivat selkeästi myös maailmalla. Pettymyksiä toki kauteen mahtui, mutta perusmeno oli positiivista. Etenkin Eurooppa cupien hyvät suoritukset antoivat uskoa tulevaan.
MM-joukkueeseen pääsy ensimmäistä kertaa urallani oli myös tärkeä askel eteenpäin. Nyt pääsin jo samoihin kisoihin, missä mestarit tehdään. Seuraava askel on sitten kisoissa oikeasti menestyminen.

Kauden aikana sain paljon tukea, joka auttoi jaksamaan yli vaikeidenkin hetkien. Kiitos siitä ennen kaikkea kotiin perheelle, kavereille ja muille kannustajille. Samoin kiitokset Buck's Teamin tukijoille, ilman teitä ei Euroopan kisojen kiertäminen olisi onnistunut! Erityiskiitos koko kaudesta ja sen onnistumisesta menee kuitenkin valmentajalleni Tarmo Naparille. Ohjelmat tuntuu toimivan!

Nyt siis huhtikuu otetaan rennommin ja viikosta 18 alkaa taas vauhti kiihtyä kohti kovempaa kisakautta 2008-2009!

T: Tapio

tapio / 01.04.08


Himanka 2008

Suomessa on ampumahiihtokalenterissa kevään kohdalla tavallisesti alleviivattu kaksi kisaa. Toinen on SM-kisa jossain päin Suomea ja toinen on Himangan kansalliset Pohjois-Pohjanmaalla.

Perjantaiaamuna Joensuussa astun pikkubussiin kohti Himankaa. edessä on reilu 400km Suomen poikki, mutta se ei mielessä haittaa. Himangan kevätkisat ovat jokavuotinen perinne, vaikka matkaa tuli aikoinaan Loimaalta saman verran kisapaikalle. Nyt isä-Jouko ajelee Hobbyllä Loimaalta, niin majapaikka on taas varma Pernun kisakeskuksessa.

Pernun hiihtomaja on kerännyt ampumahiihtäjiä kokoon jo kohta kolmekymmentä vuotta. Kisojen historiasta en sen enempää tiedä kuin että miltei kaikki Suomen huippumiehet ovat kisanneet Himangalla. Tämä perinne näkyy myös tänä päivänä ja osallistujalista on monessa sarjassa yhtä kattava kuin SM-kisoissa.

Noin kuuden tunnin ajelun jälkeen tulemme perille ja ehdimme vielä hyvin harjoittelemaan. Paikalla on jo käynyt porukkaa ja suurella joukolla lähteneet virolaiset tulevat myös treenaamaan iltapäivällä. Oma treenini kulkee mukavasti ja Himangan reitit ovat loistokunnossa. Lunta on 30cm ja ladut kovapohjaiset.

Himangan kisojen kantava voima on Pernun hiihtomajan isäntä Toivo Pernu. Toivo on myös pitänyt huolen siitä, että kisojen palkintopöytä on Suomen kattavin. Tavarapalkinnot ovat nykykisoissa harvojen herkkua, mutta Himangalla palkintopöytä ei ole enää pöytä, vaan iso traktorin perälava. On siinä varmasti ollut taas keräämistä. Myös muuten kisaorganisaatio on huippuluokkaa ja hommat toimivat kokemuksen tuomalla sujuvuudella. Kisoissa ampumapaikan johtajana toiminut Veikko Kivelä on meille tuttu jo monilta kisakerroilta. Samoin on kisojen teknisenä valvojana toimiva Sven Nygård Kokkolasta. Hänen järjestämillä Ruotsin kisareissuilla olen itsekin saanut tärkeää kisakokemusta ulkomailta.

Illalla isä kurvaa myös paikalle ja pääsemme majoittumaan pimenevään iltaan. Himangan stadionin hienouksia on, että siellä on oikeasti pimeää. Ei kaupungin valojen kajastusta, vaan yöllä taivaalla näkyvät tähdet ja on täysin hiljaista. Matkailuautoissa ja –vaunuissa majoittuvia on tällä kertaa meidän lisäksi muutama. Itse olen niin tottunut koko kisaurani ajan nukkumaan autossa, että siinä ei ole mitään erikoista. Se on pikemminkin mukavaa, kun herätessä on jo kisapaikalla. Vanha ja luotettava Hobby on jaksanut kiertää kisapaikkoja yhtä kauan kuin itsekin olen kisannut, joten sisätilat ovat todellakin tutut. Hyvä vielä, että äiti on täyttänyt jääkaapin viikonloppua varten, joten pärjäämme majapaikassa mukavasti.

Himangalle on saapunut tällä kertaa myös ennätysjoukko ulkomaalaisia kilpailijoita. Ennen kisojen yhteydessä on kilpailtu juniorien maaottelu. Tällä kertaa maaottelu pidettiin Ruotsissa, mutta esimerkiksi Virosta, Latviasta ja Ruotsista oli paljon urheilijoita monissa sarjoissa. Miesten sarjassa kaikki virolaiset ovat kilpailleet tänä vuonna joko EM- tai MM-kisoissa. Paikalla olevat Alari, Kauri, Priit, Danil ja Martin tuntuvat olevan myös tyytyväisiä kisoihin.

Lauantaiaamu pyörähtää käyntiin juniorisarjoilla. Keli on mukava pikkupakkanen, ja aurinko paistaa välillä. Junnuja on todella paljon ja aamupäivä kuluu tiiviissä kisailussa ja sen seuraamisessa. Itse käyn hiihtämässä aamulla muutaman kierroksen kevyesti nuorten kohdistuksen aikana.
Iltapäivällä päästäänkin sitten itse asiaan ja kohdistuksen kautta kisaan. Tällä kertaa kisaan valmistautuminen sujuu hyvin ja kaikki tekeminen on hallinnassa. Ammunnat onnistuvat hyvällä rytmillä nollille ja hiihtokin on ihan kohtalaista. Viimeinen puristus on kumminkin kateissa ja kun muutkin kärkimiehet ampuvat hyvin, niin jään tällä kertaa viidenneksi.

Kaksipäiväisissä kisoissa suksihuolto ja myös urheilijoiden muu huolto tapahtuu kisojen välissä. Useat urheilijat yöpyvät lähistöllä olevissa hotelleissa tai muissa majapaikoissa. Voitelun voi tehdä myös kisapaikalla, jota mahdollisuutta Viron joukkuekin Himangalla käyttää. Heidän ”huoltotilansa” on tällä kertaa ulkona ja ympäristö täynnä suksia. Voitelu on kuitenkin pojilla hallinnassa ja tulokset ovat heidän joukkueellaan yleisesti hyviä.

Sunnuntain kisapäivä valkenee, mutta hyvin pilvisenä. Samoin lämpötila on jo heti aamusta plussan puolella, joten keli on haastava. Päivän aikana alkaa vielä vihmoa vettä, joten suksien luiston eteen joutuu vähän panostamaan. Omasta kalustosta valkkaan parin, jolla hiihdin myös Osrblien vastaavantyyppisessä kelissä. Sukset ovatkin ihan hyvät ja luisto kestää kisan loppuun.

Kisassa alku on hankala. Ensimmäisellä kierroksella on vaikea päästä vauhtiin, vaikka koitan iskettää alusta alkaen kovaa. Makuuammunnassa olen myös vaikeuksissa, kun kaksi laukausta livahtaa ohi. Seuraava pystypaikka onkin tärkeä ja onnistun siinä onneksi nollille. Samalla oma epävirallinen väliaikaseuranta alkaa näyttää positiivisemmalta. Olen saavuttanut Viron kavereita ja ero Jouniin ei ole enää kasvanut.
Loput ammunnat sujuvat myös aika hyvin. Makuulta saan puristettua nollat ja viimeiseltä pystyltä lipsahtaa yksi sakko. Loppukierros kiritään Danilin kanssa kilpaa, mutta kahden kärkimiehen aikoihin en ehdi. Maalissa olen kumminkin kolmas, johon olen ihan tyytyväinen. Kisa oli ehjä kokonaisuus ekaa ammuntaa lukuun ottamatta. Ote omaan tekemiseen löytyi kuitenkin EM-kisojen pienen harhailun jälkeen.

Palkintojen jaossa on räntäsateesta huolimatta leppoisa tunnelma. Miltei kaikki ovat käyneet kisan jälkeen saunassa ja odottelevat palkintojen jakoa ja sen jälkeistä kotiinlähtöä. Naisten sarjan voittaja Susanna saa polkupyörän ja miesten sarjan voittaja Paavo Puurunen arvokkaan porakoneen. Muutkin palkinnot ovat mukavia, minä mm. voitan moottorisahan. Autossa istuessa mietin kisoja ja päätän tulla ensi vuonna uudestaan, jollei jotain todella yllättävää satu. Uskon, että niin ajattelee moni muukin.


tapio / 13.03.08

EM-kisat 2008

Tässä vielä raportti parin viikon takaisista tapahtumista EM-kisoissa..

Östersundin viestin jälkeen meillä oli sunnuntaipäivä vapaata Ruotsissa. Itse kävin juoksemassa ja katsomassa naisten viestin. Illalla oli päätösjuhlat, jossa oli hauska huomata paikalla miltei kaikki joukkueet. Olin alun perin yrittänyt saada matkustuspäiväkseni sunnuntain. Lennot olivat kuitenkin sen verran täynnä, ettei se onnistunut. Näin ollen matkustin yhdessä muun joukkueen kanssa maanantaina Tukholmaan, josta oikaisin sitten suoraan Prahaan.

Edellisen lentokerran tavaraongelmien takia vähän jännitti, miten nyt käy aseen kanssa, mutta onneksi ongelmia ei ollut. Kaikilta ongelmilta ei kuitenkaan vältytty. Prahan kentällä eräs Maxim Maximov tajusi, että oman aseen papereita ei ole messissä.. Yhteiskuljetuksella jatkunut matkamme viivästyi siten miltei 3h. Kiitti Max…

Nove Mesto

No, joka tapauksessa saavuimme jonnekin Nove Meston liepeille n. 22.30 illalla. Seuraavana aamuna treenit alkoivat jo 8.30, joten liikaa aikaa ei ollut järjestelyihin. Illalla menimme suoraan nukkumaan ja luotimme kehuttuihin shuttle-kuljetuksiin stadionille.(jonne piti olla 1km) Aamulla soittelimme järjestäjille, mutta kielimuuri meinasi olla ongelmana. Olimmekin venailemassa aulassa vanhaan kunnon Torsby-tyyliin, mutta tilaa kyyteihin ei ollut. Eräs tsekkikuski lupasi heittää meidät 15min kuluttua, mutta kun miestä ei puolen tunnin jälkeenkään alkanut kuulua saimme avut Norjan luotettavalta joukkueelta.

Norjan joukkueen kyydissä ei ollut suoranaisesti mitään vikaa, mutta poikien luotto nykyautoihin oli niin kova, että he halusivat testailla vuokrapakun ominaisuudet myös käytännössä. Matkalla ensimmäinen rasti oli auton vetovoimaisuuden testi, josta se sai hylätyn. Jarrutestissä 100km/h->0km/h auto oli myös koetuksella, mutta kesti kuitenkin. Sutimisen estoa ei ollut, mistä kovaääninen testiryhmä antoi kiitoksen. Samoin maastoajoa yritettiin, mutta se ei kaikeksi onneksi onnistunut kuin puoliksi. Ohituksissa norjalainen testikuskimme antoi myös huonoa palautetta siitä, että autosta ei näe pimeään mutkaan kovin hyvin. Kuski joutui siis ohittamaan kuorma-auton sokkona, mikä ei lisännyt testiin mukaan joutuneiden turvallisuuden tunnetta.
En tiedä mihin lehteen tai liittoon testi tehtiin, mutta 15km matkan jälkeen päätimme Suomen joukkueen johdon kanssa, että pyrimme jatkossa vain omiin kyyteihin…

No kisapaikalle selvittiin ja suuri onni oli, että jaoimme voitelukopin Viron joukkueen kanssa. Virolaisten kanssa olimme tulleet tutuiksi jo pitkän ajan kuluessa ja heidän vieraanvaraisuutensa oli taas todella anteliasta. Suomen joukkueen huoltovälineet olivat hyvin vähäiset, joten saimme lainata mm. virolaisten hyvää voitelupöytää. Samalla saimme myös kuulla hyviä juttuja niin Virosta kuin kisoista ylipäänsä. Hauskaa oli.

Harjoituspäivänä kävi myös selväksi, että lunta ei maastossa ole käytännössä ollenkaan – ainoastaan märkää ja likaista tykkilunta. Ampumapaikka oli huippuluokkaa ja olosuhteet säähän nähden kuitenkin hyvät. Päätimmekin seuraavan päivän voitelun jo harjoitusten yhteydessä ja sudimme voiteet pohjaan. (Teimme ns. eurooppa-cup voitelun, jossa ei enää tarvitse testata kisa-aamuna mitään.)

Kisat

Kisat EM-kisoissa menivät Suomen joukkueelta alakanttiin eteenkin ammunnallisesti. Joukkueen ampumavalmentajaa koetettiin vaihtaa monesti, mutta sekään ei auttanut. Urheilijoita oli niin vähän, että niitä ei ollut varaa vaihtaa.
Syitä koetettiin kisojen aikana jo miettiä ja ainakin itse hain ratkaisua oman tekemisen rentouttamisesta. Se ei kuitenkaan onnistunut, vaan kisoissa sorruin makuuammunnoissa jonkinlaiseen yliyrittämiseen. Kun epäonnistuminen oli jo alla, ei pystyammunnoissa ollut enää ongelmia. Tällä kaudella vastaavaa ei ole kunnolla tapahtunut, muuta kuin aivan satunnaisesti. Kisoissa tästä tilasta en onnistunutkaan löytämään ulospääsyä ja kovaa olikin huomata aina kisan edetessä, miten menestyksen mahdollisuus karkaa näpeistä. Tätä ns. junnusyndroomaa pitäisikin pystyä jo tällä kokemuksella välttämään, mutta se on joskus helpommin sanottu kuin tehty.

Tuloksia en nyt ala tässä luettelemaan sen kummemmin. Mika oli joka kisassa hieman parempi, sijoitusten ollessa 30-40 paikkeilla. Omat sijani jäivät luokkaan 50-60. Täydelliset tulokset löytyvät osoitteesta www.biathlonworld.com

Loppukokemukset

EM-kisojen ohjelma oli meidän joukkueellemme tiukka. Maanantai-iltana tulimme paikalle, tiistai meni tutustuessa paikkoihin, treenatessa, voidellessa ja joukkueenjohdon kokouksessa. Keskiviikko oli kisapäivä ja illalla oli avajaiset. Torstain treenipäivä meni kevyesti treenatessa, voidellessa ja joukkueenjohtajien kokouksessa. Perjantai oli kova päivä, kun kisasimme ja voitelimme taas. Lauantaina oli enää yksi kisa ja tavaroiden pakkaus. Sunnuntaina matkasimme taas kotiin. Eli eipä jäänyt liikaa aikaa ylimääräisiin menoihin.

Tsekin reissu oli Suomen joukkueelle edustustehtävä, joka hoidettiin kunnialla läpi. Tosiasia on kuitenkin se, että näin pienellä joukkueella jouduimme antamaan tasoitusta monessa asiassa muille. Edeltäneiden Eurooppa cupien perusteella menestysodotukset olivat korkeammalla kuin mitä tuloksia nyt saatiin. Tähän vaikutti juuri ammunnan pieni alavireisyys, vaikeat olosuhteet voitelulle sekä tiukka ympäröivä ohjelma. Lisäksi monet joukkueet olivat tuoneet kisoihin myös Maailman cup joukkueensa, joten taso kärjessä oli myös rautainen. Kisat antoivat kuitenkin kaikessa kovuudessaan motivaatiota harjoitella entistä kovemmin. Viime vuodesta kehitystä on joka tapauksessa tapahtunut, vaikka se ei näiden kisojen tuloksista suoraan näkynytkään. Ensi vuoteen pitää taas etsiä uusia ideoita harjoitteluun vanhojen hyväksi koettujen mallien tehostamiseksi. Siinä voisi auttaa myös uudet kontaktit muihin joukkueisiin.

Nyt Eurooppa cup osaltani loppuu ja seuraavat kisani ovat Himangan kansalliset ja Kontiolahden SM-kisat.

Suomen joukkue EM-kisoissa oli kokonaisuudessaan Mika Kaljunen ja minä.

tapio / 02.03.08


MM-viesti

Östersundissa pääsin vielä pikakisan jälkeen viestiin. Lähtökohdat kisaan olivat vähän epävarmat, kun Markolla oli jo flunssaa ja itselläkin alkuoireita. Onneksi kuitenkin mitään isompia ei ollut ja pystyin lähtemään kisaan.

Oma osuuteni oli ankkuriosuus ja pystyinkin katselemaan miten pojilla meni alku ja hyvinhän se tuntui menevän. Kun Timo oli osuudellaan, niin lähdin itsekin verryttelemään stadionin takaladuille - kunnon hiihtoa ja hyvä lämpö päälle. Sitten vain kurvasin voitelukopin kautta hakemaan sukset ja siirryin jo lähelle vaihtoaluetta. Varustetarkastus tehtiin myös siinä ja sitten aloinkin olemaan jo valmiina lähtöön.

Jouni kiri hyvin vaihtoon ja pääsin lähtemään matkaan yhdessä Ukrainan kanssa. Deryzemlian hiihtovauhti oli vähän turhan kovaa ja hiihdinkin ohjeiden mukaisesti omaa kisaani. Ensimmäisessä ammunnassa olin menettänyt pari sijaa, mutta kun ammunta sujui yhdellä varalla, olin mukana menossa noin sijalla 12. Toisella lenkillä pyrin vain hiihtämään omaa vauhtiani, vaikka mieli olisi tehnyt yrittää roikkua väkisin. Pystyllä oli taas neljä joukkuetta yhtä aikaa ampumassa. Muilla kesti vähän kauemmin, kun onnistuin itse vetämään taas yhdellä varalla ammunnan läpi. Lähdinkin matkaan miltei yhdessä Italian ja kanssa ja Virokin oli melko lähellä. Takaa näin Latvian lähtevän perään. Viimeisellä kierroksella ei minulla ollut enää paljon voimia jäljellä ja koitin vain roikkua Italian rytmissä, Porukka kuitenkin pääsi karkaamaan ja hiihdin kierrosta yksin. Siinä keskityin vain polkemaan eteenpäin sen mitä pääsin. Viimeisessä mäessä huomasin Latvian Briciksen saavuttaneen minua paljon ja koitin pommittaa alamäkeen täydet vauhdit. Ilmars oli kuitenkin nopeampi ja vielä melko härski, kun viimeisessä kurvissa ajoi suksille ja tunki sisäkautta ohi.

Koetin vielä päästä kaverista ohi, mutta kapealla reitillä en päässyt tunkemaan enää kunnolla rinnalle ja siihen se loppukiritaistelu sitten jäi. Maalissa olimme 14. mikä oli ennakkokaavailujen mukaan ihan odotettu sija, vaikka parempaakin oli tietysti tarjolla. Mutta niinhän se on aina...
Viestijoukkueemme oli siis: Jarkko, Timo, Jouni ja minä.

tapio / 25.02.08


MM-Östersund

Pikakisa on nyt vedetty ja tuloksena oli 87. tila. MM-kisojen avausmatkalla taso oli odotetun kova ja voiton vei Maxim Tchoudov. Omassa kisassani onnistuin ammunnassa ihan hyvin, kun makuulta tuli yksi sakko, mutta pysty meni jo puhtaasti. Hiihdossa en päässyt aivan omalle tasolleni ja se pudottikin sitten pois takaa-ajosta.
Muista suomalaisista parhaiten pärjäsi Timo, joka oli 31. Muita suomalaisia ei tällä kertaa jatkoon päässytkään, joten kisat eivät alkaneet suunnitelmien mukaan. Toivotaan nyt, että loppukisoissa suoritukset meillä kaikilla paranevat. Joka tapauksessa MM-kisaurani on nyt avattu!

tapio / 11.02.08


Eurooppa Cup tammikuu

Oberhofin jälkeen vietin pari päivää Suhlissa ja kun olo tuntui paranevan, päätin lähteä junailemaan kohti Langdorfia. Suunniteltu Ruhpoldingin viesti piti jättää väliin, koska en ollut keskiviikkona vielä kisakunnossa.

Langdorfiin matkustus onnistui taas aika hyvin Saksan rautateiden avustuksella ja loppumatka taittui kisajärjestäjien kyydillä. Muut suomalaiset lensivät myös samana päivänä eli keskiviikkona Saksaan, mutta erilaisten autosotkujen takia tulivat majoitukseen vasta illemmalla.

Langdorfissa harjoittelu onnistui hyvin, kun lunta oli kisapaikalla reippaasti. Myös ladut osoittautuivat kaikkien ennakkopuheiden veroisiksi ja yhtämittaista nousua nelosen lenkillä oli käytännössä puolet...

Kisat alkoivat lauantaina normaalimatkalla, johon miesten puolelta starttasi n. 90 urheilijaa. Oma kisani meni melko lailla suunnitelmien mukaan. Alkuviikon sairastelu painoi vielä lihaksistossa ja en päässyt hiihtämään normaalia vauhtiani. Onneksi MCn huonot ammunnat olivat pyyhiytyneet mielestä ja onnistuin ampumaan kolme ensimmäistä paikkaa nollille. Vielä kun viimeinenkin paikka onnistui rasituksesta huolimatta melko hyvin yhdellä sakolla niin maalissa olin 14. Se on nyt tällä hetkellä paras Eurooppa Cup sijoitukseni.

Seuraavan päivän pikakisassa hommat menivätkin aika pieleen. Lihaksisto ei ollut toipunut viimeiseen iskukuntoon ja kun ammunnastakin kolistelin kolme sakkoa, tippui sijoitus kauas kärjestä. Lopputuloksena 66. sija.

Kisojen jälkeen otimme suunnan kohti Slovakiaa ja maanantaipäivä menikin ajellessa sinne. Slovakian Osrblie oli myös melko luminen ja majoituskin hauska. Ulkopuoli Gasthausistamme oli hieman rosoinen, mutta sisällä kaikki oli siistiä ja etenkin palvelu mahtavaa.

Kisapuolella ongelmia tuli hieman suksivalinnassa, kun loppuviikosta alkoi sadella vettä. Huollon kova panostus kuitenkin auttoi ja sain starttiin alle todella kilpailukykyiset Karhut.
Pikakisa kulkikin hyvin ja sain ammuttua nollat molemmilta paikoilta. Vielä, kun hiihtokin oli huomattavasti terävämpää kuin Saksassa niin sijoitus oli 22. Se on ECn pikakisojen uusi rekordi, jota koitetaan vielä parantaa.

Kiertueen viimeinen kisa pyörähti käyntiin lauantaina takaa-ajolla. Sadetta oli ilmassa runsaasti ja letkaa oli hyvin tarjolla. Taas kisan alku oli omalta kohdaltani todella onnistunut. Hiihdin letkassa ja onnistuin ammunnassa kolmesti nollille. Ensimmäisen pystyn jälkeen käväisin jopa 12sta, mutta seuraavaan ammuntaan roikuin ilmeisesti liian kovassa letkassa.
Viimeinen pysty hajosikin suorituksena melko totaalisesti ja onnistuin osumaan vain toisen ja viimeisen laukauksen. Joka tapauksessa taistelun oli jatkuttava ja hiihdin maaliin sijoituksella 28.

Positiivista suorituksessa oli tietenkin hyvä alku ja se, että pääsin jo koittamaan sijoitusta 15 sakkiin takaa-ajossakin. Tällä kertaa haaste oli vielä liian kova, mutta ensi kerralla ollaan taas vahvempia.

"Ensi kerralla ollaan taas vahvempia", pätee myös koko reissuun. Sain paljon oppia siitä, miten onnistumisia ja epäonnistumisia tulee käsitellä ja käyttää hyödyksi uusissa kisoissa. Etenkin Eurooppa Cupin puolella olen onnistunut ampumaan lähellä omaa tasoani ja onnistuneen ammunnan kautta myös hiihdosta alkoi Slovakiassa löytyä tekemisen meininkiä.
Eurooppa Cup porukalla oli taas hauska matkustaa ja kisata. Kiitoksia vaan kaikille mukana olleille ja suuret kiitokset huollolle! Nyt ei tarvinnut itse vaivata päätä sillä, että mikähän se keli huomenna on...

Tarinasta tuli pitkä, mutta niin oli reissukin. Käykää tsekkaamassa pari uutta kuvaa kuvagalleriasta!

T:Tapio

tapio / 22.01.08


MC Oberhof

Kauden ensimmäinen Maailman Cup-paikkani tuli alkukauden kisojen perusteella. Lisäksi Kontiolahden viimeisissä kansallisissa olin kohtuullisesti viides ja toinen. Näiden kisojen perusteella tuntui, että olin vähintään Eurooppa Cupin veroisessa kunnossa harjoittelujakson jäljiltä.

Matkasimme Oberhofiin jo 1.1. ja harjoitukset sujuivat kohtuullisen hyvin. Viestiaamuna tuntui ikäviä merkkejä mahassa, että kaikki ei ole kunnossa. Tässä vaiheessa päätin kuitenkin keskittyä vain täysillä kisaan. Kisa meni alkuosuuksien Jarkolta ja Timolta hyvin ja pääsin omalle osuudelleni noin kymmenentenä. Alkuvauhti Latvian joukkueen kanssa oli sitten ilmeisesti liian kovaa ja jouduin hölläämään ennen ensimmäistä ammuntaa. Siinä olikin ongelmia pahasti, kun kaksi meni ohi lippaalta. Varapanoksissa kämmit jatkuivat ja jouduin kiertämään yhden sakkolenkin. Pystypaikalla sain aikaan kohtuullisen suorituksen, mutta putosimme kumminkin turhan kauas. Kisan jälkeen palautuminen ei tuntunut millään lähtevän käyntiin.

Pikakisasta tuli sitten todellinen pannukakku. Kaikki kuviteltavissa oleva tuntui menevän pieleen, mutta päätin että maaliin tullaan, kun ollaan kerran leikkiin lähdetty. Parannuslista seuraavaan kisaan onkin seuraava:
1. Älä kaadu niin, että joudut ulos radalta (ainakaan kameran kohdalla)
2. Ammu niinkuin osaat, tee puristavia laukauksia
3. koita välttää mahatautia, koska se vie voimat hiihdosta.

Eli näillä parannuksilla päästään jo aika pitkälle eteenpäin. Ikävä kyllä kirjoitan tätä juttua nyt yksikseni Suhlissa, koska muu joukkue lähti jo kohti Ruhpoldingia. Ilmeisesti olen kärsinyt nyt hyvin samantapaisesta mahataudista, mistä muu joukkue joutui petiin jo Pokljukassa. Eli nyt koitan toipua takaisin pelikuntoon mahdollisimman nopeasti. Tarttumavaaran takia olen siis täällä itekseni ainakin tämän päivän.

Muuten pitää olla samaa mieltä Oberhofista kisapaikkana eli on aivan mahtava. Yleisön kannustus ja huuto on niin kovaa, että välillä korviin sattuu. Ensi kertaan jäi nyt paljon parannettavaa, mutta sitähän urheilu joskus on!

T:Tapio

tapio / 07.01.08


Eurooppa Cup 1-3

Jo alkutalvesta kävi selväksi, että kovia kisoja pitää hakea ulkomailta. Näin ollen päädyimme Kaljusen Mikan kanssa lumileirillä siihen, että kilpailisimme ensin Suomessa mahdolliset kansalliset ja sitten lähtisimme kolmeen ensimmäiseen Eurooppa Cupiin, jossa saisimme yhteensä kuusi kovaa starttia.

Suunnitelmamme onnistuikin hyvin ja kruununa kaikelle saavutimme Suomelle kaksi maapaikkaa saavuttamillamme yhteispisteillä. Näin ensi vuonnakin Suomi pysyy miehissä kolmessa starttipaikassa.

Kuten aina ennenkin, Eurooppa Cup on Suomen joukkueen osalta omatoimimatka. Sen järjestelyistä, huollosta ja vähän kaikesta vastaavat urheilijat itse. Tämä lisää matkan rasittavuutta, mutta antaa myös paljon elämyksiä ja etenkin selviytymistaitoja vaikeiltakin näyttävissä tilanteissa.
Meidän reissullamme ongelmia oli, mutta kaikista niistä selvittiin. Tutustuimme myös suuriin ampumahiihtomaihin, joilta saimme kyytiapuja kisapaikoilla ja myös niiden välillä. Näitä maita olivat mm. Viro, Kreikka, Kiina, Belgia ja Brasilia. Aika hauskaa, miten joukkueiden pienuus voi yhdistää. Myös hyvä tuuri vanhojen ampumahiihtotuttujen löytymisessä, mm. näiden joukkueiden valmennuksesta, auttoi näissä järjestelyissä. Myös majoituspuoli hoitui Norjaa lukuun ottamatta hyvin ja majapaikat olivat hyviä. Toki Norjakin oli hyvä, mutta ”pienen” meistä johtumattoman hintakömmähdyksen takia unia otettiin 100dollarin sängyissä. Ikinä ei ole niin hyvin nukuttanut - tai ainakaan muuta en suostu tunnustamaan : )

Ruotsissa paikallinen järjestäjä Börje onnistui lopulta hommaamaan meille voitelupaikan ja yksityiskuljettajan kisapaikalle. Hieno mies, pakko myöntää. Ainut miinus tuli lähtöpäivän klo 6 lähtöajasta, koska meidän lentomme lähti vasta klo 17. Näin ollen Oslon kentällä tuli vietettyä melkoinen tovi… Pieni pelastus oli sentään se, että kahvilassa näkyi Eurosport. Melkoisessa jumissa kumminkin oltiin, niin henkisesti kuin fyysisesti.
Saman päivän iltana kaikki kuitenkin muuttui, kun pääsimme autovuokraamoon. Meille piti olla varattuna vanha kunnon Passatti, mutta siinä ei kuitenkaan ollut talvirenkaita. Samaan hintaan me sitten jouduimme ottamaan Mersun. 200 CDI sport kelpasi meille juuri ja juuri, siinä tosin oli automaattivaihteet. Mika muuten kertoi n. 300km kohdalla, että ajoi ensimmäistä kertaa automaatilla. No saipa sitten ajaa koko matkan ja koska mersua oli niin kiva ajaa, niin käytiin sitten hakemassa vauhtia Nurnbergin suunnasta. Myös Italia meinasi vielä yöllä kiehtoa, mutta lopulta ajauduimme kuitenkin Obertilliachiin, missä majatalon pitäjä jo odotteli meitä tee-termoksen kanssa. Ihan hyvää palvelua klo 2 yöllä.

Kisat reissulla sujuivat aikalailla kykyjen mukaan. Erilaiset kisapaikat ja olosuhteet antoivat lisämausteita. Parhaiten mieleen on jäänyt omista kisoista Torsbyn takaa-ajo, jossa kisattiin ulkona räntäsateessa ja välillä hiihdettiin sisään hiihtoputkeen. Ulkona ei luistanut, mutta oli melko lämmin ja sisällä kaikki paikat taas jäätyivät. Joka tapauksessa kisa oli reissun parhaani, kun onnistuin ampumaan elämäni ensimmäiset nollat neljältä paikalta ja nousin 24 sijaa ylöspäin tuloksissa (46.->22.).

Eurooppa Cupin tasosta kuvaa ehkä eniten se, että kisoissa oli vähimmillään 80. osallistujaa ja enimmillään taisi olla 119. Taistelu paikoista kolmenkymmenen joukkoon oli myös kovaa, mm. Norjassa Mikan kanssa aikaerot olivat molempina päivinä n.15sekuntia Mikan eduksi. Kumminkin meidän välissä oli molemmilla kerroilla 6-8 kaveria. Mika oli molempina päivinä 30 joukossa ja itse olin sijoilla 34 ja 37. Ei muuta, mutta piste-ero kasvoi samalla :D
Eurooppa Cupin yhteispisteissä olimme jo molemmat kirkkaasti 30 joukossa ennen Obertilliachin pikakisaa. Huonon kisan takia ja myös sen, että jätimme Bulgarian cupit väliin, omat sijoituksemme ovat nyt Mikan 30. sija ja minun 35. sija ECn yhteistilanteessa. Onneksi pisteet kuitenkin riittivät varmistamaan Suomelle pari maapaikkaa tammikuun Maailman cupeihin.

Oma kiertuekokemukseni oli rankka, mutta kumminkin palkitseva. Hyvien kisojen kautta itseluottamus kansainvälisessä seurassa kasvoi ja tammikuun kisoihin on mukava lähteä taas jatkamaan cuppeja. EC-reissu tuntuu olevan aina yllätyksellinen ja tällä kertaa valitsemamme taktiikka kiertää kolme peräkkäistä kisapaikkaa tuntui toimivalta. Joukkueen runko oli myös toimiva ja mikään tai kukaan ei mennyt kunnolla rikki. Ainakaan tietääkseni.

tapio / 07.01.08